Lampaansyöjät

Ruotsinkielinen nimi: Fårätarna. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1972. Tuotantoyhtiö: Filmi–Ässä Oy. Tuo-tantopäällikkö: Jaakko Talaskivi (myös järjestäjä). Tuottaja: Seppo Huunonen. Ohjaus: Seppo Huunonen. Käsikirjoitus: Seppo Huunonen, Pekka Hakala, Veikko Huovinen viimeisimmän romaanista (1970). Kuvaus: Kari Sohlberg, Risto Inkinen, Esko Jantunen, Pentti Auer. Lavastus: Oskari Markkanen, Seppo Huunonen. Ehostus: Nadja Saario. Musiikki: Seppo Paakkunainen. Tuomo Kattilaskoski (miksaus). Laulut: "Lampaanpolska" Toivo Kuula, Tapio Rautavaaara, Leo Lastumäki, Heikki Kinnunen. Vexi Salmi (laulujen sanat). Järjestäjän apulainen: Marja Sulin. Leikkaus: Erkki Seiro. Äänitys: Paul Jyrälä, Pekka Lehto. Lehdistösuhteet: Pentti Auer. Sähkömestari: Oskari Markkanen. Rosvopaistiasiantuntija: Veijo Vanamo. Kuvaussihteeri: Anna-Maija Pelkonen. Pääosissa: Leo Lastumäki (Valtteri), Heikki Kinnunen (Sepe), Elina Hoffrén (Suommun ravintolan kokki), Ulla Lindfors (1. saksatar), Anita Sohlberg (2. saksatar), Oskari Markkanen (mies elokuvateatterin katsomossa), Kirsti Moilanen (raskaana oleva nainen), Rose-Marie Precht (Suommun ravintolan hovimestari), Nadja Saario (tarjoilija Kalajoella), Jukka Sipilä (maajussi), Saska Huunonen, Verra Sipilä, Venla Sipilä (maajussin lapsia), Raili Veivo (matka-kodin emäntä), Ismo Vehkakoski (Valtterin työtoveri), Martti Pennanen (ap.kaup.joht elokuvassa Kun taivas putoaa…), Eeva-Maija Haukinen (lääkintävoimistelija elokuvassa Kun taivas putoaaa...), Paul Jyrälä (Heikki Kinnusen sijaisnäyttelijä Äkäskeron pihassa), Pentti Auer ja Jaakko Talaskivi (humalaiset soutajat 1. ja 2., jälkimmäinen sijaistaa Lastumäkeä telttajuopottelukohtauksessa), Väinö Kolhonen (uutiskuvaaja), Seppo Huunonen (kattilaa pesevät kädet). Helsingin ensiesitys: 17.11.1972 Adams, Tuulensuu, Ritz – teatterilevitys: Suomi-Filmi Oy, useita videolevittäjiä. VET 21577 – K11 – 2620 m / 96 min

Ensimmäinen Veikko Huovisen myyntimenestyksestä Lampaansyöjistä kiinnostunut elokuvatuottaja oli Pertti "Spede" Pasanen, mutta kilpailun oikeuksista voitti Seppo Huunonen (s. 1939), jolla oli enemmänkin taustaa mainos- ja lyhytelokuvien tekijänä. Lampaansyöjät oli Huunosen debyytti niin näytelmäelokuvan ohjaajana kuin tuottajanakin.

Huovisen romaanin tavoin elokuvassakin on vain kaksi keskeistä roolia, ystävykset Valtteri ja Sepe. Heidän roolinsa menivät televisiosta tutulle parille, vanhan komediaperinteen mukaisesti suurelle Leo Lastumäelle ja vähän pienemmälle Heikki Kinnuselle. He olivat tulleet kansan suosikiksi parivaljakkona television huumorisarjasta Ällitälli, joka sai kansainvälistäkin tunnustusta osaamisestaan.

Lampaansyöjissä on poikkeuksellisen paljon kuvaajia: Kari Sohlberg siirtyi sovitulla tavalla Rauni Mollbergin käyttöön elokuvaan Maa on syntinen laulu. Kun sitten työn jatkajaksi kaavailtu Heikki Katajisto joutui auto-onnettomuuteen eikä voinut ottaa työtä vastaan, loppukuvaus jakautui kolmen miehen, Risto Inkisen, Esko Jantusen ja Pentti Auerin kesken.

Lampaansyöjät keräsi 1970-luvulla ilmestyneeksi elokuvaksi varsin paljon katsojia, 340 000, mutta kirjanpito osoitti silti miinusta. Filmografian mukaan siitä seurasi myös tulosta: elokuvasäätiön tuotantolainaa ei tappiollisessa hankkeessa tarvinnut maksaa takaisin. Alustavien menoselvitysten ja lopullisesti kirjatun tuloksen väliä oli melkein 300 000 markkaa, reilusti yli kolmannes. Ensimmäisissä laskelmissa voitoksi olisi tullut lähes 130 000 eli kate olisi ollut nelisenkymmentä prosenttia.

