keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

MP – minä pelkään

Ruotsinkielinen nimi: MP – Jag är rädd. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1982. Tuotantoyhtiö: Lähikuva Oy. Tuottaja: Riitta Kymäläinen. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pekka Hyytiäinen. Kuvaus: Petteri Kotilainen. B-kuvaaja: Seppo Kivimaa. Kuvausassistentti: Jarmo Skarp. Trikkikuvaus: Pekka Hyytiäinen, Petteri Kotilainen. Leikkaus ja äänileikkaus: Pekka Hyytiäinen. Äänitys: Timo Vartiainen, Pekka Kosonen. Äänitysassistentti: Jarmo Skarp. Äänitehosteet: Pekka Hyytiäinen, Pekka Valkeejärvi. Tarpeisto, järjestäjä: Riitta Kymäläinen. Pienoismallit: Matti Kanerva. Sähkömies: Markku Oikkonen. Pääosissa: Liisa Halonen (äiti), Pekka Valkeejärvi (isä), Heta Hyytiäinen (tytär Mari), Matti Kanerva (sotilas), Maarit Aaltonen, Tanja Asikainen, Marko Eloranta, Sheila Hallenberg, Jani Hallenberg (kuolleita lapsia), Pirjo Immonen (kuollut opettaja), Auli Lehmusoksa ja Teresa Lindroos (kuollettt naiset luokkahuoneessa), Manne Lehmusoksa (kuollut mies tuolilla luokkahuoneessa). Helsingin ensiesitys: 26.3.1982 Illusion – ei televisioesityksiä – VET 24387 – K15 – 2280 m / 83 min

Ilta-Sanomien Sakari Toiviaisen arvostelu (26.3.1982) luonnehti Pekka Hyytiäisen vähän tunnettua elokuvaa MP – minä pelkään seuraavasti: "Kolmannessa elokuvassaan Pekka Hyytiäinen on yhä persoonallinen, sanottavan painetta uhkuva elokuvantekijä. Hän kuvaa ihmisten pelkoja sodan, väkivallan, ydinuhan ja muiden katastrofien edessä. Hän näyttää kauhun mielenmaisemat ja pirstoutuneen, alastoman tajunnanvirran. Ihmiset näyttävät tuijottavan pimeyden sydämeen, mustakaapuiset miehet vaeltavat ankeassa maisemassa, veren ja väkivallan näkymät täyttävät kankaan."

Elokuvaavan teekkarin Pekka Hyytiäisen (s. 1950-2007) omintakeisuus ja lahjakkuus tunnettiin hyvin elokuvasta i + i, noin tunnin mittaisesta kuvauksesta opiskelijaelämän yksinäisyydestä ja ahdistavuudesta sekä turhautumisesta. Tästä elokuvasta konventionaalinen kuvakerronta oli kaukana, mutta MP:ssä "melkein koko ajan kankaalla näkyy jotain", Helena Ylänen (HS 27.3.1982) kommentoi ja lisäsi: "Osan aikaan oikein kirkkaan kaunistakin kuvaa. Mutta yhäkin Hyytiäisen ilmaisun voima on omintakaisessa vähäisten viittausten ja viivyttelyn yhdistelmässä. Hän pitää jotain kuvaa niin kauan katsojan edessä, että se taatusti alkaa vaikuttaa, koska mitään uutta katsottavaa ei tule sen tilalle." Ensimmäinen Hyytiäisen elokuva oli jännityselokuvaksi luonnehdittu Kirje (1978).

Ylänen luonnehti Hyytiäisen tyyliä kääntää kaupallisen elokuvan tehokeinot päälaelleen taikurimaiseksi. "Nopeus ei ole hänelle mitään, tiukka leikkaus ei myöskään. Hitaus, kestot, tauot, ne ovat tärkeitä."

Markku Tuuli huomautti Katso-lehdessä (15/1982) mustavalkoisen kuvan käytöstä ja esitti monen muun arvostelijan tavoin kritiikkiä värijaksoja kohtaan: "MP – minä pelkään osoittaa myös tehokkaasti mustavalkokuvan merkityksen tunnelmien rakentamisessa. Rakeisissa ja voimakkaasti kontrastisissa mustavalkoisissa kuvissa Hyytiäinen onnistuu mainiosti välittämään ahdistustilojensa kehittymistä, kun taas maalaiskuviensa suttuisissa värikuvissa tunnelma lopahtaa ratkaisesvasti. Hyytiäisellä on selvästi ideoita, mutta tekninen valmius niiden kääntämiseen elokuvaksi on vielä keskenkasvuista."

Television kuuluttajana tuttu Liisa Halonen on tässä elokuvassa ensiroolissaan valkokankailla.

Tätä elokuvaa et ole nähnyt televisiossa.

– Jari Sedergren 10.12.2008

Ei kommentteja: