Da Capo

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1985. Tuotantoyhtiö: P-Kino Oy. Tuottajat: Pekka Lehto, Katinka Faragó. Ohjaus: Pekka Lehto ja Pirjo Honkasalo. Apulaisohjaajat: Lee Berger ja Tim Chisholm (Yhdysvalloissa). Käsikirjoitus:Pirjo Honkasalo. Dialogi: Pirkko Saisio. Kuvaus: Kari Sohlberg, Lars Karlsson. Kuvauspäällikkö Yhdysvalloissa: Lisa Blok. Lavastesuunnittelu: Ralf Forström. Lavastus: Pentti Valkeasuo ja Mikko Kurenniemi (Suomessa), Gail Humphreys (Yhdysvalloissa). Rekvisiitta: Kristiina Tuura ja Tim Armstrong. Puvut: Päivi Tiura. Ompelijat: Sirkku Katila, Johanna Hänninen, Arja Moilanen. Musiikki: Bob Arrollo, Mila Niemi. Musiikin äänitys: Pekka Priha. Leikkaus: Dubravka Antonia, Tuula Mehtonen, Pirjo Irene. Äänitys ja äänitehosteet: Paul Jyrälä, Matti Kuortti, Antero Honkanen, Martti Turunen (jälkiäänitys). Pääosissa: Jans Söderblom (Arto Arsi lapsena), Raimo Karpppinen (Arto Arsi), Tarmo Manni (professori Sergei Rippas), Rea Mauranen (Suvi Ekman), Eeva-Maija Haukinen (Aino Arsi, Arton äiti), Kimmo Otsamo (Arton veli), Per Oscarsson (Eino, lääkäri), Jayne Meadows (Mrs Ruth Thomas), Marta Becket (balettitanssijatar), Lew Hopson (laulava naisvanki), Eri Klas, Atso Almila ja Jukka-Pekka Saraste (kapellimestareita), Pamela Ludwig (afroamerikkalainen tyttö), Arnie Moore (Venicen päivystävä poliisi), Anneli Siljander (konserttiyleisössä), Pirjo Bergström (laulajatar), Kristo Salminen (Arto Arsin ääni lapsena). Helsingin ensiesitys: 16.8.1985 Forum 1, Ritz, televisioesityksiä: 30.10.1987 ja 14.3.1989 YLE TV1 – VET A-25433 – K12 (vuodesta 2001: K11) – 3315 m / 120 min


Pekka Lehdon ja Pirjo Honkasalon Da Capo tarkastelee viulisti Heimo Haittoa (1925–1999) muistuttavan lapsineron ja hänen pirullisen managerinsa suhdetta sekä lapsen identiteetin muotoutumisen että lapsen hyväksikäytön näkökulmasta.

Heimo Haiton elämä oli innoittanut 1930-luvun elokuvan kärkihahmoa Toivo Särkkää jo vuonna 1939. Silloin valmistui elokuva Pikku pelimanni, jossa viulusankarina kunnostautui 13-vuotias Heimo Haitto itse. Kun Haitto palasi yhdessä opettajansa Boris Sirpon kanssa Yhdysvalloista 1948, Särkkä laajensi sotaa edeltävää elokuvaa uusilla otoksilla niin, että vuodeksi 1949 syntyi elokuva Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi. Haitto suostui kertomaan tarinansa Tulipää-urakasta toipuneille Pekka Lehdolle ja Pirjo Honkasalolle.

Haiton ja hänen vaimonsa Evan myötävaikutuksella syntynyt Jussi Parviaisen ensimmäinen käsi-kirjoitusversio valmistui syyskuussa 1982. Haiton oli määrä esiintyä elokuvan prologissa ja soittaa playbackina elokuvan musiikkia sekä ohjata näyttelijöitä, mutta näin ei ilmeisesti lopulta käynyt. Vuonna 1983 elokuvahanke tuli julkiseksi sen saaman tuen myötä ja kuvaukset aloitettiin Yhdysvalloissa 1984, missä elokuvasta kuvattiin yli puolet. Dialogin kirjoitti myöhemmin Pirkko Saisio.

