Pane e tulipani

Suomenkielinen nimi: Leipää ja tulppaaneja. Ruotsinkielinen nimi: Bröd och tulpaner. Valmistusmaa ja -vuosi: Italia 2000. Tuotantoyhtiö: Monogatari, Istituto Luce, RAI – Radiotelevisione Italiana. Tuotannonjohto: Lorenzo Calzeroni, Nadia Grippiolo, Riccardo Pintus. Tuottaja: Daniele Mazzioni. Ohjaus: Silvio Soldini. Apulaisohjaajat: Pierantonio Micciarelli. Alessandro Savioli (toinen ap. ohj.) Käsikirjoitus: Silvio Soldini ja Doriana Leondeff. Kuvaus: Luca Bigazzi. Lavastus: Paopla Bizzarri (kuvasuunnittelu), Puvut: Silvia Nebiolo. Ehostus: Joan Giacomin. Aldina Governatori (hiukset), Esme Sciaroni (makeup). Musiikki: Giocanni Venosta. Leikkaus: Carlotta Cristiani. Ääni: Maurizio Argentieri, Antonio Barba, Massimo Mariani, Vincenzo Nardi. Pääosissa: Licia Maglietta (Rosalba Barletta), Fernando Girasoli (Bruno Ganz), Giuseppe Battiston (Constantino), Marina Massironi (Grazia), Felice Andreasi (Fermo), Tatiana Lepore (Adele), Ludivico Paladin (Eliseo), Antonio Catania (Mimmo Barletta), Vitalba Andrea (Ketty), Tiziano Cucchiarelli (Nic). Helsingin ensiesitys: Diana 13.4.2001 – maahantuoja: Kamras Film Group Oy – televisiolähetyksiä: 8.6.2003 YLE TV1, 22.3.2005 YleTeema – VET 102576 – S – 3200 m / 117 min

Pescarasssa asuva Rosalba on kotirouva, teini-ikäisten poikien äiti. Hän on ollut naimisissa 21–vuotiaasta lähtien mieheen, kylpyhuonetavaroiden kauppiaaseen, joka ylläpitää rakkaussuhdetta kälyynsä.

Rosalba lähtee lomamatkalle perheen kanssa, mutta jää taukopaikalla vahingossa bussista, mikä muuttaa hänen elämänsä. Hän tajuaa, etteivät hänen miehensä ja edes lapset kaipaa häntä. Hän on perheessä itsestäänselvyys, mitä vahvistaa se, ettei hän itse ole koskaan ajatellut toisenlaista elämää.

Miehen pyynnöt palata kotiin kaikuvat lopulta kuuroille korville, sillä Alba ei liftaakaan kotiin, niin kuin ensin aikoo, vaan suuntaa hetken mielijohteesta Venetsiaan – kaupunkiin, jota hän ei ole koskaan nähnyt, mutta jossa hän on aina halunnut käydä. Siellä hän saa majapaikan islantilaisen tarjoilija Fernandon luota, ystävystyy hieroja Graziaan, ja saa työtä kukkakaupasta Fermon, anarkistin luota.

Elokuva kertoo naisen itsenäistymisestä, henkisestä taistelusta joka aiheutuu velvollisuudentunnosta ja "äidin vaistosta", joka suhteutuu ristiriitaisella tavalla "oman elämän" oikeuksiin, mahdollisuuteen todelliseen rakkauteen ja henkilökohtaisten täyttymysten toteutumiseen.

Soldinin elokuva on hauska ja romanttinenkin, mutta sillä on painavaa sanottavaa. Ohjaaja panee painoa päähenkilön rakastettavuudelle ja onnistuu siinä perin pohjin: katsoja jää koukkuun hyvin rakennettuihin henkilökuviin ja kaikesta näennäisestä satunnaisuudestaan huolimatta uskottavaan, rehelliseen ja maanläheiseen kertomukseen, jota pääosanesittäjä Licia Magliettan loistava roolisuoritus alleviivaa.

Leipää ja tulppaaneja tarjoaa unohtumattomia emotionaalisia kokemuksia ja antaa aiheen ajatteluun ihmisluonnosta, sen esillä olevista ja piiloon jäävistä piirteistä, ja kertoo, kuinka toisin kaikki voisi olla, jos…

Elokuva sai ilmestymisvuonnaan 2000 9 David Di Donatello– palkintoa (eli Italian "Jussi"-palkintoa), 5 Silver Ribbon eli Italian filmikriitikoiden palkintoa, 2 ulkomaiden lehdistön jakamaa Golden Globe palkintoa ja 9 Golden Ciak –palkintoa, joita jakoivat yleisö, kriitikot ja lehdistö.

– Jari Sedergren 26.9.2006