Sodankylän XX elokuvajuhlat

Sodankylän XX elokuvajuhlat 15.–19. kesäkuuta 2005

Kuvia näet täällä

Sodankylän elokuvajuhlat, haltioitunutta uteliaisuutta
ympäri maailman herättävä Midnight Sun Film Festival, avaa ihmeensä 20. kerran. Juhlavuoden ulkomaisia päävieraita ovat englantilaisen elokuvan mestari ja vankan Hollywood-uran tehnyt Stephen Frears, italialainen veteraaniohjaaja ja elokuvakriitikko Carlo Lizzani ja belgialaiset Jean-Pierre ja Luc Dardenne. Vieraslista on tässä vaiheessa vasta alustava ja siihen tulee vielä täydennyksiä. Lopullinen lista julkistetaan toisessa tiedotustilaisuudessamme, Cannesin elokuvajuhlien jälkeen, 25.5. klo 12.00 Bristolissa.


Vieraat

STEPHEN FREARS (s. 1941) aloitti uransa teatterissa ja televisiossa, toimi mm. Lindsay Andersonin ja Karel Reiszin apulaisohjaajana ja kohosi 1980-luvulla uuden englantilaisen elokuvan ylimpään kärkeen. Frearsin kansainvälinen läpimurtoteos Poikien pesula (My Beautiful Laundrette, 1985) pureutuu 80-luvun Englannin rodullisiin ja taloudellisiin ristiriitoihin hersyvän tarkkanäköisellä ja viihdyttävällä otteella. Frearsin Englannissa valmistuneet elokuvat kuten Prick Up Your Ears (1987) ja Sammyn ja Rosien naimapuuhat (Sammy and Rosie Get Laid, 1987), ovat epäkonventionaalisia ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköisiä, aiheisiinsa rajusti ja syvästi pureutuneita näkemyksiä Thatcherin ajan sielunmaisemasta. Muutamaa vuotta myöhemmin Frears siirtyi menestyksekkäästi Hollywoodiin ja avasi siellä kautensa kolme Oscaria voittaneella elokuvalla Valheet ja viettelijät (Dangerous Liasons, 1988). Myöhempi ura on vienyt Frearsin suurten tuotantojen etulinjaan, mutta omaleimainen ja persoonallinen ohjaaja on aina kantanut mukanaan vahvaa tyylitietoisuutta ja inhimillisesti lämmintä otetta, huumorin ja poliittisen tiedostamisen tasoja unohtamatta.

CARLO LIZZANI (s. 1922) toimi Italiassa nuorena lehtimiehenä
ja elokuvakriitikkona ja oli yksi italialaisen neorealismin varhaisimpia teoreetikkoja. Elokuvien pariin Lizzani siirtyi vuonna 1946 ja työskenteli käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana mm. Verganon, De Santisin, Rossellinin ja Lattuadan elokuvissa. Oma ohjaajanura eteni dokumenttien kautta fiktioon ja vuonna 1951 Lizzani ohjasi Gina Lollobrigidaa tämän ensimmäisessä suuressa roolissa, Achtung! Banditi!

Carlo Lizzanin muihin pääteoksiin lukeutuu Cronache di Poveri (1954), 1920-luvun puoliväliin sijoittuva fasismin varjossa kytevä rakkaustarina. Sodankylässä tullaan näkemään myös muita Lizzanin merkkiteoksia kuten Roma bene – makeaa elämää (Roma bene, 1971), Nitistäjä (Crazy Joe, 1974), ja Diktaattorin verinen loppu (Mussolini: ultimo atto, 1974) sekä apulaisohjaajavuosien hurjimmat klassikot, Roberto Rossellinin Saksa vuonna nolla (Germania anno zero, 1948) ja Giuseppe De Santisin Katkeraa riisiä (Riso amaro, 1949).

JEAN-PIERRE & LUC DARDENNE (s. 1951 ja 1954), belgialaisen elokuvan kirkkaimmat tähdet, lukeutuvat uuden eurooppalaisen elokuvan ylimpään kastiin. Veljekset ovat työskennelleen yhdessä 70-luvun alusta lähtien.

Dokumenttielokuvissaan he ovat käsitelleet yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita – vastarintaliikkeestä lakkoihin, työläisten underground-lehdistä vapaisiin radioasemiin. Pitkillä elokuvillaan Dardennet ovat sittemmin kohonneet maailman eliittiin mm. teoksilla Lupaus (La promessa, 1996) ja Rosetta (1999), joka palkittiin Cannesissa Kultaisella palmulla.

