Suomenkielinen nimi: Duudsonit. Ruotsinkielinen nimi: Duudsonfilmen. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2006. Tuotantoyhtiö: Rabbit Films Oy. Tuotanto: Jarno Laasala, Risto Kuulasmaa. Ohjaus: Jarno Laasala. Jälkikäsittelytuottaja: Petri Riikonen (Generator Post). Ideointi: Laasala, Tuukka Tiensuu, Jukka Hildén. Kuvaus: Tuukka Tiensuu. Lisäkuvaukset: Laasala, Jyrki Murtomäki, Sampo Haapoja, Jarppi Leppälä, Jukka Hildén, Antti Kokko, Juhani Kotila, Raine Pumpanen, Risto Kuulasmaa, Petri Mäkitalo, Janne Vianto, Johnny Suorlahti, Jussi Lipponen, Mike Taylor, Charlie Innman, Mikko Raisamo, Joni Luomanen. Still-kuvaajat: Aleksi Koskinen, Juha Mustonen, Teemu Kilponen, Teemu Kammonen, Hanne Savunen, Pasi Salminen. Grafiikka: Tuukka Tiensuu, Matti Nikolainen, Mikko Miettinen, Sami Niemelä, Sebastian Hurmerinta, Jarno Laasala, Santeri Losonen. Sami Niemelä (dvd-grafiikka). Animaatio: Tiensuu, Henkka Nyrhinen, Losonen, Mikko Miettinen. Leikkaus: Laasala, Tiensuu, assistentit: Lauri Ylitalo, Mika Heittola, Santeri Losonen, Antti Seppänen. On-line leikkaus: Pettri Linnus (Generator Post). Intron ääniefektit: Timo Laru, Janne Vianto. Äänisuunnittelu: Janne Vianto. Äänityskonsultti: Kyösti Väntänen. Pääosissa: Jarno "Jarppi" "Jarno2" Leppälä, Jukka Hildén, Jarno "Jarno1" Laasala, Hannu Pekka "HP" Parviainen, Bam Margera, tanssiryhmä Lamourettes. Helsingin ensiesitys: 31.3.2006 Tennispalatsi 1 & 2, Kinopalatsi 7. Videolevitys: FS Films Oy (2006). VET A–50386 – K15 – 74 min
"Pohjalaisten hurjapäiden Duudsonit–elokuva saa erikoisen maailman ensi-illan. Elokuva esitetään nimittäin ensimmäisen kerran julkisesti 25. maaliskuuta Tuurissa, Veljekset Keskisen kyläkaupan parkkipaikalla", julisti Stara.fi viihdeuutisissaan maaliskuussa 2006. – "Ristus, maailmassa on nyt kaks ihmisen rakennelmaa, jotka näkyvät avaruuteen asti: Kiinanmuuri ja Duudsoneiden Miljoona DriveIn Veljekset Keskisen pihassa. Ja kun kaikki paikalle tulleet laittavat leffan aikana autoradiot täysille, niin ääniraita myös kuullaan avaruudessa. Siinon Amerikkalaasekkin ihmeissänsä ku tää drive in räjäytetään käyntiin", sanaili Duudsonien Jukka Hildén samassa uutisessa.
Suomalaiset Extreme Duudsonit saivatkin englanninkieliselle Duudsonit Elokuvalle (The Dudeson’s Movie) ilmeisesti Suomen historian suurimman elokuvalevityssopimuksen Yhdysvaltoihin. Elokuussa 2006 uutisoitiin lehdistössä, että Duudsonien televisiosarja (The Dudeson's Tv Show) sai ensimmäisessä lähetyksessään Yhdysvalloissa SpikeTV-kanavalla yli miljoona katsojaa – enemmän kuin suosittu C.S.I.. Televisiosarjaa markkinoidaan koko maailmaan, ensimmäinen myyntikohde oli Australia ja kesäkuuhun 2006 mennessä se oli myyty 15 maahan. Menestyksestä puhuminen ei siis näytä olevan liioittelua, mikä ei sekään ole harvinaista.
