Saariston tyttö

Ruotsinkielinen nimi: Skärgårdstösen. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Fennada-Filmi Oy. Levittäjä: Adams-Filmi Oy. Tuottaja: Mauno Mäkelä. Ohjaus: Roland af Hällström. Käsikirjoitus: Hilkka Helovuo (= Kaarlo Nuorvala). Kuvaus: Esko Töyri. B-kuvaaja: Ensio Suominen. Lavastus: Lauri Elo. Musiikki: George de Godzinsky. Leikkaus: Nils Holm. Ääni: Gösta Salminen. Järjestäjä: Kauko Vuorensola. Kuvaussihteeri: Heikki Kataja. Pääosissa: Mirja Mane (Liisa), Leif Wager (Antti), Henake Schubak (Peter), Sirkka Saarnio (Maija), Anton Soini (haitarinsoittaja Masa), Toivo Hämeranta (Simeon, Liisan ja Maijan isä), Elvi Saarnio (Martta), Joel Asikainen (kalanostajaherra), Saara Ranin (Hanna), Irja Kuusla (Saara), Ale Porkka (Mikko), Enok Väänänen (Lennu), Matti Aulos (merivartioaluksen päällikkö) Helsingin ensiesitys: 30.1.1953 Bio-Bio, Tenho. Televisiolähetyksiä: Mtv2: 19.6.1975; MTV3: 2.8.1998; YLE TV2: 5.6.1983, 14.5.1987, 3.12.1993; YLE TV1: 3.10. 2001, 7.7.2004, 16.11.2005. VET 4352 – S – 2200 m / 80 min

"Saariston tyttö kuvaa rakentavassa mielessä saaristoväen vaikeuksia sekä rehellisesti ja aidosti saaristolaisten tapoja ja elämää", kirjoitti Fennada-Filmin Mauno Mäkelä Valtion elokuvatarkastamolle. Mäkelä toivoi verovapautta turhaan, vaikka hän oli puuttunut kirjelmässään myös moraalikysymyksiin: "Filmin pohja-ajatuksena on moraalisesti rakentava korostaen uskollisuuden merkitystä omaa elinmuotoa ja kotiseutua kohtaan."

Ohjaaja Raoul af Hällströmillä oli kuitenkin myös yhteiskunnallista sanomaa, sillä elokuva kuvasi laajasti ottaen saariston elinehtojen muutosta ja voimakkaaksi yltynyttä muuttoliikettä mantereelle. Elokuvan sanomasta ei kuitenkaan paljon puhuttu, vaikka Vapaan Sanan nimim. M. S. huomautti enemmän melodraamaan ja sensationalismiin kuin yhteiskunnallisuuteen viitaten: "Ohjaaja on paisutellut pikkuseikkoja eikä ole kaihtanut laskelmointia vakavamoraalisten, jopa uskonnollisten tunnelmien varjolla". (VS 1.2.1953)

Elokuvalle eivät lämmenneet kriitikotkaan, vaikka Esko Töyrin kuvauksen ansiot tunnustettiin. Elokuva-Aitan Valma Kivitien luonnehdinta oli suorastaan ylistävä: "Esko Töyrin kuvaus oli silmää hivelevän kaunista, pehmeydessään se toi mieleen jopa ranskalaisen, etten sanoisi italialaisen elokuvan." (EA 4/1953) Eikä Uuden Suomen J. Hurme jäänyt Valmaa pahemmaksi: "Varsinkin sisäkuvien hallittu kokonaissävy, varma ja punnittu valojen ja varjojejn käyttö, vahvistavat käsitystämme Töyristä yhtenä parhaimpana kuvaajistamme." (US 1.2.1953)
Sen sijaan Keskisuomalaisen nimim. Pta meni vipuun kehuessaan elokuvan hyviä myrskykuvia. (Ksml 17.3.1953) Puolitoista minuuttia pitkä myrskykohtaus oli nimittäin jouoduttu hankkimaan Ruotsista, kun Suomen merenkäynti ei osoittanut filmaajien läsnäollessa riittävää raivoa. Muutenkin elokuvaa rakennettiin hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Elokuvaa kuvattiin Ahvenanmaan Brändössä, tarkemmin Jurmon saarella mykkäkameralla, minkä vuoksi se jälkiäänitettiin. Apuna elokuvanteossa oli paikkakuntalaisia.

Saariston tytön pääosassa oli Mirja Mane, alun perin Mirjami Manelius, joka oli vakuuttanut Fennadan väen jo ensimmäisessä suuressa roolissaan elokuvassa Noita palaa elämään (1952). Saariston tyttöä varten luontojaan tumma Mane blondattiin, mutta aineet olivat liian vahvat: hiukset olivat irrota päästä ja osassa elokuvaa hän esiintyykin tästä syystä huivi päässä.

– Jari Sedergren 25.6.2008