Jonathan Rosenbaum on kuvaillut heidän tematiikkaansa: ”Kukaan toinen maailmassa ei tällä hetkellä tee elokuvia, jotka ovat yhtä tarkkavaistoisesti kiinni nykyhetken työväenluokan elämässä - - Mutta Dardenneille tuo kaikki toimii vain lähtökohtana henkistyneelle ja syvästi eettiselle odysseialle.” Le Fils ("Poika", 2002) seuraa äärimmäisen läheltä, "niskatuntumasta" Lupauksen kaltaista keski-ikäisen miehen ja nuorukaisen arvoituksellista isähahmo ja poika -suhdetta, huipentaen tekijöiden ja näyttelijä Olivier Gourmet'n pitkän yhteistyön Cannesista voitettuun parhaan näyttelijän palkintoon.

PAWEL PAWLIKOWSKI on noussut uusien brittiohjaajien
kuumimmaksi nimeksi kansainvälisellä läpimurtoteoksellaan My Summer of Love (2004). Unenomainen teos kertoo nuoruuden ystävyydestä ja rakkaudesta aikuistuvan tytön kokemana, uskoon hurahtaneen ex-vankiveljen varjossa. Puolalaistaustainen Pawlikowski on kuvannut tv-dokumenteissaan herkästi Englantia ulkopuolisen silmin, samoin kuin toisessa fiktiossaan Viimeinen ranta (Last Resort, 2001). Oxfordin yliopistossa nykybrittielokuvaa tutkiva ja opettava Pawlikowski on myös keskeinen henkilö kansainvälisen elokuvanteon kokemuksia brittinäkökulmasta koskettelevassa paneelissa, joka järjestetään jo perinteeksi muodostuneen kotimaisen elokuvan paneelin lisäksi.

YESIM USTAOGLU tulee nousevasta elokuvamaasta Turkista. Ustaoglun ei islamilaisena naisena ole varmasti ollut helppoa palkittujen lyhytfilmiensä jälkeen tarttua maansa kiistakysymyksiin. Berliinin filmijuhlilla 1999 parhaana eurooppalaisena elokuvana palkittu Bulutlari Beklerken (Matka aurinkoon, Journey To the Sun) koskettelee erehdyksessä kurdiksi luullun miehen kurimusta Turkissa. Timo Linnasalon leikkaama Günese Yolculuk (Waiting for The Clouds, 2004) kertoo iäkkään naisen tarinan, 1900-luvun alun suuren kreikkalaisvähemmistön, 50 vuotta salatun olemassolon aikaan.

MALGORZATA SZUMOWSKA, Puolan ehkä lupaavin ohjaajatulokas, Lodzin maineikkaan filmikoulun kasvatti, edustaa toisena nuorinta naistekijäkaartia. Esikoisteos Szcesliwy czlowiek (Happy Man, 2001) on Kieslowski-vaikutteinen tutkielma kolmekymppisestä kirjailijavetelehtijästä. Debyytin antamia lupauksia lunastaa Ono (The Stranger, 2004), elämän, lapsen odottamisen ja kuoleman kysymyksiä luotaava intiimi kertomus 22-vuotiaasta naisesta.

Mykkäelokuvat

Hulppean juhlavuoden kunniaksi Sodankylän elokuvajuhlat palaa kunniakkaimpiin perinteisiinsä ja festivaalien jokavuotista kohokohtaa, elävän musiikin täydentämää mykkäelokuvaa säestää Anssi Tikanmäki Film Orchestra. Elokuvana nähdään Lev Kuleshovin legendaarinen Lain mukaan (Dura Lex/Po zakonu, 1926), joka tapahtuu muutaman henkilön kesken Yukonin erämaassa ja pohjautuu Jack Londonin novelliin. Elokuvan henkilöt pistävät pystyyn pikaoikeuden ja hirttävät ystävänsä varsin ennenaikaisesti: erämaan kovasta, aineellisesta todellisuudesta nousee keskustelu porvarillisen lain olemuksesta – irrallaan yhteiskunnasta laki on abstrakti ja puhtaasti epäinhimillinen tekijä. Kullan ja rahan mahti hallitsee paljaana, ilman lievittäviä elementtejä – pohjana jolta purkautuvat väkivaltaiset virikkeet ja jota henkilöt yrittävät silata keinotekoisilla ulkoa oppimillaan moraalikaavoilla.

Anssi Tikanmäen Film Orchestra säestää myös vuosituhannen viimeisen mykkäelokuva, Aki Kaurismäen Juhan (1999), jonka julma tarina – ohjaajansa mukaan yksi kaikkien aikojen parhaista kolmiodraamoista – vetää mukaansa ylevän ja alakulon maille, kaupungin ja maaseudun murnaumaiseen kaksoisvalotukseen.

Kolmas mykkäelokuvaesityksemme on yhtä lailla huumaava tapaus. Laika and the Cosmonauts -yhtye säestää Fritz Langin legendaarisen Metropoliksen (1926), vuoteen 2000 sijoittuvan monumentaalisen ja eeppisesti mielipuolisen tulevaisuuskuvitelman, joka kuvaa suurkaupungin työläisiä ja vallitsevan järjestelmän korruptoituneita rakenteita. Luis Buñuel totesi aikanaan Langin elokuvasta (joka oli yhtäläisesti myös Hitlerin ja Goebbelsin suosikki): ”Sen kuvaustekniikka, tunteen voima ja sanoinkuvaamaton kauneus on ylivertaista.”

3-D

Palaamme jälleen myös suosittujen 3-D esitysten pariin ja esitämme ainakin kaksi lajin maineikkainta klassikkoa. Alfred Hitchcockin Täydellinen rikos (Dial M for Murder, 1954) lataa eteemme avioparin elämän salatun
kerroksellisuuden, jonka taustalla lepää väkivallan uhka ja Hitchcockille tyypillinen epäilyksen ja pelon piirileikki.

Vanhan Sodankylän kävijän André de Tothin Vahakabinetti (House of Wax, 1953) paljastaa puolestaan todellisen kauhun ulottuvuudet ja kalsean kabinetin vahanuket kantavat sisällään yhä lähes lämmintä salaisuutta.

Muita juhlavuoden spesialiteetteja ovat esimerkiksi kulttielokuvien kruunaamattoman kuninkaan Rocky Horror Picture Shown (1975) erikoisherkuilla varustettu telttanäytös, Rovaniemen markkinoilla -elokuvan (1951) juhlaesitys ja suosituksi perinteeksi muodostunut Teuvo Tulio -tribuutti, tämänvuotisena helmenään eräs suomalaisen melodraamaan rajuimmista ja kauneimmista kukinnoista, Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944). Elokuva esitetään englanninkielisin tekstein, jotta ulkomaiset ystävämmekin pääsevät nauttimaan tuliaanisen eroksen ja elämänrappion kokonaisvaltaisesta vimmasta.

Suomalaisohjaajien ensi-illat

Kotimaisten elokuvien, ensi-iltojen ja tekijöiden merkitys ja suosio on Sodankylässä noussut vuosi vuodelta. Tällä kertaa maailmanensi-iltaan tulee PETRI KOTWICAN hätkähdyttävä esikoispitkä Koti-ikävä, joka "päivittää nuorisokuvaukset 2000-luvulle".

Suomen kantaesityksensä saa Berliinin filmijuhlilla jo säväyttänyt MIKA KAURISMÄEN musiikkidokumentti Brasileirinho. Vakiintuneeseen tapaan juhlilla nähdään kuluneen esityskauden parhaiden kotimaisten lyhytfilmien ohella pitkät elokuvat (dokumentteja unohtamatta) Auli Mantilan viime vuonna Sodankylässä maailmanpremiäärinsä saaneesta Ystäväni Henrystä KARI PALJAKAN uutuuteen Eläville ja kuolleille. Paljakan ja Kotwican lisäksi kotimaisiksi ohjaajavieraiksi on kutsuttu LIISA HELMINEN (Pelikaanimies), ALEKSI SALMENPERÄ (Lapsia ja aikuisia) sekä AKU LOUHIMIES, jonka Pahaa maata on jännittävä verrata samaan Leo Tolstoin novelliin perustuvaan Robert Bressonin testamenttiteokseen Raha.

Uudet ulkomaiset löydöt

Jo pitkään Sodankylä on tarjonnut Suomen korkeatasoisimman läpileikkauksen maailman tuoreesta tuotannosta. Ulkomaisten helmien valikoimaa täydennetään myöhemmin aina Cannesin löytöjä myöten, ja tulossa on samalla makupaloja kesän Suomen ensi-illoista. Myös nuorempia tekijävieraita on luvassa lisää, mutta Pawlikowskin, Ustaoglun ja Szumowskan ohella kahdella näytteellä esitellään ainakin kaksi muuta merkittävää ohjaajaa.

Kanadan Winnipegin hulvattomalta Guy Maddinilta nähdään Isabella Rossellinin tähdittämä komedia-melodraama-musikaali The Saddest Music In The World ja mykkäfilmi, alkujaan kasimillisellä peepshow-installaatioksi(!) kuvattu Cowards Bend The Knee.

Tunisialaissyntyinen Abdel Kechiche kahmi ennakkosuosikkien nenän edestä Ranskan parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen Césarit "erilaisella" siirtolaisnuorten kuvauksellaan L'Esquive ja palkittiin jo aikaisemmin Venetsian filmijuhlilla samoin siirtolaisaiheisesta esikoisestaan La Faute à Voltaire (Blame It on Voltaire).

Kriitikkoäänestyksissä vuoden parhaan ranskalaisen tittelin on vienyt Arnaud Desplechinin Rois et reine (Kings and queen), raikas kuvaus 35-vuotiaasta leskinaisesta ja hänen neljästä miehestään. Pääosissa ovat Emmanuelle Devos, Mathieu Amalric ja Catherine Deneuve.

Mustan Afrikan kenties kaikkien aikojen tärkein ohjaaja, senegalilainen Ousmane Sembene, esittäytyy suomalaisyleisölle ympärileikkausta käsittelevällä väkevällä kyläkuvauksellaan Moolaadé.

Nousevalta palestiinalais-israelilaiselta filmialueelta tulee Tawfik Abu Waelin Atash (Thirst), arvostelijan kansainvälisen liiton Cannesissa parhaana palkitsema esikoisteos despoottisen isän perheestä. Juopuneitten hevosten ajan iranilaisen tekijän Bahman Ghobadin Lakposhtha ham parvaz mikonand (Turtles can fly), koskettava lapsikuvaus Irakin sodan kurdialueelta, on puolestaan voittanut San Sebastianin filmijuhlien pääpalkinnon.

Kiinan riippumattoman tuotannon tärkein kyky Jia Zhanke näyttää uutuudessaan Shijie (The World), kuinka hukassa kiinalaiset ovat Pekingin mielettömän Maailmanpuiston kaltaisissa muuttuvissa ympyröissä.

Aki Kaurismäki -vaikutteet tulevat tänä vuonna kaukaa Uruguaysta: Juan Pablo Rebellan ja Pablo Stollin mainion minimalistisen komedian Whisky päähenkilöt eivät ole tulitikkutehtaan tyttöjä, vaan sukkatehtaan vanhapoika ja -piika.

Lastennäytökset

Elokuvajuhlat tarjoaa yhteistyössä Suomen Elokuvakontaktin kanssa perinteiseen tapaan lapsille elokuvaelämyksiä Kitisenrannan koulun alakerran auditoriossa. Kymmeneen näytökseen on koottu valikoima kotimaisen lastenelokuvan helmiä vuosien varrelta.

Elokuvakasvatusprojektin tapahtumat

Viime vuonna Sodankylässä elokuvakasvatuskurssia ja mestariluokkaa pitäneen ranskalaisen huippuasiantuntijan Alain Bergalan elokuvakasvatusta käsittelevän kirjan L’hypothèse cinéma (Like) suomenkielinen laitos julkistetaan juhlilla. Lisäksi järjestetään elokuva-analyysin kurssi opettajille ja kansainvälinen elokuvakasvatuksen kesäkurssi lukioikäisille.

Festivaaliklubi

Festivaaliklubia Hotelli Sodankylässä, yhteistyössä Radio Helsingin kanssa järjestettävää festivaaliklubia isännöivät Janne Haavisto ja Markku Peltola. Klubilla esiintyvät mm. Markku Peltola & Buster Keaton -orkesteri, Laika and the Cosmonauts, Maj Karman kauniit kuvat, Vibrakööri ja Eero Raittinen. Luvassa on myös yllätysnimiä.

Elokuvajuhlapaketti

20-vuotisjuhlan kunniaksi Lapin matkailu Oy tarjoaa: Lennä, majoitu ja nauti elokuvista. Elokuvajuhlapaketti sisältää edestakaiset lennot (Rovaniemelle), majoituksen, viisi vapaavalintaista elokuvalippua (Ei mykkäelokuvia). Lennoilta ja majoituspaikoista (Luostolta) on järjestetty suorat kuljetukset tapahtumapaikoille. Tutustu pakettiin Lapin matkailu Oy:n ja Sodankylän elokuvajuhlien kotisivuilla: www.lapinmatkailu.fi, www.msfilmfestival.fi

Finnairin erikoislähdöt elokuvajuhlille

Finnair tarjoaa Helsingistä Rovaniemelle huippuedullisia erikoislähtöjä. Lippu sisältää meno-paluulennon Rovaniemelle. Lennot voi varata kätevästi Sodankylän elokuvajuhlien kotisivun kautta: www.msfilmfestival.fi, jolla matkojen myynti alkaa toukokuussa 2005.

Festivaalijuna

Elokuvajuhlien tunnelmaan pääsee jo festivaalijunassa, joka suuntaa Helsingistä pohjoiseen keskiviikkona 15.6. kello 7.04. Juna kulkee Ouluun asti InterCity -junana (IC49), saapumisaika kello 13.55, Oulussa on vaihto kello 14.20 lähtevään Oulu-Rovaniemi-pikajunaan (P973). Festivaalijuna saapuu Rovaniemelle kello 16.53, mistä ehtii suoralla bussikuljetuksella juhlien avajaisnäytökseen Sodankylään. Lippuvaraukset VR:n puhelinnumerosta 0600 41 900 tai internetsivulta www.vr.fi.

Kiitokset
AVEK, CANAL+, Euroopan Unionin Media-ohjelma, Lapin Kulttuurirahasto, Radio Helsinki, Suomen elokuva-arkisto, Suomen elokuvasäätiö, Sodankylän kunta, TV-maailma ja VR sekä British Council, Centre culturel français, Goethe Institut ja Istituto Italiano di Cultura.

Lisätietoja:

HELSINGIN TOIMISTO
Malminkatu 36, 00100 Helsinki
Puhelin: (09) 685 2242
Faksi: (09) 6855 2242
Sähköposti: press@msfilmfestival.fi
Internet: www.msfilmfestival.fi

SODANKYLÄN TOIMISTO
Kansanopistontie 5, 99600 Sodankylä
Puhelin: (016) 614 523
Faksi: (016) 614 522
Sähköposti: office@msfilmfestival.fi
Internet: www.msfilmfestival.fi

LIPUNMYYNTI JA MAJOITUS
Tiedustelut: Sodankylän toimisto, puhelin (016) 614 525.

LIPPUJEN ENNAKKOMYYNTI alkaa 30.5. klo 12.
Elokuvakartta julkistetaan maanantaina 30.5. klo 12

Varaamme oikeuden mahdollisiin muutoksiin.

Elokuva ja kirjallisuus -seminaari

Risto Jarva -seura järjestää elokuvaa ja kirjallisuutta käsittelevän seminaarin lauantaina 14.5. 2005 klo 12-17.30 Kino Andorrassa, Eerikinkatu 11, Helsinki.

Aihetta lähestytään tekijöiden ja tutkijan voimin. Elokuvan ja kirjallisuuden olemuksesta, suhteista, yhtäläisyyksistä ja eroista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä esitelmöi Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon.

Keskustelemassa uusista kirjallisuusfilmatisoinneista ovat elokuvaohjaajat ja -käsikirjoittajat Anssi Mänttäri (Joensuun Elli), Veikko Aaltonen (Juoksuhaudantie; elokuva perustuu Kari Hotakaisen romaaniin), Kari Paljakka (Eläville ja kuolleille; elokuva perustuu Gösta Karfin kirjaan En junisöndag kvart över tolv) ja Liisa Helminen (Pelikaanimies) sekä kirjailija Leena Krohn (Pelikaanimiehen pohjana oleva romaani Ihmisen vaatteissa) ja videonauhan välityksellä myös Heikki Turunen (Joensuun Elli). Elokuvista esitetään näytteitä.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Suomessa on viime vuosina ollut romaanifilmatisointien aalto. Nämä elokuvat ovat syntyneet hyvin erilaisista lähtökulmista suhteessa kirjallisuuteen. Seminaarissa käsitellään näitä eri lähestymistapoja, keskustellaan kahdesta eri ilmaisumuodosta, uusista filmatisoinneista, kirjojen ja elokuvien tematiikoista ja tyyleistä sekä elokuvasovituksen dramaturgisista ja esteettisistä kysymyksistä. Samalla on mahdollisuus käsitellä laajempia kysymyksiä elokuvan, kirjallisuuden ja niiden tekijöiden asemasta yhteiskunnassa. Tavoitteena on yhdistää teoriaa ja käytäntöä ja luoda siltaa tekijöiden ja yleisön välille. Yleisöllä on tilaisuus esittää kysymyksiä ja osallistua keskusteluun.

Seminaarin ohjelma (ajat ovat arvioita):
klo 12 Avaus Timo Linnasalo
n. klo 12.15 Henry Bacon: Elokuva ja kirjallisuus
n. klo 13.45 tauko
n. klo 14 Keskustelu: Uusia suomalaisia kirjallisuusfilmatisointeja
n. klo 14 Joensuun Elli: Anssi Mänttäri (videolla Heikki Turunen, haastattelijana Timo Linnasalo)
n. klo 14.45 Juoksuhaudantie: Veikko Aaltonen (haastattelijana Markku Varjola)
n. klo 15.15 tauko
n. klo 15.45 Eläville ja kuolleille: Kari Paljakka (haastattelijana Mikko Remes)
n. klo 16.15 Pelikaanimies: Liisa Helminen ja Leena Krohn (haastattelijana Matteus Marttila)
n. klo 17.15 Loppukeskustelu (vetäjänä Timo Linnasalo)

Seminaari järjestetään Audiovisuaalisen Kulttuurin edistämiskeskuksen AVEKin tuella.

Taustainformaatiota seminaarissa käsiteltävistä elokuvista 3.5.2005 lähtien nettisivulla www.ristojarvaseura.fi

Yhteydenotot:Arja Aarnio
Puh. 045-6385717, (09-) 61297220 (t)
arja.aarnio@elokuvakontakti.fi

Elokuva-arkiston kesä

Käykääpä tutustumassa SEA:n kesäsarjoihin.

