maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Pyhän kirjan varjo

Englanninkielinen nimi: Shadow of the Holy Book. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2007. Tuotantoyhtiö: Art Films Production AFP Oy. Vastaava tuottaja: Sally Jo Fifer (ITVS). Ohjelmajohtaja: Claire Aguilar (ITVS), Tuotantopäällikkö: Tami Berkovits (Dschoint Vetschr Filmproduktion). Tuottaja: Arto Halonen. Osatuottajat: Helle Ulsteen (Kamoli Films), Werner Schweizer (Dschoint Ventschr Filmproduktion). Ohjaus: Arto Halonen. Käsikirjoitus: Arto Halonen, Kevin Frazier. Kuvaus: Hannu Vitikainen, Arto Halonen. Leikkaus: Samu Heikkilä. Erez Laufer (leikkauskonsultti). Äänisuunnittelu: Martti Turunen, Samu Heikkilä. Musiikki: Timo Peltola. Taustatutkijat: Maiju Lanamäki, Riina Kullas, Matleena Friks, Kaius Niemi, Gustaf Holm. Animaatio: Ruslan Tuhbatullin. Esiintyjät: Daniela Simittchieva, Tahyr Aliev, Nastaran Nasirzadeh, Elfia Abdrasheva, Kurt Gungör, Kiamars Baghbani (uutisten ja ruhnamapiirien lukijoita), Arto Halonen (tutkiva dokumenttielokuvan tekijä), Kevin Frazier (tutkiva dokumenttielokuvan tekijä). Helsingin ensiesitys: 29.2.2008 Kinopalatsi 9. VET A-51322 (DVD) – S – 90 min

Tunnetuimpiin suomalaisiin dokumentaristeihin kuuluvan Arto Halosen Pyhän kirjan varjo on osoittautunut menestykseksi kaikkialla maailmassa. Tekijälleen tyypillisesti elokuvassa on räväkkyyttä lähtöasetelmasta lähtien: Halosen elokuvat eivät jätä kylmäksi ketään.

Pyhän kirjan varjo tarttuu tulenpalavaan aiheeseen, kansainvälisten yritysten moraalittomuuden niiden tehdessä yhteistyötä öljy- ja kaasurikkaan Turkmenistanin diktatuurin kanssa. Yritysten moraalittomuus on siinä, että ne auttavat yhteistyökumppaniaan kätkemään maan ihmisoikeus- ja sananvapausloukkauksia. Kaikki tapahtuu tietysti yrityksen hyödyn ja ahneuden nimissä.

Ohjaaja Halonen ja hänen sujuvakielinen juristikumppaninsa Kevin Frazier käyvät kiinni tutkivan dokumentaristin sinnikkyydellä ilmiöön nimeltä "Ruhnama". Ulkomaiset suuryritykset ovat edistäneet käännättämällä diktaattorin Saparmurat Nijazovin henkilökulttia pönkittävää propagandakirjaa, josta tuli Turkemenistanin sosiaalisen elämän pyhäksi julistettu oppikirja lasten päiväkodeista koulujen kautta valtiollisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Neljällekymmenelle kielelle käännetty "Ruhnama" symboloi mainiosti vääristelevää valtajärjestelmää. Samalla se on oivallinen osoitus propagandan voimasta: kirjan eri kielille käännättäneet yritykset pääsivät bisnessuhteeseen maata 15 vuotta johtaneen Nijazovin kanssa halvalla. Mutta samalla se merkitsi eettisten periaatteiden hylkäämistä, vaikka samat yritykset muuten olivat valmiita vannomaan toimintansa perusteiden kestävyyttä.

Suomalainen katsoja pääsee röyhistämään rintaansa sillä, että tarpeellinen nöyryys, tunnustus ja anteeksipyyntö löytyy suomalaisesta yrityksestä, Enston hallituksen puheenjohtalta, lähes liikuttavassa puheenvuorossa! Shellin, Siemensin, Caterpillarin ja DaimlerChryslerin johdolta tällaisia oli turha odottaa – mutta juuri näiden yhtiöiden pääkonttoreiden edustalla tekijöiden sinnikkyys ja suoranainen jääräpäisyys tuo elokuvaan tarvittavan kepeyden. Samaan suuntaan vaikuttavat myös hämäävän nerokkaasti lavastetut hetket turkemenistanilaisen valtaeliitin videoiduista propagandatiedotteista.

– Jari Sedergren 2.1.2009

Ei kommentteja: