The Soviet Story

Latvia 2008. Tuotantoyhtiö: Labvakar. Tuottaja: Kristaps Valdnieks. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Edvins Snore. Kuvaus: Edgars Daugavvanags. Esiintyjät: Andre Brie, Vladimir Bukovsky, Norman Davies, Aleksandr Gurjanov, Vladimir Karpov, Emma Korpa, Girts Valdis Kristovskis, Rita Papina, Pierre Rigoule, Boris Sokolov, Viktor Suvorov, Inese Vaidere, Ari Vatanen, George Watson. K11 – 85 min Digibeta, original in English

Latvialaisen Edvins Šnoren ohjaama The Soviet Story ei pelkää provokatiivisuutta kotisivullaan: "The Soviet Story on kertomus yhdestä liittoutuneiden vallasta, joka auttoi natseja taistelemaan juutalaisia vastaan ja joka teurasti omia ihmisiään teollisessa laajuudessa. Lännen auttamana tämä valta juhli voittoa toukokuun 9:ntenä vuonna 1945. Sen rikoksista tehtiin tabu, ja täydellinen tarina Euroopan murhaavimmasta hallinnosta on jäänyt kertomatta. Tähän asti…" [Elokuvan kotisivu: http://www.sovietstory.com/about-the-film/]

Kuin "Kommunismin mustan kirjan" elokuvallisena versiona Snoren elokuva käy läpi Neuvostoliiton historian surullisimmat tapahtumat, mm. Ukrainan nälänhädän (1932/33), Katynin verilöylyn (1940), natsien SS:n ja NKVD:n yhteistyön, ihmisten joukkomittaiset siirrot ja vankileirin saariston, GULAGin lääketieteelliset kokeilut. Elokuvan päätarkoitus on kuitenkin näiden murhaavien käytäntöjen esittelyn sijaan osoittaa natsi- ja neuvostojärjestelmien filosofiset, poliittiset ja organisationaaliset yhteydet.

Elokuva ei tyydy historian käsittelyyn, vaan käy käsiksi myös Neuvostoliiton perinteen käsittelyyn nykypäivän Euroopassa. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen sekä vainon kokeneiden kommenteissa on aineksia siihen, mihin tekijät ovat pyrkineet: kertomukseen tuskasta, epäoikeudenmukaisuudesta ja "reaalipolitiikan" paheksuttavuudesta.

The Soviet Story on nostattanut suuria tunteita ja Neuvostoliiton perinteestä kiinni pitävät vastustavat elokuvan esittämistä aktiivisesti monissa eri maissa. Eniten paheksuntaa on aiheuttanut natsi-Saksan ja Neuvostoliiton samastaminen – akateemisten historioitsijoiden parissa se onkin auttamatta vuosikymmeniä vanha ja loppuun kaluttu teema, jonka hyödyt mitataan useimmiten vain propagandan mittareilla. Sen sijaan elokuvan esiin nostama vertailu totalitaaristen järjestelmien filosofisista taustoista, esimerkiksi Karl Marxin rasistista kirjoituksista ja Stalinin antisemitismistä, eivät ole herättäneet kovinkaan paljon huomiota. Neuvostoterroria ei kuitenkaan voi pitää rotuperustaisena vaan se haki voimaansa luokkateorioista.

Parhaimmillaan elokuva on kulttuuristen yhtäläisyyksien kirjaamisessa. Vertailtavat julistesarjat osoittavat lihaksien merkityksen puolueen ja valtion tukemisessa, vaaleaveriköiden voiman, vihollisia murskaavan nyrkin symboliikan ja ketjuja katkovat vasarat. Vain hakaristin ja vasaran ero tekee niistä erilaiset.

Esiintyjien joukossa on konservatiivisia oikeistopoliitikkoja ja historian tuntijoita. Suomen talvisodasta kertomaan on valikoitunut elokuvaa tukeneen oikeistopuolueryhmittymän ranskalaismeppi Ari Vatanen.

– Jari Sedergren 27.4.2009