keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Ylijäämänainen

Ruotsinkielinen nimi: Stulen kärlek. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Fennada-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Mauno Mäkelä. Ohjaus: Roland af Hällström. Käsikirjoitus ja studiopäällikkö: Jussi Talvi. Kuvaus: Esko Töyri. Kuvausryhmän jäsen: Holger Blommila. Lavastus: Ville Hänninen. Puvut: Torsti Ahonlinna, Inga Ahonlinna; Wieniläinen Pukimo (Tauno Palon puvut, naisten turkikset). Musiikki: Tapio Ilomäki. Äänitys: Gösta Salminen. Leikkaus: Armas Laurinen. Järjestäjä: Torsti Ahonlinna. Valokuvat: Erkki Markko. Pääosissa: Asta Backman (Laura Kari), Tauno Palo (Lennart Qvist), Kyllikki Forssell (Ella Qvist, o.s. Lähde), Harri Sinijärvi (osastopäällikkö Harri Suvanne), Saara Ranin (Alli Ikäheimo), Emma Väänänen (rva Heino), Sven Relander (kauppaneuvos), Seppo Sariola (komisario Seppä), Sirkka Hirvonen (Anita, myyjätär), Uljas Kandolin (Ellan lääkäri), Aarne Laine (sairaalan lääkäri), Assi Raine (myyjätär), Matti Karvonen (kahvilapianisti), Ema Vinermo (Revontulen portieeri), Maria Braithwaite (Inkeri), Hilly Lindqvist (viinikassa), Annikki Niira (tukeva naisasiakas), Laila Nieminen (myyjätär), Lea Penttinen. Helsingin ensiesitys: 16.3.1951 Rex, Tuulensuu – VET 3519 – K15 – 2100 m / 77 min

Fenno-Filmillä työskennellyt kirjailija Jussi Talvi siirtyi Hornankosken (1949) käsikirjoitettuaan Fennada-Filmin studiopäälliköksi. Fennada oli saanut juuri valmiiksi uuden studionsa Kulosaareen. Yhtiön toinen elokuva, jonka Talvi käsikirjoitti, ajoittuu tähän kauteen. Sotavuosille sijoittuvaa takaumajaksoa ja miehen hääkuvausta lukuun ottamatta käsikirjoitus pysytteli omassa ajassaan. Kuvattaessa käsikirjoituksessa mainittu, sotavuosille sijoitettu häätapahtuma siirtyi sodan jälkeiseen aikaan.

Elokuvan saama veroluokka ei tuottaja Mauno Mäkelää miellyttänyt. Hän valitti Valtion elokuvalautakuntaan ja perusteli ajan tavan mukaisesti valitustaan elokuvan yhteiskunnallisella luonteella. Erityisesti tuottaja ajatteli naisen asemaa: "Samalla kun naisen harteille yhteiskunnassamme on sälytetty yhä suurempi työtaakka ja monet, huoltajansa menettäneet perheet, ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ovat useat miespuoliset kansalaiset ottaneet vapauksia, joihin heillä ei ole minkäänlaista moraalista oikeutusta. Tätä taustaa vasten pyrkii Ylijäämänainen ratkaisemaan rehellisesti yksinäisen naimattomaksi jääneen naisen ongelman kohottavalla tavalla."

Tuottajalla oli esitettävänä monia kysymyksiä ja ratkaisumalleja: "[M]illainen voi olla yksinäisen naisen suhde omaan, tinkimättömään käsitykseen vapaasta rakkaudesta, mikä hänen pyrkimyksenään saada elämälleen tarkoitus, joka kestäisi, millainen on hänen suhteensa työtovereihin ja esimiehiinsä. Onko hänen asetettava totuus ja rehellisyys etusijalle vaiko menetettävä työpaikkansa tai olisiko hänen annettava vain kaiken mennä vastuuttomasti? Elokuva heittää valaistusta kysymykseen naisen moraalisesta vapaudesta ja tehdä samoin kuin mieskin. Kysymys ei siis enää ole vain yksilömoraalista, vaan laajemmastakin: yhteiskunnallisesta kannanotosta varsin kipeässä aiheessa." Vero pysyi ennallaan.

Suomi-Filmin lavastajiin kuuluva Ville Hänninen ja saman yhtiön leikkaaja Armas Laurinen vierailivat tämän elokuvan parissa Fennada-Filmissä, joka sai käyttää yhtenä sisäkuvien ottopaikkanaan Suomi-Filmin Munkkisaaren studiota. Tavaratalo Stockmann oli taas kerran kuvauskohde Helsingin keskustassa.

Naispääroolin saanut Asta Backman oli ensimmäisessä suuressa roolissaan. Hän oli aikaisemmin esiintynyt pienessä sivuosassa Hannu Lemisen ohjaamassa Synnin jäljet –elokuvassa vuonna 1946. Osastopäällikön rooli oli kirjoitettu suoraan sitä esittäneelle Harri Sinijärvelle.

Tapio Ilomäen musiikissa johtoaiheena on venäläinen sävelmä Mustat silmät, mutta mukaan mahtuu myös virolainen Äidin sydän (Ema süda), skottilainen Auld Lang Syne ja Johann Strauss nuoremman Tonava kaunoista. Matti Karvonen soittaa (play-off) pianolla joulusävelmiä ravintolamusiikki-improvisaatiokohtauksessa.

– Jari Sedergren SKF 4:n mukaan

Ei kommentteja: