Lampaansyöjät

Ruotsinkielinen nimi: Fårätarna. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1972. Tuotantoyhtiö: Filmi–Ässä Oy. Tuo-tantopäällikkö: Jaakko Talaskivi (myös järjestäjä). Tuottaja: Seppo Huunonen. Ohjaus: Seppo Huunonen. Käsikirjoitus: Seppo Huunonen, Pekka Hakala, Veikko Huovinen viimeisimmän romaanista (1970). Kuvaus: Kari Sohlberg, Risto Inkinen, Esko Jantunen, Pentti Auer. Lavastus: Oskari Markkanen, Seppo Huunonen. Ehostus: Nadja Saario. Musiikki: Seppo Paakkunainen. Tuomo Kattilaskoski (miksaus). Laulut: "Lampaanpolska" Toivo Kuula, Tapio Rautavaaara, Leo Lastumäki, Heikki Kinnunen. Vexi Salmi (laulujen sanat). Järjestäjän apulainen: Marja Sulin. Leikkaus: Erkki Seiro. Äänitys: Paul Jyrälä, Pekka Lehto. Lehdistösuhteet: Pentti Auer. Sähkömestari: Oskari Markkanen. Rosvopaistiasiantuntija: Veijo Vanamo. Kuvaussihteeri: Anna-Maija Pelkonen. Pääosissa: Leo Lastumäki (Valtteri), Heikki Kinnunen (Sepe), Elina Hoffrén (Suommun ravintolan kokki), Ulla Lindfors (1. saksatar), Anita Sohlberg (2. saksatar), Oskari Markkanen (mies elokuvateatterin katsomossa), Kirsti Moilanen (raskaana oleva nainen), Rose-Marie Precht (Suommun ravintolan hovimestari), Nadja Saario (tarjoilija Kalajoella), Jukka Sipilä (maajussi), Saska Huunonen, Verra Sipilä, Venla Sipilä (maajussin lapsia), Raili Veivo (matka-kodin emäntä), Ismo Vehkakoski (Valtterin työtoveri), Martti Pennanen (ap.kaup.joht elokuvassa Kun taivas putoaa…), Eeva-Maija Haukinen (lääkintävoimistelija elokuvassa Kun taivas putoaaa...), Paul Jyrälä (Heikki Kinnusen sijaisnäyttelijä Äkäskeron pihassa), Pentti Auer ja Jaakko Talaskivi (humalaiset soutajat 1. ja 2., jälkimmäinen sijaistaa Lastumäkeä telttajuopottelukohtauksessa), Väinö Kolhonen (uutiskuvaaja), Seppo Huunonen (kattilaa pesevät kädet). Helsingin ensiesitys: 17.11.1972 Adams, Tuulensuu, Ritz – teatterilevitys: Suomi-Filmi Oy, useita videolevittäjiä. VET 21577 – K11 – 2620 m / 96 min

Ensimmäinen Veikko Huovisen myyntimenestyksestä Lampaansyöjistä kiinnostunut elokuvatuottaja oli Pertti "Spede" Pasanen, mutta kilpailun oikeuksista voitti Seppo Huunonen (s. 1939), jolla oli enemmänkin taustaa mainos- ja lyhytelokuvien tekijänä. Lampaansyöjät oli Huunosen debyytti niin näytelmäelokuvan ohjaajana kuin tuottajanakin.

Huovisen romaanin tavoin elokuvassakin on vain kaksi keskeistä roolia, ystävykset Valtteri ja Sepe. Heidän roolinsa menivät televisiosta tutulle parille, vanhan komediaperinteen mukaisesti suurelle Leo Lastumäelle ja vähän pienemmälle Heikki Kinnuselle. He olivat tulleet kansan suosikiksi parivaljakkona television huumorisarjasta Ällitälli, joka sai kansainvälistäkin tunnustusta osaamisestaan.

Lampaansyöjissä on poikkeuksellisen paljon kuvaajia: Kari Sohlberg siirtyi sovitulla tavalla Rauni Mollbergin käyttöön elokuvaan Maa on syntinen laulu. Kun sitten työn jatkajaksi kaavailtu Heikki Katajisto joutui auto-onnettomuuteen eikä voinut ottaa työtä vastaan, loppukuvaus jakautui kolmen miehen, Risto Inkisen, Esko Jantusen ja Pentti Auerin kesken.

Lampaansyöjät keräsi 1970-luvulla ilmestyneeksi elokuvaksi varsin paljon katsojia, 340 000, mutta kirjanpito osoitti silti miinusta. Filmografian mukaan siitä seurasi myös tulosta: elokuvasäätiön tuotantolainaa ei tappiollisessa hankkeessa tarvinnut maksaa takaisin. Alustavien menoselvitysten ja lopullisesti kirjatun tuloksen väliä oli melkein 300 000 markkaa, reilusti yli kolmannes. Ensimmäisissä laskelmissa voitoksi olisi tullut lähes 130 000 eli kate olisi ollut nelisenkymmentä prosenttia.

Lampaansyöjiä arvioitiin kauttaaltaan viihdyttäväksi ja teknisesti onnistuneeksi, mutta Huovisen romaanin letkeään irrotteluun totuttautuneet mielet näkivät usein elokuvasovituksen lopputuloksen vaisumpina. Perusasiat olivat kuitenkin kunnossa näyttelijätyössä: "He saavat vain tyytyä tuomaan kuvaan kaksi rehellistä suomalaista pärstää."

– Jari Sedergren 22.12.2007