Kyse on stunt-tempuista, joiden hengenvaaralliselta vaikuttavat temput saavat katsojat jännittämään ja nauramaan. Pohjalaisryhmän henkinen esikuva on yhdysvaltalainen Jackass, jonka jäsen Bam Margera vierailee Duudsonit Elokuvassa. Fanit kuitenkin korostavat, että Duudsonit aloittivat temppuilun ennen amerikkalaisryhmää. Elokuvan Suomi on yöttömän yön ja kaamoksen maisema, eikä suomalaisuuden (ja pohjalaisuuden) esittely jää siihen – mukana on myös suomenkielen pikakurssi. Pohjalaismurteen käytöstä tuttu kieli on poissa: elokuva on englanninkielinen (– fingelskaa).
Duudsonit ovat kotoisin Seinäjoelta. Ryhmään kuuluu neljä jäsentä: Jukka Hildén (s. 1980), Jarno "Jarppi"/"Jarno2" Leppälä (s. 1979), Hannu-Pekka "H-P" Parviainen (s. 1980) ja Jarno "Jarno1" Laasala (s. 1979). Nimen Duudsonit keksi televisiokanava MoonTV:n Sacha Remling vuonna 2001. Duudsonit lisäsivät itse ryhmänsä nimeen sanan Extreme. Televisiokanava Neloselle ryhmä siirtyi kesällä 2001 suuren suosion saavuttaneena. Vuonna 2004 alkoivat myös Duudsoni-elämä –ohjelman lähetykset. Jarppi ja Jukka ovat esiintyneet kahden hullunrohkean opossumiveljeksen suomenkielisenä äänenä elokuvassa Ice Age 2.
– Jari Sedergren 5.1.2007
http://com2.runboard.com/britney.fduudsonit
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
DOCPOINTIN KOHDEMAINA TANSKA JA MEKSIKO
Festivaalin päävieraaksi saapuu legendaarinen ohjaaja Jørgen Leth.
DocPointin kansainvälisessä elokuvaohjelmistossa on perinteisesti esitelty kiinnostavia dokumenttielokuvamaita yhteistyössä ulkomaisten dokumenttielokuvafestivaalien kanssa. Vuonna 2007 festivaalin kohdemaat ovat Tanska ja Meksiko.
Festivaalille saapuu elokuvantekijöitä molemmista kohdemaista. Päävieraana DocPoint esittelee kokeellisen elokuvan legendan, tanskalaisen Jørgen Lethin. Myös Lethin poika, esikoisohjaaja Asger Leth vierailee festivaalilla. DocPoint Masterclassissa koetaan kansainvälisessä mittakaavassa ainutlaatuinen kohtaaminen, kun isä ja poika luennoivat yhdessä. Kuudes DocPoint-festivaali järjestetään Helsingissä 24.-28.1.2007.
Kauaskatseisia elokuvia Tanskasta
Tanskalaiset nykydokumentaristit katsovat kauas ja tarttuvat rohkeasti poliittisiin aiheisiin. Monet DocPointissa nähtävät tanskalaiset elokuvat on kuvattu maan rajojen ulkopuolella kuten Afganistanissa (Smiling in a War Zone, Enemies of Happiness) ja Etelä-Afrikassa (The Swenkas). Tanskalaisesta todellisuudesta kertovissa elokuvissa nähdään mm. vaatebrändin nousu ja tuho (Punk Royal – A Brand on the Arse), henkilökuva koskettavasta ihmiskohtalosta (Beth’s Diary) ja lopetusuhan alla olevan tehtaan arkea (Blue Collar White Christmas).
DocPointin tanskalaisen dokumenttielokuvan sarja on laadittu yhdessä Kööpenhaminan dokumenttielokuvafestivaalin CPH:DOXin ja Danish Film Instituten kanssa (ks. www.cphdox.dk, www.dfi.dk).
Tanskalainen dokumenttielokuvaperinne on vahva ja pitkäikäinen. Sen tärkeimpiin nimiin kuuluvan Jørgen Lethin 1960-luvulla alkanut tuotanto rikkoo genrerajoja. Uudesta tanskalaisesta elokuvasta puhuttaessa taas on mahdotonta ohittaa Lars von Trieriä. Kaksi elävää legendaa kohtaavat elokuvassa Five Obstructions, jossa työstetään viittä uutta versiota Lethin elokuvasta A Perfect Human (1967). Myös alkuperäinen teos esitetään DocPointissa.