Smilin' Through

Suomen- ja ruotsinkielinen nimi: Kerran elämässä / En gång i livet. Valmistusmaa ja -vuosi: Yhdysvallat 1941. Tuotantoyhtiö: Metro-Goldwyn-Meyer. Tuotannonjohto: Sergei Petschnikoff (kreditoimatta). Tuottajat: Frank Borzage, Victor Saville. Ohjaus: Frank Borzage. Apulaisohjaus: Lew Borzage (kreditoimatta). Käsikirjoitus: Donald Ogden Stewart ja John L. Balderston Jane Cowlin ja Jane Murfinin näytelmästä. Apuna kreditoimatta Claudine West ja Ernest Vajda. Kuvaus: Leonard Smith. Kreditoimatta Oliver T Marsh. Lavastus: Cedric Gibbons, Edwin B. Willis. Erikoistehosteet: Warren Newcombe. Natalie Kalmus (Technicolorin värijohtaja), Henri Jaffa (Technicolorin pulaisvärijohtaja). Pukusuunnittelu: Adrian, Gile Steele (miehet). Ehostus: Jack Dawn. Musiikki: Herbert Stothart. Laulut: Georges Bizet ("Ouvre ton Coeur"), J. Will Callahan ("Smiles"), Reginald De Koven ("Recessional"), Edgar Elgar ("Land of Hope and Glory"), Zo Elliott ("There's a Long, Long Trail"), R. Melish ("Drink to Me Only with Thine Eyes"), Arthur A. Penn ("Smilin' Through"), Lee S. Roberts ("Smiles"), Leo Silesu ("A Little Love, a Little Kiss"), Richard Wagner ("Hääkuoro" from "Lohengrin"). Lorraine Bridges laulaa Jeanette MacDonaldin kanssa tuplaäänenä. Leikkaus: Frank Sullivan. Ääni: Douglas Shearer. Pääosissa: Jeanette MacDonald (Kathleen / Moonyean Clare), Brian Aherne (Sir John Carteret), Gene Raymond (Kenneth 'Ken' Wayne, Jeremy 'Jerry' Wayne), Ian Hunter (pastori Owen Harding), Francen Robinson (Ellen, Johnin taloudenhoitaja), Paatrick O'Moore (Willie Ainley), Eric Londsdale (Charles), Jackie Horner (Kathleen lapsena), David Clyde (Sexton), Frances Carson (Lady Denham), Ruth Rickaby (nainen Lady Denhamin seurassa) sekä kreditoimattomat Douglas Beattie (baritoni), Nan Merriman (mezzosopraano), Emily West (kuorolainen), Wyndham Standing (tohtori). Helsingin ensiesitys: 11.4. 1943 Metropol – maahantuoja: MGM – VET 24729 – S – 2700 m / 99 min

Smilin' Through on elokuvana sovitus Jane Cowlin ja Jane Murfinin Alan Langdon Martin -salanimellä kirjoitetusta Broadway-näytelmästä (1919). Näytelmän aiheena on kahden sukupolven rakastavaisten onni löytää toisensa ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä harmaana aikana. Elokuva on filmattu tähän mennessä kolme kertaa kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen Sidney A. Franklinin ohjaus ilmestyi 1922 (pääosissa Norma Talmadge ja Wyndham Standing) ja sama ohjaaja oli asialla Norma Shearerin ja Leslie Howardin tähdittämänä äänielokuvassa 1932. Mutta juuri ennen kuin japanilaisten zerot vetivät Yhdysvallat mukaan maailmansodan taisteluihin, Frank Borzage sai valkokankaille tämän "kaikkein makeimman rakkaustarinan" vuoden 1941 lokakuussa, nyt Technicolorin väreissä.

Elokuvan päätähti on tietysti Jeanette MacDonald, mutta shown on lähellä varastaa ikääntynyttä Sir John Carteretia näyttelevä Brian Aherne, joka on elänyt katkeroituneena rakastamansa morsiamen Moonyean Claren kuoltua heidän hääpäivänään. Toisen maailmansodan puhkeamisen hetkillä hänen luokseen saapuu orvoksi tullut veljentytär Amerikasta, joka on kuin kaksoisolento menehtyneelle Moonyeanille. Sir John saa tästä uutta intoa elämäänsä, ja toivo valtaa mielen, mutta vanhat tappavat kilpailijat ilmaantuvat paikalle jälleen kerran.

Lemmentaistelun sisäistä syvyyttä epäilemättä lisää se tosiasia, että Moonyeanin aiemman rakastetun Jeremyn ja Kathleenin tuoreen kaverin Kennethin rooleja näyttelee kaksoisroolissa Gene Raymond, joka meni vähän elokuvan ilmestymisen jälkeen naimisiin Jeanette MacDonaldin kanssa.

– Jari Sedergren 6.4.2005


Elokuvan traileri.