Yhdysvalloissa kuvattaessa elokuvan dialogi ei vielä ollut valmistunut. "Elokuvasta tuli lopulta surrealistisempi ja absurdimmin sävyttynyt kuin olimme aikoneet", Honkasalo kertoi elokuvan valmistuttua. "Se alkoi kirjoituksena ihmisestä, jolta jää osa elämästään elämättä ja muotoutui kertomukseksi kolmesta ihmisestä jotka eivät voi elää yhdessä mutta eivät myöskään erillään."

Paul Jyrälä sai vuonna 1986 Jussin parhaasta äänityksestä. Kansainvälisiä palkintoja tuli Figueira da Foz –festivaalilta 1985 (Grand Prix yhdessä turkkilaisen elokuvan "Ayna" kanssa) ja Gentistä 1986 (yksi festivaalin kolmesta parhaasta elokuvasta).

Jari Sedergren Orionin esitykseen 9.2.2011

Kainuu 39

Ruotsinkielinen nimi: Kainuu 1939 - Händelser i en avlägsen del av Finland. Suomi – Ruotsi 1979. Tuotantoyhtiö: Sveriges Radio TV-1 SR 1, Jörn Donner Productions Oy. Tuotantopäällikkö: Pekka Lehto. Tuottaja: Jörn Donner. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pekka Lehto & Pirjo Honkasalo. Kuvaus: Pertti Mutanen. Lavastus: Jaakko Talaskivi. Puvut: Pirjo Honkasalo. Musiikki: Heikki Valpola. Leikkaus: Pirjo Honkasalo. Leikkaajan apulainen: Anne Holmberg. Äänitys: Pekka Lehto. Äänen jälkityöt: Veikko Partanen, Antero Honkanen, Pekka Lehto. Tuotantosihteeri: Tuula Söderberg. Järjestäjä: Jaakko Talaskivi. Järjestäjän apulaiset: Anssi Mänttäri, Mauri Matero. Valokuvat, värinmääritys: Pirjo Honkasalo. Piirrokset ja kartat: Måns Hedström. Pääosissa: Markku Suutari (Vihtori Juhonpoika Suutari), Mauri Matero (Janne Rissanen), Antti Moilanen (Aarne Johannes Kemppainen), Eija Kemppinen (Annu Suutari), Reijo Seppänen (Mikko Korhonen, "Korhos-Mikko", kauppias), Eija Heikkinen (Johanna Juhontytär Suutari), Janne Huttu (Janne Rissanen), Vihtori Kela (Vihtori Suutari), Aarne Hulkkonen (Aarne Johannes Kemppainen), Jyrki Schroderus (Janne lapsena), Juha Juntunen (Mikko lapsena), Manu Kemppainen (Vihtori lapsena), Taina Heikkinen, Päivi Heikkinen, Sari Seppänen ja Jukka Tauriainen (lapsia), Kyösti Kaikkonen ja Heimo Moilanen (suojeluskuntalaisia), Jussi Seppänen (isoisä), Arja Konttinen (tanssiva lotta), Heikki Majahalme (konstaapeli), Kaisu Puuska (radiokuuluttajan ääni), Martti Matero (Urho Rissanen), Arttu Lesonen (tien tekoa vaativa mies pirtissä), Kalervo Huttu (puna-armeijan sotilas), Arvo Kemppainen (Pavel, puna-armeijan tulkki), Martta Tauriainen (Riitta, halvaantunut potilas), Aili Mikkonen (suomalainen sotilas ovella / luutnantti), Heimo Kemppainen ja Reino Kemppainen, purkkiruokailevat venälläiset sotilaat), Oskari Lesonen (hevoskuski, mies pirtissä), Martti Kemppainen (venäläinen sotilas), Toivo Juntunen (naisejäsentä ehdottanut mies), Timo Lesonen (Timo Suutari, "Timppa"), Pekka Tiilikainen (selostusääni radiossa), Riitta Huttu (vanha nainen Mäkelän pirtissä), Yotaro Ogasawawara (venäläinen sotilas), Reino Hirviseppä (radioselostajan ääni), Irmeli Matero (Kinstimän tulkki), Lauri Vennola (ääni radiossa), Usko A. Hakala (pastori Teemu Teeri), Topi Seppänen (poliisi), Kauko Heikurainen (kihlakunnantuomari), Eino Kela (vanki), Marja-Leena Kouki ja Vesa Repo (kertojat). Helsingin ensiesitys: Diana 6.12.1979 (ensiesitys Suomessa: Ämmänsaaren Työväentalo 3.6.1979) –televisiolähetykset: 22.8.1980 YLE TV1, 1.12.2009 ja 4.12.2009 Yle Teema. (Ruotsin Tv-1 kahdesti) – VET A-23402 – K8 – 890 m (16 mm) / 82 min

