Kolmiapila

Ruotsinkielinen nimi: Treklövern. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Fennada-Filmi Oy. Tuottaja: Mauno Mäkelä. Studiopäällikkö: Väinö Tulosmaa. Ohjaus: Esko Töyri, Kyllikki Forssell, Raoul af Hällström. Käsikirjoitus: Kaarlo Nuorvala. Kuvaus: Esko Töyri, Unto Kumpulainen. B-kuvaajat: Kauno Roininen ja Ensio Suominen. Kamera-assistentit: Esko Nurminen ja Jarmo Mustonen. Lavastus: Kai Lappalainen. Rekvisiitta: Mauri Jaakkola. Ehostus: Toini Henriksson. Aili Kokko (kampaaja). Musiikki: Tauno Pulkkänen. Leikkaus: Nils Holm. Ääni: Gösta Salminen. Äänitysassistentti: Tuomi Kattilakoski. Kuvaussihteeri: Kauko Vuorensola. Pääosissa: Eeva-Kaarina Volanen (Eeva, Olavin vaimo), Leif Wager (Jorma, iskelmäsäveltäjä Lauri Salla), Tauno Palo (Olavi, lääkäri), Leena Häkinen (Marja), Jussi Jurkka (Janne), Sirkka-Liisa Wilén (Irmeli, Ollin vaimo), Matti Ranin (Olli, teekkari), Irma Seikkula (lastenkodin johtajatar), Laina Laine (Jorman äiti), Rakel Laakso (Eedla, talonmiehen rva), Arto Mäkelä (Arvo, Marjan veli), Rauha Rentola (Kaisu), Saara Ranin (juopon miehen vaimo), Toivo Mäkelä (juoppo mies), Valtteri Virmajoki (isännöitsijä), Elvi Saarnio (tehtaantyttö Elvi), Ilmi Parkkari (tehtaantyttö Ilmi), Salli Karuna (talousneuvoksetar Laura Virranheimo), Irma Wikström (Ada, talousneuvoksettaren ystävätär), Henny Waljus (myyjä), Ulla Nuorvala (pikku-Eeva), Eva Hemming (hoitajatar), Birgitta Ulfsson (hermostunut äiti), Mauri Jaakkola (tarjoilija), Katri Linna (lasta hakeva vaimo), Usko Kantola (lasta hakeva mies), Juhani Kumpulainen (Pekka), Kirsti Ortola, Mauno Hyvönen, Heikki Kiljander, Tuulikki Suomela (teekkareita), Esko Mannermaa (pianisti), Heikki Savolainen (mies kaupassa), Kauko Vuorensola (työntutkija), Elli Ylimaa (lastensuojelulautakunnan tarkastaja), Veikko Sorsakivi ja Rauha Puntti (asiakkaita kaupassa), Kaarlo Nuorvala (mies puistossa), Toivo Sahlström (mies asemalla). Helsingin ensiesitys: 3.4.1953 Rea, Tuulensuu – teatterilevitys: Fenno-Filmi Oy. Televisiolähetyksiä: MTV2: 2.5.1968; YLETV1: 31.3.1992, 10.2.1999 ja 23.11.2005; YLE TV2: 21.9.2002 ja 18.3.2008 – VET 4437 – S – 2200 m / 80 min


Kansainvälisten esikuvien mukaan Suomessakin tartuttiin episodielokuvien tarjoamiin mahdollisuuksiin 1950-luvulla. Kolmiapila koostuu kolmesta jaksosta, joiden ohjaajista Esko Töyri ja Kyllikki Forssell saivat ohjausdebyyttinsä. Kolmas elokuvaan episodin ohjannut Raoul af Hällström oli jo vanha tekijä.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Kyllikki Forssell oli kaikkien aikojen kolmas näytelmäelokuvan naisohjaaja Suomessa. Glory Leppäsen (Onnenpotku, 1936) ja Ansa Ikosen (Nainen on valttia, 1944) tavoin Forssellilla ohjaus jäi ainoaksi. Mutta niin jäi vielä seuraavalla naisohjaajallakin, Ritva Arvelo, jonka vuoro tuli vasta kahdeksan vuotta myöhemmin elokuvasssa Kultainen vasikka (1961).

Esko Töyrin kuvaajanura on valtaisa. Se kesti talvisodasta 1960-luvun loppuun, mutta ohjaajaksi hän ryhtyi tämän jälkeen vain kaksi kertaa, vuonna 1957 valmistuneissa elokuvissa Pää pystyyn Helena ja Vääpelin kauhu.

Arvostelijat olivat varovaisen myönteisiä. "Hauskaa, että tuodaan uusia, moderneja tyylejä myös kotimaisen elokuvan työkentälle", Elokuva-Aitan Valma Kivitie kirjasi tuntonsa. Jotkut tunsivat väsymystä elokuvan propagandististen ainesten vuoksi, Uuden Suomen nimimerkki J. H. oli valmis jopa leikkaamaan pois filmin loppumetrit niiden lastensuojelua painottavan asenteen vuoksi.

Mutta yleisesti ottaen ohjaajien panosta arvostettiin, Töyrin työ oli "filmaattisen näkemyk-sen leimaamaa", Forssellin panoksesta löydettiin "omaa tyyliä". Kokemus oli kuitenkin valttia. Raoul af Hällström vei ykkössijan: hänen ohjaajantyönsä oli joustavampaa, tiiviimmin juontuvaa ja huolitellumpaa kuin aikoihin.

Eniten kehuja saivat näyttelijät Jussi Jurkasta, Leena Häkisestä ja Arto Mäkelästä lähtien. Myös Eeva-Kaarina Volasen paluu valkokankaalle pantiin mielihyvällä merkille.

– Jari Sedergren 16.7.2008