Smilin' Through

Suomen- ja ruotsinkielinen nimi: Kerran elämässä / En gång i livet. Valmistusmaa ja -vuosi: Yhdysvallat 1941. Tuotantoyhtiö: Metro-Goldwyn-Meyer. Tuotannonjohto: Sergei Petschnikoff (kreditoimatta). Tuottajat: Frank Borzage, Victor Saville. Ohjaus: Frank Borzage. Apulaisohjaus: Lew Borzage (kreditoimatta). Käsikirjoitus: Donald Ogden Stewart ja John L. Balderston Jane Cowlin ja Jane Murfinin näytelmästä. Apuna kreditoimatta Claudine West ja Ernest Vajda. Kuvaus: Leonard Smith. Kreditoimatta Oliver T Marsh. Lavastus: Cedric Gibbons, Edwin B. Willis. Erikoistehosteet: Warren Newcombe. Natalie Kalmus (Technicolorin värijohtaja), Henri Jaffa (Technicolorin pulaisvärijohtaja). Pukusuunnittelu: Adrian, Gile Steele (miehet). Ehostus: Jack Dawn. Musiikki: Herbert Stothart. Laulut: Georges Bizet ("Ouvre ton Coeur"), J. Will Callahan ("Smiles"), Reginald De Koven ("Recessional"), Edgar Elgar ("Land of Hope and Glory"), Zo Elliott ("There's a Long, Long Trail"), R. Melish ("Drink to Me Only with Thine Eyes"), Arthur A. Penn ("Smilin' Through"), Lee S. Roberts ("Smiles"), Leo Silesu ("A Little Love, a Little Kiss"), Richard Wagner ("Hääkuoro" from "Lohengrin"). Lorraine Bridges laulaa Jeanette MacDonaldin kanssa tuplaäänenä. Leikkaus: Frank Sullivan. Ääni: Douglas Shearer. Pääosissa: Jeanette MacDonald (Kathleen / Moonyean Clare), Brian Aherne (Sir John Carteret), Gene Raymond (Kenneth 'Ken' Wayne, Jeremy 'Jerry' Wayne), Ian Hunter (pastori Owen Harding), Francen Robinson (Ellen, Johnin taloudenhoitaja), Paatrick O'Moore (Willie Ainley), Eric Londsdale (Charles), Jackie Horner (Kathleen lapsena), David Clyde (Sexton), Frances Carson (Lady Denham), Ruth Rickaby (nainen Lady Denhamin seurassa) sekä kreditoimattomat Douglas Beattie (baritoni), Nan Merriman (mezzosopraano), Emily West (kuorolainen), Wyndham Standing (tohtori). Helsingin ensiesitys: 11.4. 1943 Metropol – maahantuoja: MGM – VET 24729 – S – 2700 m / 99 min

Smilin' Through on elokuvana sovitus Jane Cowlin ja Jane Murfinin Alan Langdon Martin -salanimellä kirjoitetusta Broadway-näytelmästä (1919). Näytelmän aiheena on kahden sukupolven rakastavaisten onni löytää toisensa ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä harmaana aikana. Elokuva on filmattu tähän mennessä kolme kertaa kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen Sidney A. Franklinin ohjaus ilmestyi 1922 (pääosissa Norma Talmadge ja Wyndham Standing) ja sama ohjaaja oli asialla Norma Shearerin ja Leslie Howardin tähdittämänä äänielokuvassa 1932. Mutta juuri ennen kuin japanilaisten zerot vetivät Yhdysvallat mukaan maailmansodan taisteluihin, Frank Borzage sai valkokankaille tämän "kaikkein makeimman rakkaustarinan" vuoden 1941 lokakuussa, nyt Technicolorin väreissä.

Elokuvan päätähti on tietysti Jeanette MacDonald, mutta shown on lähellä varastaa ikääntynyttä Sir John Carteretia näyttelevä Brian Aherne, joka on elänyt katkeroituneena rakastamansa morsiamen Moonyean Claren kuoltua heidän hääpäivänään. Toisen maailmansodan puhkeamisen hetkillä hänen luokseen saapuu orvoksi tullut veljentytär Amerikasta, joka on kuin kaksoisolento menehtyneelle Moonyeanille. Sir John saa tästä uutta intoa elämäänsä, ja toivo valtaa mielen, mutta vanhat tappavat kilpailijat ilmaantuvat paikalle jälleen kerran.

Lemmentaistelun sisäistä syvyyttä epäilemättä lisää se tosiasia, että Moonyeanin aiemman rakastetun Jeremyn ja Kathleenin tuoreen kaverin Kennethin rooleja näyttelee kaksoisroolissa Gene Raymond, joka meni vähän elokuvan ilmestymisen jälkeen naimisiin Jeanette MacDonaldin kanssa.

– Jari Sedergren 6.4.2005


Elokuvan traileri.