Kainuu 39 on Ruotsin television (TV1) Suomen talvisotaan liittyvä tilaustyö Jörn Donner Productionsilta. Työ annettiin Pirjo Honkasalolle ja Pekka Lehdolle, jotka hakivat asiaan uutta näkökulmaa Kainuusta, Suomussalmen Juntusrannalta, sen jälkeen kun Max Jakobsonilta tilattu käsikirjoitus oli päätetty jättää käyttämättä. Budjetti kaventui ja varsinkin suunniteltuja talvikuvauksia jouduttiin karsimaan kovalla kädellä.

Kainuu 39 kertoo tositarinan tapahtumasarjassa, jossa puna-armeijan 163. divisioona yllättäen miehitti Juntusrannan sodan ensimmäisinä päivinä syksyllä 1939. Vasta osa Kainuun kylistä oli ehditty evakuoida. Kun suomalaisjoukot vetäytyivät, jäivät kylän asukkaat venäläisten valtaamalle alueella. Yksin jätetyt kyläläiset päättivät tehdä yhteistyötä miehittäjien kanssa.

Tilanteeseen vaikuttivat ratkaisevasti puna-armeijan mukana tulleet suomenkielen hyvin hallinneet propagandatyöläiset. Kun suomalaiset valloittivat Kainuun rajaseudun takaisin joulu-tammikuussa, Juntusrannan asukkaat palautettiin Suomeen. Heitä vastaan esitettiin syytös vihollisen auttamisesta raskauttavien asianhaarojen vallitessa: paikalliset asukkaat olivat perustaneet Kansan komitean ("Ruhtinansalmen kommuuniin") ja erilaisia itsesuojeluryhmiä, joiden todettiin taistelleen Suomen armeijaa vastaan. Työleirille joutuneitten kainuulaisten määrä liikkuu kolmen- ja neljänsadan välillä, 27 tuomittiin maanpetoksesta.

Kainuu 39 yhdistelee ajan dokumenttia ja fiktiota varsin ennakkoluulottomasti. Dokumenteista mukana on Ruotsissa tuotetun Finland i krig –uutiskatsaussarjan aineistoa, jota löytyy myös kotimaisista sarjoista Kuvia sota- ja kotirintamalta (Suomi-Filmi), Suomi-Filmin Uutiskuvia sekä Puolustusvoimain uutiskatsaus –sarjasta. Yleisaradion puhearkisto tarjosi täydennystä ääninäytteineen. Näyttelijät ovat amatöörejä Kainuusta: Suomussalmen Juntusrannan, Selkoskylän, Peerangan ja Ämmänsaaren aitoja ja alkuperäisiä asukkeja.

"Kainuu 39 on historiankirjoitusta, erään mielipiteen dokumentointia", kirjoitti Helsingin Sanomien arvostelija Helena Ylänen. "Juntusrantalaisten vaiheet ovat niitä, joita virallinen historiankirjoitus ei paljon muista, varsinkin kun tilanne syntyi siksi, etti juntusrantalaisia kukaan silloin marraskuussa 1939 muistanut. Kainuu 39 kertoo hyvin kapean totuuden, se muu ympäriltä on niin usein kerrottu." Elokuvaa kiitettiin dokumentin ja fiktion yhdistämisestä sekä käsittelytavasta, joka oli "tavallaan persoonallisinta, mielenkiintoisinta mitä suomalaisessa elokuvassa on osunut tapahtumaan vuosiin" (Heikki Eteläpää, Uusi Suomi). Vaikka amatööri-näyttelijöiden puheilmaisua väliin kritikoitiinkin, ymmärrettiin helposti se, että heidän myötään "välittyy väärentämätön, suora kosketus ihmisiin". Vertailukohtana Markku Tuuli (Katso) esitti Mikko Niskasen elokuvien parhaimmat hetket ja Timo Linnasalon Vartioidun kylän.

Jari Sedergren Orionin esitykseen 2.2.2011