Kuisma ja Helinä

Ruotsinkielinen nimi: Kuisma och Helinä. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Risto Orko. Studiopäällikkö: Eino Räisänen. Ohjaus: Ilmari Unho. Käsikirjoitus: Ilmari Unho, lähtökohtanaan Larin Kyöstin kertoma runoelma, 1902, josta Väinö Syvänteen näytelmä 1931 (Helsingin Työväen Teatteri 26.12.1931). Lavastus: Ville Hänninen. Leikkaus: Armas Laurinen. Kuvaus: Eino Heino. Kamera-assistentti: Niilo Heino. Äänitys: Hugo Ranta. Musiikki: George de Godzinsky. Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Puvut: Bure Litonius. Kampaukset: Eine Vatka. Tanssit: Axel Saxelin. Järjestäjä: Onni Timonen. Päähenkilöt: Elina Pohjanpää (Helinä, Sankolan ottotytär), Kalervo Nissilä (Kuisma, kasakkapäämies), Rauni Luoma (Eeva, Sankolan piika), Elina Kolehmainen (Miina, Sankolan piika), Henny Waljus (Sanni, huutolainen Sankolassa), Rita Elmgren (Darja), Uljas Kandolin (Isma, Sankolan isäntärenki), Oke Tuuri (Mishka, kasakka), Pentti Viljanen (Fedja, kasakka), Eino Kaipainen (Sankolan isäntä), Leo Riuttu (nimismies), Senni Nieminen (Liimatainen, 1. eukko kirkolla), Fanni Halonen (2. eukko kirkolla), Tauno Lehtonen (1. mies kirkolla), Jussi Piironen (2. mies kirkolla), Marja Rankkala, Hellgren, Mirja Tiirikka (tyttöjä kirkolla), Lennart Lauramaa (talonpoika maantiellä), Kaarlo Aavajoki (Korpelan isäntä), Veikko Sinisalo, Kauko Väyrynen (poikia Korpelassa), Kaarlo Saarnio (mustalainen Kuvanissa), Matti Aulos (häävieras Kubanissa), Veikko Linna (häävieras Kubanissa). Helsingin ensi-ilta: 15.11.1951 Kaleva, Kino-Palatsi. Televisiolähetyksiä: YLE TV 1: 19.7.1995; YLE TV2: 25.9.1969 ja 20.9.2003. VET: 3784 – S – 2500 / 91 min

Suomi-Filmi oli filmannut Kuisman ja Helinän kertaalleen aiemmin vuonna 1932. Kalle Kaarna ohjasi silloin Tauno Brännasia (myöh. Palo) ja Iris Knape-Jäderholmia, uudessa Ilmari Unhon versi-ossa vuonna 1951 kehiin astuivat Kalervo Nissilä ja Elina Pohjanpää. Nissilä oli debytoinut samana vuonna maskuliinishumoristisessa sankariroolissa elokuvassa Sadan miekan mies, Elina Pohjanpäälle kyse oli toisesta valkokangasroolista: ensimmäinen oli tyttökoulun oppilaana Hannu Lemisen ohjaamassa elokuvassa Amor hoi! (1950).

Ensimmäinen Kuisma ja Helinä –elokuva perustui Larin-Kyöstin samannimiseen kertovaan ru-noelmaan vuodelta 1902. Uuden version lähtökohtana oli kuitenkin myös pohjoishaagalaisen kirjailija Väinö Syvänteen vuonna 1931 ensi-iltansa Helsingin Työväen Teatterissa saanut näytelmä, jossa runoelma oli niinikään toiminut perimmäisenä innokkeena. K. Myllykallion runoelman ja näytelmän perusteella tehty käsikirjoitus "Helinä" oli tiettävästi ohjaaja Ilmari Unholla käytössä hänen rustatessaan elokuvakäsikirjoitusta, joka kuitenkin muotoutui varsin selvästi omaan suuntaansa, eri versioissa aiemminkin vaihdellutta loppuratkaisua myöten. Ennakkotiedoissa (UA 9/1951) Väinö Syvänne mainitaan myös käsikirjoittajaksi, mutta krediitteihin asti ei hänen nimensä päässyt.

Itse asiassa Kuisma ja Helinä oli ollut tuotantosuunnitelmissa jo vuonna 1939, silloin ohjaajaksi kaavailtiin Jääkärin morsiamen ja Aktivistit juuri ohjannutta Risto Orkoa. Helinäksi oli jo valittu Suomi-Filmiin juuri siirtynyt Irma Seikkula. Tuotanto tyrehtyi sotien vuoksi alkuunsa.
Arvostelut Unhon työstä olivat kohtuullisen myönteisiä. Mielenkiintoisia ajatuskulkuja liittyi Uuden Suomen arvosteluun (18.11.1951), jossa kaivattiin aiheen käsittelyyn uutta sävyä: "Kuisman ja Helinän tarinassa on tietynlaista pätevyyttä: suomalaisen veren veto vierasmaalaiseen, eksoottiseen. Tämän saman balladin olisi voinut siirtää puolta vuosisataa tännempänä tapahtuvaksi, tehdä kasakoista vuoristojääkäreitä ja Kuismasta Fritz."
Venäläisteema häiritsi myös Turun Sanomien nimim. E. J. K:ta (22.11.1951): "Nissilä laulaa ko-measti ja ratsastaa hyvin, mutta puhetavassa, niin siirappimaista ja venäläiseen vivahtavaa kuin se onkin, jää kaipaamaan jotain tehokkaampaa ja subjektiivisempaa otetta." Sen sijaan Elina Pohjanpään olemus oli rooliin sopiva, "hento ja viaton suomalaistyttö".

Kansallisfilmografian mukaan Kuisman ja Helinän yleisömenestys oli jonkin verran vuoden kes-kitasoa heikompi.

– Jari Sedergren 21.3.2007