Näin syntyi nykypäivä 1900–1950

Ruotsinkielinen nimi: I går – i dag. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Filmi-Kuva Oy. Tuottaja: Veikko Itkonen. Ohjaus ja käsikirjoitus: Veikko Itkonen. Musiikki: George de Godzinsky. Leikkaus: Veikko Itkonen. Äänitys: Ensio Lumes. Selostaja: Veikko Itkonen. Helsingin ensiesitys: 12.1.1951 Bio-Bio – levitys: Adams-Filmi Oy – videolevitys: Suomi-Filmi Oy – televisioesitys: osa 3, 1.2.2002 YleTeema. VET 3464 – S – 2700 m / 99 min

Veikko Itkonen (1919-1990) teki pitkän uran radioselostajana, elokuvatuottajana ja –ohjaajana. Näyttelijänä hän esiintyi kolmessa elokuvassa vuosina 1943–44, Ossi Elstelän elokuvassa Nuoria ihmisiä roolina oli hänen alter egonsa radioselostajana. Sodan päättyessä hän osti Hugo Kaipiolta tämän jäissä olleen yhtiön Filmi-Kuva Oy:n ja aloitti näytelmäelokuvilla. Kesällä 1947 Itkonen aloitti Jälleen Uutta –nimellä uutiselokuvakatsauksien sarjan. Sarjan loppuessa vuonna 1960 katsauksia oli koossa kaikkiaan 166. Pitkiä dokumentaareja syntyi kaksi, Näin syntyi nykypäivä 1900-1950 (1951) ja reportaasielokuva Matka mustien maanosaan (1952).

Kompilaatioelokuva ei ole ollut Suomessa dokumenttielokuvan rakenteena yleinen ratkaisu. Ensimmäiset suomalaiset kompilaatioelokuvat olivat Risto Orkon työstämiä talvisodan filmimateriaalista keväällä 1940. Taistelun tie sai uuden tulemisen nimellä Taistelujen tie vuonna 1960. Jatkosodan katsauksista omana aikanaan eri tarkoituksiin kootut kompilaatio- eli leike-elokuvat, kuten niitä täällä kutsuttiin, jäivät sensuuriin haaviin 1944 propagandistisuutensa vuoksi.

Sotakatsaukset olivat Veikko Itkoselle varsin tuttuja. Sodan ensivaiheiden jälkeen harjoitettu propagandistinen tyyli kärsi haaksirikon ja Veikko Itkonen sai tehtäväkseen selostaa ja leikata puolustusvoimien katsauksen siirtymäaikana sodasta rauhaan vuosina 1943–44. Sodan jälkeen länsimielinen Itkonen oli se henkilö, joka piti naruja käsissään erityisesti amerikkalaisen uutisaineiston hankinnassa. Jenkkityyli ei ollut hänelle vieras, kuten ei myöskään amerikkalaisaineistoa maahantuonnissa kunnostautuneille Tammisen elokuvaveljeksille Arvolle ja Velille.

Veikko Itkonen oli vakava kilpailija Risto Orkolle valittaessa olympiafilmin tekijöitä Helsingin olympialaisiin. Hävittyään niukasti tarjouskilpailun hän tarttui välittömästi hänelle tarjottuun Helsingin Sanomien dokumenttiprojektiin, joka valmistui ajallaan lehden tasavuosijuhlien kunniaksi.

Itkonen onnistui keräämään suuren osan siitä kotimaisesta varhaisesta elokuvasta, mikä oli löydettävissä. Tärkeimmäksi varhaisen kotimaisen elokuvan arkistoksi osoittautui Itkoselle sotavuosilta kovin tuttu puolustusvoimain elokuva-arkisto. Nykyisin Näin syntyi nykypäivä on monelle autonomian ajan otokselle ainoa lähde. Originaalit ovat tuhoutuneet..

Itkonen ei tyytynyt pelkästään kotimaisiin löytöihin, vaan kiersi sodan jälkeisissä olosuhteissa harvinaisella tavalla läntisiä arkistoja Yhdysvalloissa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa ja valikoi elokuvaansa varsin näyttäviä uutiskatkelmia vuosisadan elokuvastusta historiasta. Neuvostoarkistoihin Itkoselle ei ollut pääsyä, jos kohta haluakaan.

Elokuvan kronologista kulkua ryydittävät kotimaisten elokuva-aarteiden ja ulkomaisten uutisnäytteiden lisäksi tilaajan ja sponsorin, Helsingin Sanomien uutisotsikot. Harvoin näin avokätisesti jaettu mainos on ansainnut paikkansa. Sen huomasi sensuurikin, joka katsoi veroluokasta päätellen mainosta sormiensa välistä. Erkon mainostaminen tunnustettiin reilusti kulttuurityöksi.

Kompilaatioelokuvien tekeminen on kallista ja vaatii ymmärtävää ja oivaltavaa otetta. Itkosen tyylikäs varmuus näyttäytyy toimivassa leikkauksessa ja tarinaa vauhdikkaasti kuljettavien kuvien valikoijana. Kun ajattelee elokuvan ilmestymistä vain reilu puoli vuosikymmentä sodan päättymisen jälkeen, eräiden Saksaan liittyvien kuvien valinta vaikuttaa näin jälkikäteen myös rohkealta.

Historiallisesta näkökulmasta historian painotuksien muuttuminen on tietysti havainnoinnin arvoista. Esimerkistä käy nykyisin melkein unohdettu Abessinian sota. 1930-luvulla se oli aikansa suurtapahtumia ja sotadokumentaristien panos näyttävästi esillä myös suomalaisissa elokuvalehdissä omana aikanaan.

– Jari Sedergren 23.4.2008

Pikku myyjätär

Ruotsinkielinen nimi: Den lilla försäljerskan. Suomi 1933. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotantopäällikkö: Risto Orko. Tuottaja: Aarne Wuorenheimo. Tilaaja: Havi Oy. Studiopäällikkö: Armas Fredman. Ohjaus: Georg Malmstén. Käsikirjoitus: Theodor Luts, Georg Malmstén, Oiva Turunen. Kuvaus: Theodor Luts. Kamera-assistentit: Sulo Tammilehto. Äänitys: Rafael Ylkänen. Äänitysassistentti: Hugo Ranta. Leikkaus: Theodor Luts. Lavastus: Carl Fager, Armas Fredman. Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Georg Malmstén. Laulujen sanat: R. R. Ryynänen. Valokuvat: Kosti Lehtinen. Pääosissa: Kaarlo Angerkoski (musiikkiopistolainen Kalle), Martta Kontula (pikku myyjätär), Heikki Välisalmi (hra Keinänen), Hilja Jorma (rva Keinänen), Ellen Parviainen (Elsa Keinänen), Eero Eloranta: (kauppakoululainen Jaakko), Siiri Palmu (palvelijatar Mari), Ella Eronen (eräs ostaja), Kaija Suonio (pyyk-käri), Juhani Turunen (Juhani Keinänen), Greta Pitkänen (nainen kutsuilla), Laila Richter (nainen kutsuilla). Helsingin ensi-ilta: 3.12.1933. VET: 227 – S – alkup. 1035 m (38 min), tallella 15 min

Suomi-Filmin Pikku myyjätär tunnistettiin mainokseksi tavalla, joka sai Ilta-Sanomien nimim. J. Sn.:n valittamaan: "Pikku myyjätär on puhdas mainosfilmi, joten ei voi periaatteessa olla valitta-matta sitä, että yleisö pannaan maksamaan siitä reklaamista, jota sille melkein puolen iltaa tyrkytetään." Arvostelija halusi kuitenkin lieventää sanomaansa, sillä hän jatkoi: "Tässä huomautus vain periaatteessa. Sillä itse asiassa Pikku myyjätär kulkee uusia uria, sisältää näppärän juonen ja monta onnistunuttakin kohtausta.

Suomi-Filmi perusti mainosfilmiosaston 1932. Sen ensimmäinen päällikkö oli Carl von Haartman, joka ei pysynyt tehtävässään neljää kuukautta pidempään. Apulaisena toimi Hugo Kaipio. Koko osasto lakkautettiin marraskuussa 1933.

Tulosta ei juuri ollut syntynyt, mutta sentään Havi Osakeyhtiön tilaama ja yhtiön tuotteita mainostava lyytelokuva Pikku myyjätär. Elokuvan valmistuminen ajoitettiin

Yksityisyritteliäisyyden vii-kolle. Sitä esitettiin silloin Herrat täysihoidossa –elokuvan yhteydessä.

Nimiosassa oli ensikertalainen Martta Kontula, miespääosassa Kaarlo Angerkoski. Palvelijalta näyttelee ensi kerran valkokangaselokuvasssa Siiri Palmu. Hänen tunnetaan myöhemmin hyvin Siiri Angerkoskena.

Elokuva jäi Georg Malmsténin ainoaksi ohjaukseksi.

Elokuvan tarkastusmitta oli 1035 min eli 38 minuuttia. Elokuva laskettiin jatkosodan aikana uu-delleen markkinoille 16 mm:n kaitafilminä, joka oli 23 minuutin mittainen. Aivan kaikki tämäkään ei ole säilynyt, tallella on 15 minuutin versio ilman alkutekstejä.

– Jari Sedergren 7.4.2008