Englanninkielinen nimi: Homework. Valmistusmaa ja -vuosi: Iran 1989. Tuotantoyhtiö: Kanoon – Institute for the Intellectual Development of Children and Young Adults. Tuottaja, ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus: Abbas Kiarostami. Kuvaus: Iraj Safavi, Ali-Ashgar Mirzai. Äänitys: Ahmad Asguari. Äänen miksaus: Changulz Sayad. Esiintyjiä: Babak Ahmadpoor, Farhang Akhavan, Mohammed Reza Nematzadeh. Pituus: 86 min (16 mm)
Mashq-e shab on Iranin tunnetuimman elokuvaohjaajan Abbas Kiarostamin (s. 1940) pienimuotoinen dokumentti vanhemmuudesta Iranissa. Vähän tunnettu elokuva esittää kertomuksensa lapsen näkökulmasta ja keskittyy tarkestelemaan vanhempien asenteita lastensa kasvatukseen. Kiarostamin omien sanojen mukaan kyse ei ole elokuvasta, vaan elokuvallisesta tutkimuksesta, jonka tarkoituksena oli pureutua Iranin koululaitoksen ongelmiin sellaisena, kun hän oli ne kohdannut joka ilta omien lastensa kanssa.
Asetelma on tietysti hieman erilainen kuin koulutusta pitkään jakaneissa maissa. Iranissa koulua käyvä lapsi joutuu kohtaamaan kotonaan mahdollisesti lukutaidottomat vanhempansa ja sukulaisensa: heille koulu voi olla täysin vieras elementti arkipäivässä. Koulun tavoitteiden ja kodin arkipäivän välille voi rakentua syviäkin ristiriitoja.
Koulusta annettuja kotitehtäviä tehdessään lapset kameran edessä ovat avomielisempiä kuin aikuiset koskaan olisivat – vielä peruskoululaisikäisten lastenkin suusta kuulee totuuksia solkenaan.
Ohjaaja esiintyy itse varsin keskeisellä tavalla filmin alussa selittäen omia tarkoitusperiään, reflektiivisyyden periaate korostuu myös leikkauksessa, jossa kuva siirtyy varsin usein lapsesta kuvaajaan, joka on ohjaaja itse. Ohjaajan oma kommentaari teemaan on tietysti mieliinpainuva: "Emme voi koskaan päästä lähelle totuutta muuten kuin valehtelemalla." Kiarostami ei "Kotitehtävässäkään" anna ratkaisuja, vaan päästää sen sijaan ilmoille joukon kysymyksiä, joilla totuutta voidaan lähestyä.
Elokuva on näistä piirteistään huolimatta hauska, miellyttävä ja helposti katsottava. Lasten karisma muistuttaa meistä siitä, mitä lapsena oleminen tarkoittaa.
Elokuvaa on luonnehdittu kiintoisaksi näkökulmaksi Iraniin, maahan joka on jatkuvasta kansainvälispoliittisesta huomiostaan huolimatta varsin tuntematon suurimmalle osalle eurooppalaisia ja amerikkalaisia.
British Film Institute on nostanut elokuvan kymmenen valiodokumentaarin joukkoon maailmassa.
– Jari Sedergren 22.8.2007
LISÄLUKEMISTA: Sight & Soundin perustelu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti