Een vrouw tussen hond en wolf

Suomenkielinen nimi: Nainen hämärän puutarhassa. Valmistusmaat ja -vuosi: Belgia – Ranska 1979. Tuotantoyhtiöt: Nouvelle Imagerie / Nieuw Imago, Productions de la Guéville, Gaumont International Productions. Tuotannonjohto: Pierre Drout. Tuottajat: Jean-Claude Batz, Yves Robert, Danièle Delorme. Ohjaus: André Delvaux. Apulaisohjaaja: Hans Kemna. Käsikirjoitus: Ivo Michiels ja André Delvaux. Kuvaus: Charlie Van Damme. Leikkaus: Pierre Gilette. Lavastus: Claude Pignot. Puvut: Yan Tax. Musiikki: Etienne Verschueren. Ääni: Antoine Bonfanti, Maurice Gilbert, Henri Morelle. Pääosissa: Marie-Christine Barrault (Lieve), Rutger Hauer (Adriaan), Roger van Hool (François), Senne Rouffaer (pappi), Bert André (Slager), Raf Reymen (Georges-setä), Hector Camerlynck (Odilon-setä), Mathieu Carrière (saksalainen sotilas), Yves Robert (työmies), Tine Balder (täti Mélanie), Jenny Tanghe (täti Anna), Greta Van Langhendonck (Susanne), Janine Bischops (täti Leontien), Johny Voners (setä Nand), Marc Bober (postinkantaja), Yvonne Mertens (buurirouva), Serge-Henri Valcke (Gestapon mies, Fietser), Mieke Verheyden, Philippe Geluch (pidätetty mies), Patrick Conrad (Fregoli). Helsingin ensiesitys: 10.4.1981 Illusion – maahantuoja: Ruusujen Aika Oy – VET 88865 – K11 – 3055 m / 112 min

Belgia on kahden kansallisuuden, germaanista sukua olevien flaamien ja ranskaa puhuvien valloonien maa, jossa kieliriidat eivät ole harvinaisia nykyäänkään. Sodan aikana Saksa miehitti maan ja kansallismielisten flaamien oli helppo liittoutua veriveljinä pitämiensä saksalaisten kanssa: liitto merkitsi myös samastumista natsien ideologisiin tavoitteisiin. Teema oli tietysti sodan jälkeen Belgiassa poispainettu ja juuri siksi André Delvauxin Nainen hämärän puutarhassa oli kotimaassaan poikkeuksellisen tärkeä, sohaisu muurahaispesään.

Nainen hämärän puutarhassa on alkuperäisnimeltään "Nainen koiran ja suden välissä". Nimi viittaa suoraan Antwerpeniin maalta muuttaneen naisen kahteen mieheen, aviomieheen, joka on fasisti ja rakastajaan, joka kuuluu II maailmansodan aikaiseen vastarintaliikkeeseen. Suomalainen nimi avautuu vasta, kun tietää belgialaisen sanonnan viittaavan myyttiseen "hämärän aikaan", jolloin koiraa ei erota sudesta.

Elokuvan juoni on kolmiodraama maalta Antwerpeniin tulleen naisen, tämän pianisti-fasistimiehen ja vastarintaliikkeeseen kuuluvan rakastajan välillä. Lieve samastuu aluksi miehensä Adriaanin myötä flaamilaisiin nationalistipiireihin, eikä näe ristiriitaa näiden hengenheimolaisuudelle natsien kanssa. Adriaanin sotiessa saksalaisten aseveljenä Lieven taloon piiloutuu François, vastarintamies, joka on yhtä paljon vallooni kuin flaamikin. Avioliiton luonteesta johtuen Lieve lähenee Françoisia sekä ajatuksiltaan että ruumiinsa puolesta.

Sodan jälkeen Adriaania syytetään sotarikoksista, ja hänen pelastuksekseen koituu, että poliittisessa nousussa oleva François auttaa epätoivoisesti syytöksistä ja syyllisyydentunteista kärsivää miestä: edessä on kuitenkin taistelu naisesta ja naisen taistelu itsenäisyydestään. Molemmissa miehissä on sutta ja koiraa, ja molemmat pitäytyvät tiukasti omassa maailmassaan, johon Lieve kummankin mielestä yksin kuuluu.

Elokuvan yleismaailmallisesta poliittisesta luonteesta huolimatta Delvaux ei tarraudu siihen. Kyse on myös psykologisesta elokuvasta, Lieven kotinsa ympärille rakentamasta arkipäiväisestä pienoismaailmasta, joka osoittautuu valheelliseksi, mutta astuminen ulkopuolinen maailman armoille ei sekään ole helppo ratkaisu.

–Jari Sedergren 20.12.2006