Lampaansyöjiä arvioitiin kauttaaltaan viihdyttäväksi ja teknisesti onnistuneeksi, mutta Huovisen romaanin letkeään irrotteluun totuttautuneet mielet näkivät usein elokuvasovituksen lopputuloksen vaisumpina. Perusasiat olivat kuitenkin kunnossa näyttelijätyössä: "He saavat vain tyytyä tuomaan kuvaan kaksi rehellistä suomalaista pärstää."

– Jari Sedergren 22.12.2007

Kettupäivien dokumenttisarjan palkinnot

Kettupäivät 2007

Kettupäivien dokumenttisarjan palkinnot

Yleistä

Dokumenttielokuvien raati ilahtui siitä, kuinka luontevasti erilaiset monikulttuuriset ja kansainväliset teemat istuvat osaksi suomalaisen dokumenttielokuvan nykypäivää käsittelivätpä ne menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta.


Raati ilahtui myös siitä, että dokumentaristit ovat rohkeasti tarttuneet vaikeisiin aiheisiin. Siitä huolimatta he ovat selvinneet dokumentaarisen elokuvanteon karikoista tavalla, joka herättää valmiiden vastausten sijaan ajatuksia ja toivottavasti myös keskustelua.

Nykydokumentaristien tyyli vaatii myös katsojalta ajattelua ja osallistumista. Raati haluaa kannustaa dokumentaristeja jatkamaan tällä tiellä, välttämään
toisintoja, aiheiden ja kuvien tarpeetonta kierrätystä ja löytämään uutta särmää ja karheutta sanomaansa.

Raadin mieltä kohotti myös se, että dokumentaristit eivät ole täysin unohtaneet huumoriakaan ja sen myötä satunnaista katsojaa, jota voi huoletta nimittää suureksi yleisöksi. Dokumentaarisen elokuvan positiivinen sanoma voi antaa voimaa harmauden ja alakulon voittamiseksi.

PALKITUT ELOKUVAT

Opiskelijasarja

Kunniamaininnan saa Sakari Suurosen ohjaama Meidän Molli

Meidän Molli on lyhyt tarina perheen koirasta. Elokuva on aiheensa mittainen. Siinä yhdistyvät mainiolla tavalla tragiikka ja komiikka. Pelkistettyä kerrontaa tukee napakka, särmikäs loppu.

Pääpalkinnon saa Iris Olsson elokuvallaan Kesän lapsi

Kuvaus Karjalassa lastenkodissa asuvasta 11-vuotiaasta tytöstä ja hänen matkastaan suomalaisten kummivanhempiensa luokse Vaasaan kasvaa osoittelemattomuudessaan hienosti läpivalaisuksi kielen ja kommunikaation suhteesta ja merkityksestä, kulttuurien eroista ja samuuksista, monikulttuuristen valintojen vaikeuksista ja "hyvän tekemisen" sekä sen tulosten suhteesta. Kesän lapsi ei tyrkytä valmiita vastauksia eikä moralisoi mutta antaa hienovaraisilla valinnoillaan ja vaihtoehdoillaan ainekset keskustelulle.

Ammattilaissarja

Kunniamaininnan saa Erkko Lyytinen elokuvallaan Puhdistus.

Mielenkuohuntaa herättävät lapsuuden muistot ohjaavat romaniperheen vaatimaan oikeutta menneistä vääryyksistä virallista tietä. Tämän osoittautuessa nykypäivässä mutkikkaaksi elokuvan teemat laajenevat ajattelua herättävällä tavalla paitsi paikkaan liittyviin tunteisiin myös muistin ja unohduksen suhteeseen niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Elokuva myötäelää notkeasti ja kangertelematta päähenkilöidensä mukana ajallisten ulottuvuuksien kaikissa näköaloissa.

Pääpalkinnon saa K. J. Koski ohjaustyöllään Unelmana Karjala.

Unelmana Karjala tuo uutta valoa ja yllättäviä näkökulmia suomalaisille tärkeään ja jopa myyttiseksi jähmettyneeseen Karjala-teemaan. Raati piti varmaotteisesta toteutuksesta, erityisesti elokuvaa rytmittävästä luontevasta arkistomateriaalin käytöstä. Elokuva on katsojalle helppo, mutta paljon puhuva.

Helsingissä lauantaina 10.11.2007

Ari Matikainen & Jari Sedergren