Finding Nemo

Suomenkielinen nimi: Nemoa etsimässä. Ruotsinkielinen nimi: Hitta Nemo. Valmistusmaa ja -vuosi: Yhdysvallat 2003. Tuotantoyhtiöt: Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures. Tuotannonjohto: John Lasseter. Tuottaja: Graham Walters. Apulaistuottaja: Jinko Gotoh. Ohjaus: Andrew Stanton ja Lee Unrich. Käsikirjoitus: Stanton (tarina), kuvakäsikirjoitus: Stanton, Bob Peterson ja David Reynolds. Kuvaus: Sharon Calahan ja Jeremy Lasky (kuvauksen johto). Animaatio: Alan Barillaro, Mark A. Walsh (ohjaavat animaattorit), Randy Berrett, Anthony B. Christov, Robin Cooper, Ricky Nierva (taiteellisia johtajia). Kuvasuunnittelu: Ralph Eggleston. Musiikki: Thomas Newman. Leikkaus: David Ian Salter. Ääni: Gary Rydstrom, Michael Silvers, Kent Brown. Pääosissa / äänet: Tom Pöysti / Albert Brooks (Marlin), Ellen De Generes / Ona Kamu (Dory, Dori), Alexander Gould / Samuel Anttila (Nemo), Willem Dafoe / Seppo Pääkkönen (Gill). Jussi Lampi (Pomo), Petteri Summanen (Tärsky), Tomi Paatsalo (Tyrsky), Santeri Kinnunen (Nestori), Pertti Koivula (Pallo), Markus Bäckman (Kupla), Hanna Kaila (Meri / Tuuli), Taisto Oksanen (Kurlu), Merja Larivaara (Liisku). Helsingin ensiesitys: 28.11.2003 Tennispalatsi 1, 3 & 6; Kinopalatsi 1,2 & 6 – maahantuoja: Buena Vista International, Finland. Televisiolähetyksiä: 6.12.2007 ja 10.4.2009 YLE TV2. VET 107297 – K7 – 2800 m / 101 min

Puhe värielokuvasta voi tuntua kummalliselta nykyaikaisen animaatioelokuvan yhteydessä, mutta Nemoa etsimässä on juuri sitä. Pääosin veden alle sijoittuvassa tarinassa kuvataan hehkuvissa väreissä trooppista flooraa ja faunaa, ja unenomaisesti esitettyjen kohteiden muodot ja liikkeet ovat nautittavissa siinä kuin sujuva tarinointikin, jota Pixar on osoittanut harrastaneensa aiemminkin, esimerkiksi elokuvissa Toy Story ja Monter Inc. Tarina on päällisin puolin pitkälle komediallista, mutta kuten niin usein, sitä on ryyditetty erityisesti aikuiskatsojia viihdyttävällä satiirilla. Päinvastoin kuin yleensä, elokuvan sankari on – isä.

Elokuva kertoo pienen koralliahveniin kuuluvan Nemon seikkailuista. Nemo on vuokkokalanakin – tunnetaan myös klovnikalana – kooltaan pieni, mutta hänen uteliaisuudellaan ei ole rajoja. Isä Marty on ylihuolehtivainen pojastaan, sillä tämä on kaikki, mitä isälle on jäänyt jäljelle Nemon äidin ja kudun munaparvesta barrakudahyökkäyksen jäljiltä. Kun Nemo lähtee ensimmäisen päivän koulumatkalleen, isä varoittaa syvän veden vaaroista, mutta kuten lapsille usein käy, varoitukset kaikuvat kuuroille korville. Nemo päätyy sydneylaisen hammaslääkärin suolaisen veden akvaarioon. Marty ja hänen matkalla tapaamansa suurisilmäinen toverinsa, välskäreiden heimoon kuuluva palettivälskäri Dori jäljittävät kadonnutta kalalapsukaista halki meren ja vähän maankin. Mutta Nemolla ja muilla akvaarioon vangituilla on oma suunnitelmansa: paeta akvaariosta meren turvaan.

Tehtävä ei ole helppo, vaikka akvaarion vangeilla onkin apua paikalle eksyneestä pelikaanista, joka on omaksunut sille luontaisesti lankeavan kalansyöjän identiteetin oheen mitä ilmeisimmin kasvispäivän ellei peräti täydellisen kasvisruokavalion, kuten muuten erinäiset meren kauhistuttavat haitkin. Kasvisruokaideologia ei voisi saada populaarikulttuurista parempaa tukea.

Elokuvan sanoma löytyy perheideologian ytimestä: vanhempien ylihuolehtivuus voi vaikuttaa juuri päinvastaiseen suuntaan, pois vanhemmista ja heidän vaikutuspiiristään, mutta asialla on kääntöpuolikin. Vaikka lapsi osoittaisi suurta itsenäisyyden kaipuuta ja torjuntaa läheisiään kohtaan, vanhemmat tulevat usein mieleen erityisesti jos asiat eivät suju niin kuin toiveikas lapsi olisi halunnut. Erilaisuuden edut, esimerkiksi ryhmää vahvistava voima ja yhteiset ponnistukset, toisin sanoen menestys samaan hiileen puhaltaessa, saavat elokuvan sanomassa tärkeän sijan. Nyky-yhteiskunnan mallin mukaisesti meille opetetaan vaivihkaa eli taitavasti, että erilaisten yhteistyössä on yksilön ylittävää voimaa.

Jari Sedergren 4.4.2010