Jørgen Leth asuu nykyisin Haitilla, ja sekä hän että poikansa Asger Leth ovat kuvanneet Haitia elokuvissaan: isän Haiti. Untitled (1996) ja pojan Ghosts of Cité Soleil (2006) kertovat saarivaltion poliittisista ristiriidoista vuosikymmenen molemmin puolin. Jørgen ja Asger Leth käyvät DocPoint Masterclassissa sunnuntaina 28.1.2007 dialogiin omista töistään.
Kahden ohjaajasukupolven kohtaamisesta luennoitsijoina tulee kansainvälisesti ennennäkemätön tapahtuma.
Uusimmat tanskalaiset dokumenttielokuvat menestyivät äskettäin maailman merkittävimmän dokumenttielokuvafestivaalin, Amsterdamin IDFAn kilpailussa. Joris Ivens -pääpalkinnon sai The Monastery – Mr. Vig & the Nun, Silver Wolfilla palkittiin Enemies of Happiness ja parhaana alle 30-minuuttisena My Eyes. Kaikki palkitut elokuvat esitetään DocPointissa.
Meksikon dokumentaristit nousussa
Mexico Cityn ensimmäinen dokumenttielokuvafestivaali DOCSDF järjestettiin lokakuussa 2006 (ks. www.docsdf.com). DocPointin meksikolaisen dokumenttielokuvan sarja järjestetään yhteistyössä DOCSDFn kanssa.
Meksikon tärkeimpiin dokumentaristeihin kuuluu Juan Carlos Rulfo, jonka töistä nähdään sekä tekijän isästä, kirjailija Juan Rulfosta kertova elokuva I Forgot, I Don’t Remember että uusin työ, Sundancessa ja Karlovy Varyssa palkittu In the Pit. Sarjassa nähdään myös veteraaniohjaaja Nicolás Echevarrian ainutlaatuinen pyhimykseksi korotetusta ihmeparantajasta ja hänen seuraajistaan kertova Child Fidencio.
Uudet meksikolaiset elokuvat ja nuorten ohjaajien työt menestyvät hyvin maailmalla. Vaarallista matkaa USA:n rajalle kuvaava De Nadie ja Nigaracuan sisällissodan jättämistä haavoista kertova The Inmortal ovat keränneet kiitosta ja palkintoja IDFAa ja Sundancea myöten. Myös nuoren itsetuhoisen härkätaistelijan henkilökuva Toro Negro ja köyhän kansanosan kansallisjuomasta kertova Pulque Song on palkittu festivaaleilla.
Sergei Eisenstein oli suuri Meksikon ystävä ja kuvasi maassa elokuvia, jotka ovat olleet vähällä kadota historian hämäriin. DocPoint esittää Suomessa ennen näkemättömän lyhytelokuvan Desastre en Oaxaca sekä Eisensteinin keskeneräiseksi jääneestä Meksiko-elokuvasta kaksi postuumisti valmiiksi saatettua versiota, Time in the Sun (Iso-Britannia, 1939) ja Da zdravstvujet Meksika! (Neuvostoliito, 1978).
Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja materiaalilainat:
Liisa Lehmusto
Tiedottaja
050-3585488
press@docpoint.info
DocPoint - Helsinki Documentary Film Festival
Fredrikinkatu 23
FIN-00120 Helsinki
Finland
Tel: +358-9-672472
www.docpoint.info
Festivaalin päävieraaksi saapuu legendaarinen ohjaaja Jørgen Leth.
DocPointin kansainvälisessä elokuvaohjelmistossa on perinteisesti esitelty kiinnostavia dokumenttielokuvamaita yhteistyössä ulkomaisten dokumenttielokuvafestivaalien kanssa. Vuonna 2007 festivaalin kohdemaat ovat Tanska ja Meksiko.
Festivaalille saapuu elokuvantekijöitä molemmista kohdemaista. Päävieraana DocPoint esittelee kokeellisen elokuvan legendan, tanskalaisen Jørgen Lethin. Myös Lethin poika, esikoisohjaaja Asger Leth vierailee festivaalilla. DocPoint Masterclassissa koetaan kansainvälisessä mittakaavassa ainutlaatuinen kohtaaminen, kun isä ja poika luennoivat yhdessä. Kuudes DocPoint-festivaali järjestetään Helsingissä 24.-28.1.2007.
