Pelikaanimies

Ruotsinkielinen nimi: Pelikanmannen. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2004. Tuotantoyhtiöt: Migma Film, Lumifilm Oy. Tuotantopäällikkö: Sonja Lindén. Tuottajat: Hanna Hemilä, Anita Oxburgh. Ohjaus: Liisa Helminen. Apulaisohjaaja: Marja Pyykkö. Käsikirjoitus: Liisa Helminen, William Aldridge, lähtöteos Leena Krohn, "Ihmisen vaatteissa" (1976). Dramaturgit: Annina Enckell, Helena Anttonen. Koreografia: Jorma Uotinen. Kuvaus: Timo Salminen. 2.kuvaaja: Olli Varja, Heikki Färm, Ilmo Lintonen. Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo, Tiina Wilén. Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen. Lavastus: Jussi Halonen. Leikkaus: Jukka Nykänen. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Äänitys: Paul Jyrälä. Järjestäjä: Lauri Vänskä. Kuvaussihteeri: Sanna Östman. Pääosissa: Kari Ketonen (Pelikaanimies), Roni Haarakangas (Emil), Inka Nuorgam (Elsa), Jonna Järnefelt (talonmies), Liisa Kuoppamäki (äiti), Tommi Raitolehto (isä), Anu Viheriäranta (ballerina), Ismo Kallio (vahtimestari), Heikki Kinnunen (postiljooni), Jussi Lampi (näyttämömestari), Kristiina Elstelä (arvanmyyjä), Antti Pääkkönen ja Seppo Pääkkönen (eläintenhoitajia), Juha Varjus (puistovahti), Emma Lillqvist (pikkutyttö eläintarhassa), Katarina Lohiniva (tarjoilija), Anu Komsi (diiva), Björn Andresen (pianisti), Pelle Sandberg (oopperanjohtaja), Leif Segerstam (kapellimestari), Jorma Uotinen (von Rothbart), Emma Grönqvist (baletinopettaja), Pekka Simola (bassolaulaja), Malla Kuuranne ja Pertti Nieminen (autoileva pariskunta), Jouni Korhonen (vaatturimestari), Ilkka Villi (liikemies), Sami Helpelä ja Misa Palander (tuohtuneita naapureita), Teemu Koivistoinen (rantapoika), Hermanni Rask ja Hanna Bergholm (Pelikaanimies, sijaisnäyttelijöitä). Helsingin ensiesitys: Kinopalatsi 1 & 5, Tennispalatsi 2 & 7, Kino Itäkeskus. Televisioesitys: 17.12.2006 YLETV2. VET A-29726 – S – 2440 m / 90 min

Tunnetun lastenelokuvaohjaajan Liisa Helmisen tuorein menestys, lavastus- ja musiikki-Jussilla 2005 palkittu Pelikaanimies pohjautuu Leena Krohnin teokseen Ihmisen vaatteissa (1976). Kirjan teemoituksessa painottuva luonnonsuojeluajatus on elokuvassa jäänyt vähemmälle, mutta elokuvankin tarinaan riittää silti sekä kepeitä että vakavia teemoja pohdittavaksi. Elokuvaa voidaan pitää arvostelu- ja yleisömenestyksenä. Samat positiiviset kaiut on kuultu usein myös elokuvan lapsikatsojien suusta.

Avioeron kokenut Emil-poika muuttaa kaupunkiin samaan aikaan kuin Pelikaani laskeutuu uimarannalle. Pelikaani pukee päälle löytämänsä vaatteet ja aloittaa elämänsä ihmisenä. Hän muuttaa Emilin naapuritaloon. Emilillä on samanlainen tarve sopeutumiseen kuin Pelikaanillakin. Emil huomaa Pelikaanin lintumaisuuden ja ystävystyy tämän kanssa: yhteinen salaisuus lujittaa liiton.

Emil tapaa pihapiirissä samanikäisen tytön, jonka kanssa hän ystävystyy alkuvaikeuksien jälkeen. Lapset päättävät auttaa Pelikaania tämän kohdatessa vaikeuksia ihmisten maailmassa. Erityisesti ongelmia aiheuttaa lintuallergiasta kärsivä talonmies, joka kiinnittää huomiota Pelikaanin erilaisuuteen. Salaisuus on vaarassa paljastua minä hetkenä hyvänsä.

Elokuvan perusteemat ovat lasten ystävyys ja sydämellisyys, mutta mukana on myös erilaisuuteen liittyviä aihepiirejä. Fantasiatarinan voi halutessaan tulkita myös mielikuvitusystävyyden kautta, sillä yksinäinen, uutta ympäristöään arasteleva poika voi hyvinkin kehittää Pelikaanin tapaisen hahmon elämäänsä rikastuttamaan. Tämä tulkinta antaa myös selkeän käsityksen siitä erosta, joka monien lastenelokuvien kuvaamassa aikuisten ja lasten maailmassa voi olla.

Mutta samalla kyse on aidoista peloista, joita uusi ympäristö, uusi tilanne ja uusi maailma voi auttaa. Yksi jos toinen asia voi tällöin näyttäytyä outona lintuna, pelottavanakin. Mutta samalla ympäristöstään voi oppia uutta, varsinkin jos tarjolla on todellisia ystäviä. Silloin sopeutuminen uusiin olosuhteisiin on mahdollista ja kohdattu erilaisuus, jopa oudot linnut, vain rikastuttavat elämää.

– Jari Sedergren 28.12.2008