Nuori mylläri

Ruotsinkielinen nimi: Den unga mjölnaren. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1958. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Usko Kemppi ja Valentin Vaala Maiju Lassilan näytelmään (1912). Kuvaus: Eino Heino. Reijo Lås (B-kuvaaja). Lavastus: Oiva Hovi. Puvut: Rauni Pystö. Ehostus: Aarne Kuokkanen. Kampaaja: Eine Vatka. Musiikki: Harry Bergström. Laulut: Harry Bergströmin säveltämät, Pekka Saarton sanoittamat (= Sauvo Puhtila): "Maantie", "Toiveiden keinu", "Kuka veis, kuka sai, kuka tietäis sen" ja "Syntymäpäivälaulu". "Nuku Nuku Nurmilintu" (trad.). Koreografia: Ester Lindgren (tanssit). Leikkaus: Armas Laurinen. Ääni: Heikki Laakkonen, assistenttinaan Martti Tikka. Kuvaussihteeri: Erkki Pitkänen. Järjestäjä: Veikko Kuokkanen. Pääosissa: Martti Kuningas (Pentti Mäkinen, "Mylly-Pentti"), Teija Sopanen (Hilkka Koikale), Artturi Laakso (Luukas Filemon Koikale), Senni Nieminen (Maija Sallinen), Elvi Saarnio (Sohvi), Matti Lehtelä (Mooses Myrkky), Jalmari Parikka (Iisakki Hirmu), Ester Lindgren (Liisa Hirmu), Oiva Luhtala (seppä Junnus), Eero Leväluoma (lautamies), Paavo Jännes (vanha Mylly-Pentti), Sylva Rossi (Anna-Stiina), Leni Katajakoski (Sirkka Sallinen), Tuula Airo (Raita Kaikkonen), Lala Pilvessalo = myöh. Aila Arajuuri (Kerttu), Lea Venkula (Anni Kekäläinen), Ritva Vepsä (Laila Lehikoinen), Ale Porkka (Heikki Haverinen), Rami Sarmasto (Aku Väänänen), Mika Nousiainen (Jaska), Martti Kuisma (Kalle), Usko Keskinen (Paavo), Ville-Veikko Salminen (Jussi), Tom Dahlberg (Rietu), Paavo Honkamäki (isäntä), Helmi Lehosti (1. akka), Varma Lahtinen (2. akka). Helsingin ensiesitys: 14.2. 1958 Capitol, Ritz, Kaleva. Televisiolähetyksiä: 24.2. 1969 MTV1, 4.9. 1982 MTV2, 19.11. 1991, 28.12. 1994 ja 24.11. 1999 YLE TV1 – VET: A-7636 – S – 2550 m / 93 min

Valentin Vaala oli löytänyt teatterikoululaisen Martti Kuninkaan pääosaan elokuvaansa Nummisuutarit ja halusi sille jatkoa Maiju Lassilan (syntyään Algot Tietäväinen, nimenmuutoksen jälkeen Untola, 1868 - 1918) näytelmästä "Nuori Mylläri". Suomi-Filmin Uutisaitta, joka muuten mainosti Nuorta Mylläriä etukäteen harvinaisen vähän, julkaisi elokuvahankkeensa taustoitukseksi artikkelin "Maiju Lassila. Merkillinen tähdenlento", joka toisti Untolan elämän pääpiirteet.

Maiju Lassila ammuttiin pakoyrityksen aikana sen jälkeen, kun hänet Työmies-lehden päätoimittajana oli pidätetty sisällissodan loppuvaiheissa. Vuonna 1958 sisällissotaa muisteltiin taas ja siksi elokuva mainitun artikkelin mukaan "tulee olemaan eräänlainen muistomerkki kirjailijalle, jonka traagillisesta kuolemasta tulee keväällä kuluneeksi tasan 40 vuotta". Silti tuntemattomaksi jättäytynyt kirjoittaja muistutti lukijoiden mieleen, että Työmiehen päätoimittajana Untolasta oli tullut "eräs kiivaimpia kiihottajia, ja vaikka hän saikin tiedot ulkomaailmasta – kuten hän on itse kertonut – erään 'Työmiehen' toimittajan kautta, eikä siis yrittänytkään tarkistaa niitä, hän myrkytti artikkeleillaan punaisten mieliä yhä enemmän."

Elokuvassa Lassilan teos ei kuitenkaan ollut poliittisen tulkinnan kohteena, vaan päinvastoin "mekin olemme kiitollisia, että meille tarjotaan annos Maiju Lassilan aurinkoista naurua ja värien iloa Nuoren Myllärin edesottamuksia seuratessamme".

Martti Kuningas sai olla ilman pääosia viisitoista vuotta, sillä vasta elokuvassa Herra Huu (1973) ura sai jatkoa pääosan tasolla. Uudet löydöt näyttäytyvät lähinnä kylän poikien ja tyttöjen joukossa, jossa monet näyttelijäuraansa vasta aloittelevat saivat hehkua Sovcolorin väreissä. Värielokuvan laboratoriotyöt tehtiin kuten Nummisuutareissakin Leningradissa: jälki osoittaa, että kuvaajat Eino Heino ja Reijo Lås olivat omaksuneet Viktor Masevitšin opit perinpohjin. Kuvauspaikkana toimi Lopen Pilpalan kylä – samaa kylää voi ihastella jo Erkki Karun Nummisuutareissa vuonna 1923.

Elokuvan yleisömenestys oli erinomainen. Vain Edwin Laineen Sven Tuuva ajoi katsojatilastoissa ohi, mutta Elokuva-Aitan vuosiäänestyksessä voiton peri Nuori Mylläri. Elokuva myytiin myös Neuvostoliittoon.