Kauaskatseisia elokuvia Tanskasta
Tanskalaiset nykydokumentaristit katsovat kauas ja tarttuvat rohkeasti poliittisiin aiheisiin. Monet DocPointissa nähtävät tanskalaiset elokuvat on kuvattu maan rajojen ulkopuolella kuten Afganistanissa (Smiling in a War Zone, Enemies of Happiness) ja Etelä-Afrikassa (The Swenkas). Tanskalaisesta todellisuudesta kertovissa elokuvissa nähdään mm. vaatebrändin nousu ja tuho (Punk Royal – A Brand on the Arse), henkilökuva koskettavasta ihmiskohtalosta (Beth’s Diary) ja lopetusuhan alla olevan tehtaan arkea (Blue Collar White Christmas).
DocPointin tanskalaisen dokumenttielokuvan sarja on laadittu yhdessä Kööpenhaminan dokumenttielokuvafestivaalin CPH:DOXin ja Danish Film Instituten kanssa (ks. www.cphdox.dk, www.dfi.dk).
Tanskalainen dokumenttielokuvaperinne on vahva ja pitkäikäinen. Sen tärkeimpiin nimiin kuuluvan Jørgen Lethin 1960-luvulla alkanut tuotanto rikkoo genrerajoja. Uudesta tanskalaisesta elokuvasta puhuttaessa taas on mahdotonta ohittaa Lars von Trieriä. Kaksi elävää legendaa kohtaavat elokuvassa Five Obstructions, jossa työstetään viittä uutta versiota Lethin elokuvasta A Perfect Human (1967). Myös alkuperäinen teos esitetään DocPointissa.
Jørgen Leth asuu nykyisin Haitilla, ja sekä hän että poikansa Asger Leth ovat kuvanneet Haitia elokuvissaan: isän Haiti. Untitled (1996) ja pojan Ghosts of Cité Soleil (2006) kertovat saarivaltion poliittisista ristiriidoista vuosikymmenen molemmin puolin. Jørgen ja Asger Leth käyvät DocPoint Masterclassissa sunnuntaina 28.1.2007 dialogiin omista töistään.
Kahden ohjaajasukupolven kohtaamisesta luennoitsijoina tulee kansainvälisesti ennennäkemätön tapahtuma.
Uusimmat tanskalaiset dokumenttielokuvat menestyivät äskettäin maailman merkittävimmän dokumenttielokuvafestivaalin, Amsterdamin IDFAn kilpailussa. Joris Ivens -pääpalkinnon sai The Monastery – Mr. Vig & the Nun, Silver Wolfilla palkittiin Enemies of Happiness ja parhaana alle 30-minuuttisena My Eyes. Kaikki palkitut elokuvat esitetään DocPointissa.
Meksikon dokumentaristit nousussa
Mexico Cityn ensimmäinen dokumenttielokuvafestivaali DOCSDF järjestettiin lokakuussa 2006 (ks. www.docsdf.com). DocPointin meksikolaisen dokumenttielokuvan sarja järjestetään yhteistyössä DOCSDFn kanssa.
Meksikon tärkeimpiin dokumentaristeihin kuuluu Juan Carlos Rulfo, jonka töistä nähdään sekä tekijän isästä, kirjailija Juan Rulfosta kertova elokuva I Forgot, I Don’t Remember että uusin työ, Sundancessa ja Karlovy Varyssa palkittu In the Pit. Sarjassa nähdään myös veteraaniohjaaja Nicolás Echevarrian ainutlaatuinen pyhimykseksi korotetusta ihmeparantajasta ja hänen seuraajistaan kertova Child Fidencio.
Uudet meksikolaiset elokuvat ja nuorten ohjaajien työt menestyvät hyvin maailmalla. Vaarallista matkaa USA:n rajalle kuvaava De Nadie ja Nigaracuan sisällissodan jättämistä haavoista kertova The Inmortal ovat keränneet kiitosta ja palkintoja IDFAa ja Sundancea myöten. Myös nuoren itsetuhoisen härkätaistelijan henkilökuva Toro Negro ja köyhän kansanosan kansallisjuomasta kertova Pulque Song on palkittu festivaaleilla.
