Tshelovek-amfibija

Suomenkieliset nimet: Amfibiomies (tv) / Meren paholainen. Ruotsinkielinen nimi: Havsdjävulen. Valmistusmaa ja -vuosi: Neuvostoliitto 1962. Tuotantoyhtiö: Lenfilm. Ohjaus: Gennadi Kazanski ja Vladimir Tshebotarjov Aleksandr Beljajevin tieteisromaanin (1928) pohjalta. Käsikirjoitus: Akiba Kolburg, Aleksandr Ksenofontov, Aleksei Kapler. Kuvaus: Eduard Rozovski. Musiikki: Andrei Petrov. Pääosissa: Vladimir Korenev (Ichtyandr / Ihtiandr, Anastasija Vertinskaja (Guttiere, Balthazarin tytär), Mihail Kozakov (Pedro Zurita), Nikolai Simonov (professori Salvator), Anatoli Smiranin (helmenkalastaja Balthazar), Vladlen Davidov (reportteri Olsen), Juri Medvedev (kalakauppias), A. Antonjan, Anatoli Ivanov, Valeri Kudrjashov, Nikola Kuzmin, Mihail Medvedev, Juri Medvedev, A. Nikritina, A. Orlik, A. Shaginjan, Georgi Tusuzov, Aleksandr Saharov. Helsingin ensiesitys: 1.3.1963 – televisiolähetyksiä: 27.1.1966 YLE TV1, 3.9.2007 YleTeema, maahantuoja: Kosmos-Filmi Oy – VET 62092 – K16 – 2625 m / 96 min

"Jos katsot vuodessa yhden merimutantin ja kauniin kommunistinaisen rakkaudesta kertovan neuvostoliittolaisen elokuvan, pidä huolta siitä, että se on Amfibiomies." – Keskisuomalainen

Neuvostoliitossa yleisömenestykseksi osoittautunut sadunomainen Amfibiomies on pohjimmiltaan Kaunotar ja hirviö -tarina, joka yhdistää science fictionia, melodraamaa ja sukellusta. "Vedenalaista tasavaltaa" kehittävä maailmankuulu tiedemies on tehnyt radikaalin ratkaisun ja tuunannut pojastaan meriolosuhteisiin täydellisen mutantin. Frankenstein-henkisen tiedemiehen tavoitteena on tuottaa vedessä hengittämään kykenevä meri-ihminen. Ensimmäinen luonteva kysymys on tietysti, kuinka hullu professori Salvatore on? Vastaako hän scifi-elokuvien perimmäistä tiedemieskuvaa? Miten hänet olisi tulkittava neuvostoliittolaisen uuden ihmisen ajatuksen näkökulmasta?

Professorin mutanttipojalla on kuitenkin ihmisen tunne-elämä, eikä hän voi olla rakastumatta ensi katseella viimeistä suomuaan myöten kalastajakylän kaunottareen, helmenkalastajan tyttäreen Gutiereen, joka on kuitenkin isän tahdon mukaisesti ennalta määrätty rikkaalle Don Pedrolle. Mutta kuinka käy, kun merten sankari pelastaa Gutieren hukkumiselta ja Don Petrolle tytön katoaminen tekee yhtä kipeää kuin tyhjä lompakko rikkaalle miehelle konsanaan. Ja Don Petro on rikas kapitalisti ja sen mukaisesti elokuvan paha, josta on mahdotonta puristaa irti muita värejä kuin musta ja valkea.

Läntisissä arvioissa Amfibiomiehen vastineena ja jopa esikuvana nähdään tavallisesti Jack Arnoldin Mustan laguunin hirviö (Creature From The Black Lagoon, Yhdysvallat 1952). Erityisesti nykyarvostelijat korostavat tahatonta komiikkaa trikkien ja puvuston suhteen, mutta tarkemmassa analyysissä venäläiselokuvan monitasoisuus avautuu huomattavasti amerikkalaista vertailukohtaansa syvemmäksi. Silti jo elokuvan sijoittaminen Meksikon lahdelle, action-tyyppisen toiminnan keskeinen osuus ja elokuvan rytminen poljento osoittavat, että läntisiä esikuvia on varmasti katseltu tarkasti, siinä määrin epätyypillistä venäläiselokuvaa Amfibiomies edustaa.

Amfibiomiehessä on pohjimmiltaan kyse tunteisiin vetoavasta ja koskettavasta rakkaustarinasta, joka yhdistää scifi-trilleriä ja kevyttä komediaa. Monien neuvostoelokuvien tapaan pystyy perusaineksistaan huolimatta esittämään vakuuttavia näyttöjä myös filosofisten teemojen kehittelystä. Erikoisominaisuuksiin kuuluu – ehkä jopa päinvastoin kuin vastaavissa amerikkalaistarinoissa – loistelias vedenalaiskuvaus omana aikanaan.

Mainittakoon, että elokuvasta tehdyssä korkeatasoisessa kansainväliseen jakeluun tarkoitetussa dvd:ssä (Ruscico) on mukana myös 11-minuuttinen In Search of Ichtyander, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi elokuvan vedenalaiskuvauksen tekniikkaa.

- Jari Sedergren 28.1.2009