Risto Räppääjä

Ruotsinkielinen nimi: Risto Rappare. Ruotsinkielinen nimi: Risto Rappare. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2008. Tuotantoyhtiö: Kinotar Oy. Vastaava tuottaja: Lasse Saarinen. Tuotantopäällikkö: Tuula Nikkola. Tuottaja: Rimbo Salomaa. Ohjaus: Mari Rantasila. Apulaisohjaajat: Risto Tuominen, Tuula Nikkola. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola. Kuvaus: Timo Heinänen. Leikkaus: Tuuli Kuittinen. Musiikki: Iiro Rantala. Musiikin tuottaja: Markku Kanerva. Kappaleet:”Ei hassumpaa”, ”Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin”, ”Hei, nuudelipää”, ”Oon hattarasi sun”, ”Viluräppi”, ”Rankkaa”, ”Oon hattarasi sun -rock”. Sanat: Sinikka ja Tiina Nopola, sävellys: Iiro Rantala, sovitus: Iiro Rantala ja Markku Kanerva. Lavastus: Minna Santakari. Äänisuunnittelu: Risto Iissalo. Pukusuunnittelu: Niina Pasanen. Maskeeraja: Leila Mäkynen. Koreografi: Lotta Kuusisto. Kuvaussihteeri: Sanna Östman. Pääosissa: Niilo Sipilä (Risto Räppääjä), Mimmi Lounela (Nelli Nuudelipää), Annu Valonen (Rauha Räppääjä), Ulla Tapaninen (Elvi Räppääjä), Martti Suosalo (Lennart Lindberg), Ullariikka Koskela (Pinja Perhonen), Teemu Aromaa (Pontus Perhonen), Marjatta Leppänen, Pirkko Mannola, Irina Milan, Anne Taskinen (kuorolaiset), Sami Kuoppamäki, Markus Lahtinen, Iiro Rantala, Yrjänä Sauros, (kellaribändiläiset), Elihú Galván (pizzalähetti), Ile Vainio (tanssipaikan omistaja), Pekka Pajuvirta (maanviljelijä), Marko Kanerva ja Mikko Rokka (pomppulinnan kuljettajat). Helsingin ensiesitys: 15.2.2008 Tennispalatsi 1 & 2, Kinopalatsi 1 & 8, Kino Itäkeskus. VET A-51332 – S – 2165 m / 80 min

Sinikka ja Tiina Nopolan vuodesta 1997 seikkaillut lastenkirjasankari Risto Räppääjä on rumpuja paukuttava ja räppäävä poika, joka asuu Rauha-tädin kanssa. Risto ja Rauha ovat ajatelleet elävänsä aivan rauhallista elämää, mutta silti he aina päätyvät mitä kummallisimpiin seikkailuihin jo yhdeksässä lastenkirjassa.

Nopolat loivat räppäävän hahmon, kun heiltä pyydettiin animaatiokäsikirjoitusta TV2:een. Kirjojen kuvituksen takana ovat Aino Havukainen ja Sami Toivonen, jotka ovat myös tv-käsikirjoituksen takana yhdessä Leena Jääskeläisen ja Pekka Korhosen kanssa. Aiheesta on tehty myös näytelmiä ja musikaalinäytelmiä.

Elokuvaksi haastavaan tehtävään tarttui Mari Rantasila, joka näyttelemisen ja laulamisen ohella hallitsee näemmä myös elokuvafiktion. Rantasilaa ei ollut mitään aihetta sanoa ei, kun tuottaja Lasse Saarinen tarjosi hänelle ohjaustyötä valmiiseen käsikirjoitukseen. Aihe oli tuttu entuudestaan ohjaajalle, joka oli lukenut Nopoloiden teoksia omille lapsilleen.

Kiitosta ansaitsee myös työryhmä: äänitehosteissa loistaa Risto Iissalo, lavastuksesta vastaa Minna Santakari. Äänikerronnan suunnittelussa korostui sarjakuvamaisuus.

Otto Suuronen kiinnitti huomiota arviossaan esikoisohjaajan tyyliin. "Rantasila on suosinut perinteisestä elokuvakerronnasta poikkeavia ratkaisuja. Kuvaa sekä manipuloidaan että nopeutetaan vallattomasti ja lukuisissa elokuvassa kuultavissa musiikkinumeroissa roolihenkilöt laulavat suoraan yleisölle. Pääosin toimivat kerronnalliset ratkaisut aiheuttavat välillä liiallistakin alleviivaamista. Kuvasommittelussa pistää silmään televisiotuotannolle tyypillinen hätäilevyys, mikä erityisesti ulkokohtauksissa korostuu."

Kirjailijat esiintyvät tanssikohtauksessa linpunmyyjinä.


Jari Sedergren 1.1.2008
Siteerattu arvostelu: http://www.v2.fi/arvostelut/viihde/216/Risto-Rappaaja/

Pelikaanimies

Ruotsinkielinen nimi: Pelikanmannen. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2004. Tuotantoyhtiöt: Migma Film, Lumifilm Oy. Tuotantopäällikkö: Sonja Lindén. Tuottajat: Hanna Hemilä, Anita Oxburgh. Ohjaus: Liisa Helminen. Apulaisohjaaja: Marja Pyykkö. Käsikirjoitus: Liisa Helminen, William Aldridge, lähtöteos Leena Krohn, "Ihmisen vaatteissa" (1976). Dramaturgit: Annina Enckell, Helena Anttonen. Koreografia: Jorma Uotinen. Kuvaus: Timo Salminen. 2.kuvaaja: Olli Varja, Heikki Färm, Ilmo Lintonen. Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo, Tiina Wilén. Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen. Lavastus: Jussi Halonen. Leikkaus: Jukka Nykänen. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Äänitys: Paul Jyrälä. Järjestäjä: Lauri Vänskä. Kuvaussihteeri: Sanna Östman. Pääosissa: Kari Ketonen (Pelikaanimies), Roni Haarakangas (Emil), Inka Nuorgam (Elsa), Jonna Järnefelt (talonmies), Liisa Kuoppamäki (äiti), Tommi Raitolehto (isä), Anu Viheriäranta (ballerina), Ismo Kallio (vahtimestari), Heikki Kinnunen (postiljooni), Jussi Lampi (näyttämömestari), Kristiina Elstelä (arvanmyyjä), Antti Pääkkönen ja Seppo Pääkkönen (eläintenhoitajia), Juha Varjus (puistovahti), Emma Lillqvist (pikkutyttö eläintarhassa), Katarina Lohiniva (tarjoilija), Anu Komsi (diiva), Björn Andresen (pianisti), Pelle Sandberg (oopperanjohtaja), Leif Segerstam (kapellimestari), Jorma Uotinen (von Rothbart), Emma Grönqvist (baletinopettaja), Pekka Simola (bassolaulaja), Malla Kuuranne ja Pertti Nieminen (autoileva pariskunta), Jouni Korhonen (vaatturimestari), Ilkka Villi (liikemies), Sami Helpelä ja Misa Palander (tuohtuneita naapureita), Teemu Koivistoinen (rantapoika), Hermanni Rask ja Hanna Bergholm (Pelikaanimies, sijaisnäyttelijöitä). Helsingin ensiesitys: Kinopalatsi 1 & 5, Tennispalatsi 2 & 7, Kino Itäkeskus. Televisioesitys: 17.12.2006 YLETV2. VET A-29726 – S – 2440 m / 90 min

Tunnetun lastenelokuvaohjaajan Liisa Helmisen tuorein menestys, lavastus- ja musiikki-Jussilla 2005 palkittu Pelikaanimies pohjautuu Leena Krohnin teokseen Ihmisen vaatteissa (1976). Kirjan teemoituksessa painottuva luonnonsuojeluajatus on elokuvassa jäänyt vähemmälle, mutta elokuvankin tarinaan riittää silti sekä kepeitä että vakavia teemoja pohdittavaksi. Elokuvaa voidaan pitää arvostelu- ja yleisömenestyksenä. Samat positiiviset kaiut on kuultu usein myös elokuvan lapsikatsojien suusta.

Avioeron kokenut Emil-poika muuttaa kaupunkiin samaan aikaan kuin Pelikaani laskeutuu uimarannalle. Pelikaani pukee päälle löytämänsä vaatteet ja aloittaa elämänsä ihmisenä. Hän muuttaa Emilin naapuritaloon. Emilillä on samanlainen tarve sopeutumiseen kuin Pelikaanillakin. Emil huomaa Pelikaanin lintumaisuuden ja ystävystyy tämän kanssa: yhteinen salaisuus lujittaa liiton.

Emil tapaa pihapiirissä samanikäisen tytön, jonka kanssa hän ystävystyy alkuvaikeuksien jälkeen. Lapset päättävät auttaa Pelikaania tämän kohdatessa vaikeuksia ihmisten maailmassa. Erityisesti ongelmia aiheuttaa lintuallergiasta kärsivä talonmies, joka kiinnittää huomiota Pelikaanin erilaisuuteen. Salaisuus on vaarassa paljastua minä hetkenä hyvänsä.

Elokuvan perusteemat ovat lasten ystävyys ja sydämellisyys, mutta mukana on myös erilaisuuteen liittyviä aihepiirejä. Fantasiatarinan voi halutessaan tulkita myös mielikuvitusystävyyden kautta, sillä yksinäinen, uutta ympäristöään arasteleva poika voi hyvinkin kehittää Pelikaanin tapaisen hahmon elämäänsä rikastuttamaan. Tämä tulkinta antaa myös selkeän käsityksen siitä erosta, joka monien lastenelokuvien kuvaamassa aikuisten ja lasten maailmassa voi olla.

Mutta samalla kyse on aidoista peloista, joita uusi ympäristö, uusi tilanne ja uusi maailma voi auttaa. Yksi jos toinen asia voi tällöin näyttäytyä outona lintuna, pelottavanakin. Mutta samalla ympäristöstään voi oppia uutta, varsinkin jos tarjolla on todellisia ystäviä. Silloin sopeutuminen uusiin olosuhteisiin on mahdollista ja kohdattu erilaisuus, jopa oudot linnut, vain rikastuttavat elämää.

– Jari Sedergren 28.12.2008