Sergei Eisenstein oli suuri Meksikon ystävä ja kuvasi maassa elokuvia, jotka ovat olleet vähällä kadota historian hämäriin. DocPoint esittää Suomessa ennen näkemättömän lyhytelokuvan Desastre en Oaxaca sekä Eisensteinin keskeneräiseksi jääneestä Meksiko-elokuvasta kaksi postuumisti valmiiksi saatettua versiota, Time in the Sun (Iso-Britannia, 1939) ja Da zdravstvujet Meksika! (Neuvostoliito, 1978).
Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja materiaalilainat:
Liisa Lehmusto
Tiedottaja
050-3585488
press@docpoint.info
DocPoint - Helsinki Documentary Film Festival
Fredrikinkatu 23
FIN-00120 Helsinki
Finland
Tel: +358-9-672472
www.docpoint.info
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Een vrouw tussen hond en wolf
Suomenkielinen nimi: Nainen hämärän puutarhassa. Valmistusmaat ja -vuosi: Belgia – Ranska 1979. Tuotantoyhtiöt: Nouvelle Imagerie / Nieuw Imago, Productions de la Guéville, Gaumont International Productions. Tuotannonjohto: Pierre Drout. Tuottajat: Jean-Claude Batz, Yves Robert, Danièle Delorme. Ohjaus: André Delvaux. Apulaisohjaaja: Hans Kemna. Käsikirjoitus: Ivo Michiels ja André Delvaux. Kuvaus: Charlie Van Damme. Leikkaus: Pierre Gilette. Lavastus: Claude Pignot. Puvut: Yan Tax. Musiikki: Etienne Verschueren. Ääni: Antoine Bonfanti, Maurice Gilbert, Henri Morelle. Pääosissa: Marie-Christine Barrault (Lieve), Rutger Hauer (Adriaan), Roger van Hool (François), Senne Rouffaer (pappi), Bert André (Slager), Raf Reymen (Georges-setä), Hector Camerlynck (Odilon-setä), Mathieu Carrière (saksalainen sotilas), Yves Robert (työmies), Tine Balder (täti Mélanie), Jenny Tanghe (täti Anna), Greta Van Langhendonck (Susanne), Janine Bischops (täti Leontien), Johny Voners (setä Nand), Marc Bober (postinkantaja), Yvonne Mertens (buurirouva), Serge-Henri Valcke (Gestapon mies, Fietser), Mieke Verheyden, Philippe Geluch (pidätetty mies), Patrick Conrad (Fregoli). Helsingin ensiesitys: 10.4.1981 Illusion – maahantuoja: Ruusujen Aika Oy – VET 88865 – K11 – 3055 m / 112 min
Belgia on kahden kansallisuuden, germaanista sukua olevien flaamien ja ranskaa puhuvien valloonien maa, jossa kieliriidat eivät ole harvinaisia nykyäänkään. Sodan aikana Saksa miehitti maan ja kansallismielisten flaamien oli helppo liittoutua veriveljinä pitämiensä saksalaisten kanssa: liitto merkitsi myös samastumista natsien ideologisiin tavoitteisiin. Teema oli tietysti sodan jälkeen Belgiassa poispainettu ja juuri siksi André Delvauxin Nainen hämärän puutarhassa oli kotimaassaan poikkeuksellisen tärkeä, sohaisu muurahaispesään.
Nainen hämärän puutarhassa on alkuperäisnimeltään "Nainen koiran ja suden välissä". Nimi viittaa suoraan Antwerpeniin maalta muuttaneen naisen kahteen mieheen, aviomieheen, joka on fasisti ja rakastajaan, joka kuuluu II maailmansodan aikaiseen vastarintaliikkeeseen. Suomalainen nimi avautuu vasta, kun tietää belgialaisen sanonnan viittaavan myyttiseen "hämärän aikaan", jolloin koiraa ei erota sudesta.
