Ruskan jälkeen

Englannin kielinen nimi: Winter of Black Snow. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1979. Tuotantoyhtiö: Fennada Filmi Oy. Tuotannonjohto: Ilmo Mäkelä. Tuotantopäällikkö: Tellervo Ehder. Ohjaus: Edvin Laine. Apulaisohjaaja: Olavi Tuomi. Käsikirjoitus: Juha Nevalainen, Edvin Laine ja Kalle Päätalo Päätalon romaanin "Mustan lumen talvi" (1969) pohjalta. Lavastus: Jorma Lindfors. Leikkaus: Ossi Skurnik. Kuvaus: Olavi Tuomi, Jussi Laine. Kamera-assistentti: Jari Koponen. Äänitys ja miksaus: Tuomo Kattilakoski. Musiikin äänitys: Kari Kalliolahti. Apulaisäänittäjä: Juhani Jotuni. Lavastusapulainen: Oiva Hovi. Musiikki:Risto Hiltunen. Puvut: Elsa Pättiniemi. Päähenkilöt: Kauko Helovirta (Nestori Malinen), Elsa Turakainen (Maija Sammalsuo), Jorma Falck (Kauko Sammalsuo), Sirkka Muurikoski (Elma Sammalsuo), Olavi Ahonen (Väinö Sammalsuo), Virve Kauste (Kyllikki Sammalsuo), Jyrki Kovaleff (Asko Mäkinen), Riku Painio (Teuvo Malinen), Risto Aaltonen (Kosti Mäkinen), Rauni Ikäheimo (Irja Mäkinen), Esa Saario (Paavo Tyni), Rita Polster (Senja Merimaa), Salme Karppinen (Lispe), Tom Pöysti (Simo Sammalsuo, ”Simana”), Matti Pellonpää (Jaakko Sammalsuo), Kalle Karvonen (Perttu Sääskilampi), Maija-Leena Ervasti (Hilja Sääskilampi), Paavo Hukkinen (Hans Böhmer), Eva Eklund (rva Böhmer), Eino Kaipainen (kunnanvaltuutettu), Torsti Kovaleff (Viljo Aukusti Sammalsuo), Jaakko Rantanen (Nestorin ryyppykaveri), Markku Huhtamo (Rinteen poika, Nestorin ryyppykaveri), Minna Nuotio (Anna-Maija Sammalsuo), Outi Leiste (Kirsi Sammalsuo), Tiina Tuomi (Tarja Mäkinen), Jarmo Perälä (tulkki), Jorma Lindfors (pirssikuski), Ritva Kaario (kerrostarjoilija), Tellervo Ehder, Reijo Heino (aviopari Turussa). Helsingin ensi-ilta: 31.8. 1979 Adlon, Bristol. VET: A-23506 – K12 – 3130 / 114 min

Ruskan jälkeen perustuu aikanaan Suomen suosituimman kirjailijan Kalle Päätalon romaaniin ”Mustan lumen talvi” (1969). Laine oli jo vuonna 1977 ohjannut Päätalo-filmatisoinnin Viimeinen savotta. Käsikirjoitus oli pääasiassa Juha Nevalaisen (1921-1988) työtä ja jäi hänen lähes 30-vuotisen käsikirjoittajauran viimeiseksi. Pääkuvaajana ja apulaisohjaajana oli jo tuttuun tapaan Edvin Laineen ohjaustöissä Olavi Tuomi.

Elokuvassa esiintyi monta ensikertalaista. Heistä elokuvaan pysyvämmin jäi aiemmin Pyynikin kesäteatterissa kannuksia kerännyt Virve Kauste, sen sijaan Jorma Falckille Suomen kansallisoopperasta ja Sirkka Muurikoskelle Kouvolan teatterissa ei elokuvarooleja sen jälkeen ilmaantunut.

Elokuva sijoittuu Koillismaalle 1960-luvun lopussa. Tarina seuraa laajaa Sammalsuon sukua, joka kokee paitsi laajennuksia maatilalla ja enemmän tai vähemmän salaisia rakastumisia, myös työttömyyden ja muuton Ruotsiin. Sukupolvenvaihdos, jouluiset juopottelut, saunomiset, sotajutut, isän ja pojan riidat ja sovinnot, jälleennäkemiset, perintöriidat, varkaudet, kaupunkilaisnainen maaseudulla, sota-ajalta tutut saksalaisvieraat, saksalaiskauna, ylioppilasjuhlat ja lopulta juhannusmorsiamet ja –sulhaset pitävät huolen siitä, että perisuomalaiset tunnot ovat näkyvillä koko elokuvan ajan: onko se yksiviivaista tarinankerrontaa, kuten Helena Ylänen aikalaisarvostelussa luonnehti, sopii pohdittavaksi elokuvan jälkiarvioinniksi.

Tarinan hyppelehtivyys ja sirpaleinen ohimarssi, kuten Sakari Toiviainen elokuvaa luonnehti, esti elokuvan kasvun ”selkosen arvoisella tavalla”. Toiviaisen mukaan ”Päätalon lavea alkuteos, sen eeppinen kaari on elokuvassa pirstoutunut sarjafilmimäiseksi pötköksi, jonka rinnalla Koivuharjulla tai Rauhanrannalla ei ole mitään häpeämistä.” Elokuva sai moitteita myös teatterimaisuudestaan.

Mutta yleisö tuli katsomaan. Elokuva sai sinänsä heikohkon elokuvavuoden toiseksi parhaan menestyksen. Elokuva jäi Edvin Laineen viimeiseksi Päätalo-filmatisoinniksi, sillä seuraavat kaksi ohjasi kirjailijan Iijoki-sarjan perusteella vuosina 1986-1988 Mikko Niskanen.

– Jari Sedergren 23.11. 2005