– Jari Sedergren 23.12. 2003

Puolustusvoimain katsaus n:o 9 – Viipuri, Karjalan lukko

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1941. Tuotantoyhtiö: Puolustusvoimat. Ohjaus: Valentin Vaala. Suunnittelu: Hannu Leminen ja Orvo Saarikivi. Käsikirjoitus: Turo Kartto ja Topo Leistelä. Selostus: Topo Leistelä. Kuvaus: Kuusela, Ranta ja Kurt Vilja. Musiikki: Jean Sibelius. Laulut: Suomen Laulu esittää Karjala-biisin, Porilaisten marssi. Leikkaus: Valentin Vaala. VET: A-1600. Tarkastuspäivä: 5.9. 1941 – S – 630 m / 21 min

"Viipuri jälleen meidän" julistaa pääotsikko Viipurin valtausta käsittelevässä puolustusvoimain katsauksessa syyskuun alussa 1941. Viipurin valtaus oli suunniteltu jatkosodan alun suurimmaksi mediatapahtumaksi, johon valjastettiin TK-miehet kynineen, kirjoituskoneineen, radiomikrofoneineen ja elokuvakameroineen. Siten mediasuunnitelmat kattoivat kaiken tuon aikaiset välineet: se heijastuu myös katsaukseen, jossa näemme kuvia niin TK-journalisteista kuin myös elokuvaajista. Asemansa vuoksi elokuvan pituus on tavanomaista reilun neljänneksen pidempi. Suunnitelmat ottivat huomioon myös armeijan näkökulmat: Viipuria vallattiin maasta, vesiltä ja ilmasta ja eri aselajit saavat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti asiaankuuluvan osansa elokuvassa.

Elokuvan alku, katsaus "menneeseen", perustuu vanhempaan dokumentääriseen aineistoon. Historiallista Viipuria esitellään käyttämällä sekä Suomi-Filmin Vanha Viipurimme -lyhytelokuvaa toukokuulta 1940 että talvisodan aikaista katsausmateriaalia.
Elokuvan tekohetken nykypäivään liittyvä osuus alkaa mahtipontisella, mutta ei räikeällä selos-tuksella: "Hyvästi kiitollisella riemulla on jakamaton Suomi kuten kaikki koko yhdistynyt Eurooppa on vastaanottanut Viipurin valtauksen." Tämä viittaus Eurooppaan on toinen kahdesta kansainvälisyydestä muistuttavasta kohdasta katsauksessa. Toinen kansallisen ylittävistä viitteistä selostustekstissä ylistää suomalaista sotilasta: "Tämä sotilaallinen mainetyö jää ikuisiksi ajoiksi historiaamme ja siirtyy myös maailmanhistorian aikakirjoihin katoamattomana, komeana ja merkittävänä sankaritekona."

Elokuva ei sorru myöskään lavastuksiin. Se on propagandistisella paatoksella varustettu koruton kuvakertomus, joka käsittelee valtausoperaatiota, kiertelee kaupungissa sitä puhdistavien sotilaiden kautta osoittaen ensin neuvostoajan aikaansaannoksia sodan tuhojen ja sitten myös suomen- ja venäjänkielisten kylttien avulla. Näkökulma hävityksiin rakennetaan kulttuurin kautta: propagandan ydin on osoittaa Neuvostoliitto ja sen valtajärjestelmä kulttuurin viholliseksi näyttämällä rakennus rakennukselta toteutuneet tuhot, jotka esitellään nimenomaan neuvostojärjestelmän aikaansaannoksina eikä sodan tuloksena. Tätä painottaakseen katsaus korostaa operaatioiden yhteydessä neuvostosotilaiden jättäneen Viipurin, eikä varsinaiseen taistelutoimintaan juuri kuvin viitata.

Katsauksen loppuosa liittyy valtauksen jälkeiseen sunnuntaipäivään, jolloin kenraali Oeschin johdolla otettiin vastaan voittajien paraati, jonka yhteydessä Viipurin kaupunginjohtaja, kapt. Tuurna saa sijaa. Vaikka radio tallensi äänimateriaalia, elokuva ei sitä käytä hyväkseen. Paraatiin liittyy oleellisesti talvisodan aikaisen "tahrattoman sotalipun" nostaminen Viipurin linnan tornin lippusalkoon.

Saksalainen uutiskatsaus Auslandswochenschau liitti kesäkuussa 1942 Valentin Vaalan sotakatsauksen uudelleen leikattuna ja tiivistettynä omaan kansainväliseen versioonsa. Silloin Viipurin valtauksen kuvauksen tehtävänä oli osoittaa syntymäpäiviään juuri viettäneen marsalkka C. G. E. Mannerheimin suuruutta sotapäällikkönä.

– 1.10. 2003 Jari Sedergren