Elokuvan juoni on kolmiodraama maalta Antwerpeniin tulleen naisen, tämän pianisti-fasistimiehen ja vastarintaliikkeeseen kuuluvan rakastajan välillä. Lieve samastuu aluksi miehensä Adriaanin myötä flaamilaisiin nationalistipiireihin, eikä näe ristiriitaa näiden hengenheimolaisuudelle natsien kanssa. Adriaanin sotiessa saksalaisten aseveljenä Lieven taloon piiloutuu François, vastarintamies, joka on yhtä paljon vallooni kuin flaamikin. Avioliiton luonteesta johtuen Lieve lähenee Françoisia sekä ajatuksiltaan että ruumiinsa puolesta.
Sodan jälkeen Adriaania syytetään sotarikoksista, ja hänen pelastuksekseen koituu, että poliittisessa nousussa oleva François auttaa epätoivoisesti syytöksistä ja syyllisyydentunteista kärsivää miestä: edessä on kuitenkin taistelu naisesta ja naisen taistelu itsenäisyydestään. Molemmissa miehissä on sutta ja koiraa, ja molemmat pitäytyvät tiukasti omassa maailmassaan, johon Lieve kummankin mielestä yksin kuuluu.
Elokuvan yleismaailmallisesta poliittisesta luonteesta huolimatta Delvaux ei tarraudu siihen. Kyse on myös psykologisesta elokuvasta, Lieven kotinsa ympärille rakentamasta arkipäiväisestä pienoismaailmasta, joka osoittautuu valheelliseksi, mutta astuminen ulkopuolinen maailman armoille ei sekään ole helppo ratkaisu.
–Jari Sedergren 20.12.2006
Belgia on kahden kansallisuuden, germaanista sukua olevien flaamien ja ranskaa puhuvien valloonien maa, jossa kieliriidat eivät ole harvinaisia nykyäänkään. Sodan aikana Saksa miehitti maan ja kansallismielisten flaamien oli helppo liittoutua veriveljinä pitämiensä saksalaisten kanssa: liitto merkitsi myös samastumista natsien ideologisiin tavoitteisiin. Teema oli tietysti sodan jälkeen Belgiassa poispainettu ja juuri siksi André Delvauxin Nainen hämärän puutarhassa oli kotimaassaan poikkeuksellisen tärkeä, sohaisu muurahaispesään.
Nainen hämärän puutarhassa on alkuperäisnimeltään "Nainen koiran ja suden välissä". Nimi viittaa suoraan Antwerpeniin maalta muuttaneen naisen kahteen mieheen, aviomieheen, joka on fasisti ja rakastajaan, joka kuuluu II maailmansodan aikaiseen vastarintaliikkeeseen. Suomalainen nimi avautuu vasta, kun tietää belgialaisen sanonnan viittaavan myyttiseen "hämärän aikaan", jolloin koiraa ei erota sudesta.
Elokuvan juoni on kolmiodraama maalta Antwerpeniin tulleen naisen, tämän pianisti-fasistimiehen ja vastarintaliikkeeseen kuuluvan rakastajan välillä. Lieve samastuu aluksi miehensä Adriaanin myötä flaamilaisiin nationalistipiireihin, eikä näe ristiriitaa näiden hengenheimolaisuudelle natsien kanssa. Adriaanin sotiessa saksalaisten aseveljenä Lieven taloon piiloutuu François, vastarintamies, joka on yhtä paljon vallooni kuin flaamikin. Avioliiton luonteesta johtuen Lieve lähenee Françoisia sekä ajatuksiltaan että ruumiinsa puolesta.
Sodan jälkeen Adriaania syytetään sotarikoksista, ja hänen pelastuksekseen koituu, että poliittisessa nousussa oleva François auttaa epätoivoisesti syytöksistä ja syyllisyydentunteista kärsivää miestä: edessä on kuitenkin taistelu naisesta ja naisen taistelu itsenäisyydestään. Molemmissa miehissä on sutta ja koiraa, ja molemmat pitäytyvät tiukasti omassa maailmassaan, johon Lieve kummankin mielestä yksin kuuluu.
Elokuvan yleismaailmallisesta poliittisesta luonteesta huolimatta Delvaux ei tarraudu siihen. Kyse on myös psykologisesta elokuvasta, Lieven kotinsa ympärille rakentamasta arkipäiväisestä pienoismaailmasta, joka osoittautuu valheelliseksi, mutta astuminen ulkopuolinen maailman armoille ei sekään ole helppo ratkaisu.
–Jari Sedergren 20.12.2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)