Myöhästynyt hääyö

Euotsinkielinen nimi: Bröllopsnatt med förhinder. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1960. Tuotantoyhtiö: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuottaja: T. J. Särkkä. Studiopäällikkö: Alf Salin. Ohjaus: Edvin Laine. Käsikirjoitus: Juha Nevalainen Mika Waltarin näytelmään (1948), kantaesitys Joel Rinteen 30-vuotisjuhlakiertueella 11.5. 1960 (Teatteri Jurkka). Lavastus: Aarre Koivisto. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Kuvaus: Marius Raichi. B-kuvaus: Pentti Auer. Äänitys: Harald Koivikko. Miksaus: Kurt Vilja. Lavastusapulaiset: Reine Helksealo, Arvi Järvinen. Musiikki: Harry Bergström. Naamiointi: Sirkka Kaski (kampaaja). Kuvaussihteeri: Ellen Pyhälä. Järjestäjä: Paavo Hukkinen. Päähenkilöt: Liisa Tuomi (Kaija Mäkinen), Jussi Jurkka (Willam Mäkinen, ent. Ville Mäkinen, Elsa Turakainen (Lilli Sorjanen), Henny Valjus (neiti Lundgren), Irja Rannikko (nainen ovella), Aarne Laine (vuokra-autoilija), Leo Sarri (hissinkorjaaja), Kristian Nevalainen (kukkakaupan lähetti), Vilho Ruuskanen (1.poliisi), Eero Tolvanen (2. poliisi), Gunnel Hanén (4. vaimo), Kirsti Ortola (2. vaimo), Martta Kontula (3. vaimo), Rauha Puntti (1. vaimo), Tuukka Soitso (mies ravintolassa), Paavo Hukkinen (hovimestari), Anja Hatakka (katua ylittävä nainen), Nils Lindell (autoilija), Kosti Klemelä (insinööri), Kaisu Viias, Marius Raichi (lentomatkustajia), Sirkka Kaski (kampaaja), Drei Franz (wieniläistrio), Sirkka Breider (nainen ravintolassa), Arvo Kuusla, kaarlo Wilska (tarjoilijoita). VET: A-10406 – K12 – 2180 / 80 min

Edvin Laine kertoi itse, kuinka Mika Waltari kirjoitti hänelle tilaustyönä kaksi kiertuekäyttöön sopivaa näytelmää. Ne olivat ”Rakas Lurjus” ja ”Myöhästynyt hääyö”. Edellinen filmattiin hyvällä menestyksellä 1955, mikä lienee ollut ratkaisevaa myös Myöhästyneen hääyön filmatisoinnille. Kiertueella Myöhästynyttä hääyötä esitettiin kahdessa kokoonpanossa: ensimmäisessä mukana olivat Liana Kaarina, Yrjö Tähtelä, Emmi Jurkka ja Ville Salminen, toisessa, elokuusta lähtien kiertäneessä kokoonpanossa Liisa Tuomi, Jussi Jurkka, Rauha Puntti ja Edvin Laine.

Liisa Tuomi oli tunnetuimpia naisnäyttelijöitä suosittujen ”Annie mestariampuja” ja ”My Fair Lady” –musikaalien vuoksi. Siksi myös Myöhästynyttä hääyötä muokattiin musikaalin suuntaan. Toinen selkeä muutos näytelmää kohtaan on elokuvassa painotettu farssiluonne.

Myöhästyneen hääyön näytelmäversioissa henkilöitä oli neljä, mikä oli elokuvalle tietysti liian vähän. Juha Nevalainen lisäsi henkilöiden lukumäärää ja ymmärrettävästi myös tapahtumapaikkoja, vaikka keskeinen juonen kulku tapahtuu yhä nuoren parin asunnossa ja alkuperäisen neljän henkilön ympärillä. Lisää olivat Helsingin kaupunkinäkymät, seinän takana kuunteleva ikäneidon stereotypia, ja kohtaukset mm. ravintolassa, kampaamossa, talouskaupassa ja modernia läntistä kansainvälisyyttä korostava kohtaus lentoasemalla.

Elokuva-Aitassa (23/1960) elokuvaa luonnehdittiin: "Vastavihitty pari, jonka hääyö myöhästyy syystä tai toisesta. Amerikan eno, naisvihaaja, jonka kohtalo - tai oikeastaan huono viinapää - johdattaa naimisiin sisarenpojan anopin kanssa. Siinä juoni kaikessa lyhyydessään ja alastomuudessaan. Vähänhän siinä asiaa on, mutta kun se sanotaan vivahdusrikkaasti ja räiskyvästi, livahtaa sen ratkonnassa puolitoistatuntinen rattoisasti, naurattaakin monta kertaa.

Juha Nevalainen on lavennellut yksissä kulisseissa tapahtuvan näytelmän liikkuma-alaa joustavasti, luonut lisääkin hauskan tyypin, uteliaan naapurin, joka nykyaikaisten ohuiden seinien läpi seuraa asiain kulkua kuin kuulokuvaa hiljaisen akvaarionsa partaalta - Henny Valjus hoitaa muuten tämän tehtävän vallan oivallisesti."

Yrjö Kemppi kehaisi näyttelijöitä Ilta Sanomissa (21.11. 1960): "Jussi Jurkka nähdään tuoreimmillaan patakauppoja tehdessään. Kohtauksessa on ilmaa ja lentoa ja siinä Jurkan oma huumori pääsee vapaasti näyttäytymään. Sekä ruusun että hatunnoston ansaitsee jälleen Elsa Turakainen. Jostakin syystä tuntui siltä kuin hänen Lilli-anoppinsa olisi muovautunut pelkästään näyttelijättären omien piirustusten mukaan. Vai olisiko ohjaaja hänen kohdallaan jostakin syystä vaimentanut farssia?"

– Jari Sedergren 23.11. 2005