Neljä rakkautta

Elokuvan nimet: Neljä rakkautta / Fyra gånger kärlek / Kvinnan bakom allt (Ruotsi), Alt dette og Island med (Tanska), Alt dette – og Island også (Norja). Valmistusmaat: Ruotsi – Suomi – Norja – Tanska 1951. Tuotantoyhtiöt: Sandrew-Ateljéerna Ab, Flamingo Film, A/S Fotorama Filmbureau, Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Tuottajat: Rune Waldekranz (Ruotsi), T. J. Särkkä (Suomi), Johan Jacobsen (Tanska), Preben Philipsen (Norja). Studiopäällikkö: Alf Salin (Suomi). Ohjaus: Hampe Faustman (Ruotsi ja Suomi), Johan Jacobsen (Tanska ja Norja). Käsikirjoitus: Hampe Faustman, Volodja Semitjov, Olle Hellbom, Mika Waltari, Arvid Müller, Victor Borg, Soya. Kuvaus: Hilmer Ekdahl (Ruotsi), Kalle Peronkoski, Kauno Laine, Pentti Valkeala (Suomen osuudet), Wermer Hedmann (Tanska, Norja). Penti Valkeala (B-kuvaaja, Suomi), Olavi Tuomi (kamera-assistentti, Suomi). Lavastus: Jaakko Hurme, Steini Steinbjörnsson. Ehostus: William Reunanen. Musiikki: Heikki Aaltoila, Erland von Koch, Kai Möller. Kampaaja: Hellä Seteri. Leikkaus: Lennart Wallén, Armas Vallasvuo, Annelise Hovmand. Ääni: Lars Norberg, Kurt Vilja, Jan Jakobsen. Järjestäjä: Björn Kjällman. Valokuvat: Erkki Tolvanen. Alkutekstit: Eka Karppanen. Pääosissa: Sonja Wigert (suomalainen aatelisnainen / tämän tytär, laulaja Nina Lind), William Markus (insinööri Toivo Nurminen), Aku Korhonen (autonkuljettaja Onni Halla), Theodor Weissman (teknillinen johtaja Gråhara), Alexander von Baumgarten (salapoliisi), Stig Johansson (autonkuljettaja/salapoliisi), Georg Funkqvist (Malmön pormestari), Bengt Logardt (1. adjutantti), Börje Mellvig (2. adjutantti), Gyrd Løfqvist (kolmas adjutantti), Toralf Sandø (portieeri), Heikki Savolainen (tukkilainen), Joel Asikainen (tukkilainen), Sture Lagerwall (ilmavoimien eversti Gustaf Dalander), Poul Reichardt (dosentti Axel Poulsen), Asbjørn Andersen (saksalainen aliupseeri), Georg Richter (meteorologi Finn Borg), Henki Kolstad (Brogin apulainen Björn Moe), Claus Wiese (Brogin apulainen Stein Foss), Georg Skarstedt (somistaja), Leo Riuttu (kirjanpitäjä), Arvo Kuusla (tukkilainen), Kauko Vuorensola (pontikankeittäjän apulainen), Armas Jokio (tukkilainen), Veikko Linna (tukkilaisten "kymppi"), Heimo Lepistö (tukkilainen), Eija Inkeri (sihteeri), Bengt Blomberg (Sigurd Torarinsen, islantilainen mies ), Hannes Veivo (komisario), Matti Lehtelä (poliisiupseeri), Bjarne Bø (kapteeni Låvik), Arttu Suuntala (pontikankeittäjä), Pentti Irjala (tukkilainen), Juhani Kumpulainen (tukkilainen), Pentti Auer (tukkilainen), Kauno Laine (tukkilainen), Jack Feldstad, Kåre Wiklund. Kertoja: Eino Kaipainen. Helsingin ensiesitys: 12.10.1951 Adlon, Bio-Bio (Suomen ensi-ilta 5.10.1951 Tampere, Turku) – televisioesitys: 12.6.1965 MTV/1-kanavalla – VET 3727/43663 – S – 2700 m / 100 m

Neljä rakkautta oli kaikkien aikojen ensimmäinen yhteispohjoismainen tuotanto, johon osallistui tuotantoyhtiöitä neljästä maasta, Ruotsista, Suomesta, Tanskasta ja Norjasta. Seuraavaa, elokuvaa 4 x 4, saatiin odottaa vuoteen 1965 saakka.

Suomen siihenastinen elokuvayhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa oli ollut muutenkin niukkaa. Yhteistyötä oli harjoitettu vain Ruotsin kanssa. Svensk Filmindustri kuvasi syksyllä 1925 Helsingissä joukon ulkokohtauksia Suomen sortovuosiin liittyvään elokuvaan Johan Ulfstjerna ja talvella 1926 Film Ab Nordstjernan tallensi eri puolilla Suomea huomattavan määrän ulkokuvia historialliseen elokuvaansa Fänrik Ståls sägner (Vänrikki Stoolin tarinat). Jälkimmäisestä aineistosta Jäger-Filmi Oy leikkasi kokoon vuonna 1939 lyhennetyn ja suomeksi jälkiäänitetyn toisinnon. Sodan jälkeen yhteistyö oli jo yleisempää. Vuonna 1945 Hamberg Studio otti Fenno-Filmin studiossa Helsingissä sisäkuvat Gösta Rodinin ohjaamaan elokuvaan Biljett till äventyret / Botte i farten. Fenno-Filmi tuotti siitä samanaikaisen suomenkielisen version Matkalla seikkailuun Yrjö Nortan ohjaamana. Kesällä 1946 Film Ab Lux kuvasi Suomenlinnassa ja Liisankadun SF-halleilla Helsingissä historiallisen seikkailuelokuvan Harald Handfaste (Pohjolan Robin Hood). Sen ohjasi Neljän rakkauden ruotsalaisohjaaja Hampe Faustman, joka oli näin saanut kokemusta suomalaisten kanssa työskentelystä. Sodan ensimmäisiin yhteistyöhankkeisiin oli suomalaisella osapuolella erittäin hyvä syy. Tuotantoyhtiöt saivat nimittäin korvaukseksi tuolloin kiven alla ollutta raakafilmiä omien elokuviensa kopiointiin. Neljässä rakkaudessa kukin tuottaja vastasi kaikista oman osuutensa kustannuksista.

Ruotsin ja Suomen osuudet kuvanneen Hampe Faustmanin ohella toinen ohjaaja oli tanskalainen Johan Jacobsen, jonka alaisuudessa tehtiin Tanskan ja Norjan osuudet. Molemmat olivat äärimmäisen kokeneita ammattilaisia, Faustmanilla oli takanaan 20 elokuvaohjausta, tanskalaisella Jacobsenilla enemmän kuin 35. Faustaman kokosi yhteen käsikirjoituksen osat, joita teki joukko kirjailijoita. Suomesta mukaan värvättiin Mika Waltari ja tanskalainen Carl-Erik Soya ja norjalainen Victor Borg olivat kotimaassaan arvostettuja kirjailijoita. Dagens Nyheterin toimittaja Volodja (eli Vladimir) Semitjov oli venäläisen Ruotsiin emigroituneen kirjailija- ja toimittajaperheen vesa, joka myöhemmin 1950-luvulla oli tekemisissä useankin Suomi-teemaisen käsikirjoituksen kanssa (mm. William Markuksen Waltarin tekstiin perustuva Verta käsissämme).

Elokuvan Ruotsin osuus löytyy elokuvan alusta ja lopusta. Tarina on rakennettu Ruotsiin sijoitetun kehyskertomuksen kautta lyhyinsiin välijaksoihin, jotka tapahtuvat eri pohjoismaissa. Alun johdanto sijoittuu vuoden 1914 Malmöön. Johdannon jälkeen siirrytään 1950-luvun alun Ruotsin nykyhetkestä takaumin ensin sotapulan ja lakkoaikojen Suomeen ja Lappiin, noin vuoteen 1945, sitten Tanskan saksalaismiehitykseen 1943 ja lopulta sodanjälkeiseen Norjaan täsmällisesti määritettynä vuoteen 1947. Itse kehyskertomus on sijoitettavissa elokuvan todelliseen kuvausaikaan eli talveen 1951. Viides pohjoismaa, Islanti, on saatu tarinaan mukaan, kun lopussa naispääosan protagnonisti iskee silmänsä Tukholmaan Brommaan muuttaneeseen islantilaiseen mieheen.

Elokuvan henkisenä isänä vaikutti Hampe Faustman. Lehtitiedon mukaan hän nappasi idean englantilaisen Noël Cowardin sukukronikasta Cavalcade, josta Fox Films oli vuonna 1943 valmistanut samannimisen, Frank Lloydin ohjaaman elokuvasovituksen. Kansallisfilmografiaryhmän arvion mukaan lopputulos on kuitenkin varsin kaukana tästä innoituksen lähteestä: yhteisiä piirteitä on vaikea löytää. Tietoa on myös siitä, että Mika Waltarin Suomi-jaksoon kirjoittama Nina Lindin saunomis- ja uintikohtaus on mahdollisesti kuvattu, mutta jätetty leikkausvaiheessa käyttämättä.

Neljän rakkauden ensi-ilta Suomessa oli 5.10.1951 yhtaikaa Tampereella ja Turussa, Helsinkiin elokuva saapui vasta viikkoa myöhemmin. Vain äärimmäisen vähän mainostettua elokuvaa ei Oulussa ja Vaasassa esitetty lainkaan. Kööpenhaminan ensi-illassa elokuva nähtiin 3.9.1951 nimellä Alt dette og Island med, Oslossa 26.12.1951 nimellä Alt dette - og Island også, mutta Ruotsiin se tuotiin vasta 9.6.1955 nimellä Kvinnan bakom allt, silloinkin Tukholman ulkopuolelle Helsingborgiin. Vähäinen huomio ja tosiasiallinen panostus SF:n muihin elokuviin näkyy siinä, että yleisömenestys vuoden kotimaisista näytelmäelokuvista vähäisin.Suomessa elokuvan ruotsinkielinen nimi oli Fyra gånger kärlek.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa on vain Suomen osuuden käsikirjoitus ruotsinkielisenä (ja repliikkien osalta myös suomeksi käännettynä) järjestäjän kappaleena sekä videokopiona elokuvan ruotsalaisesta versiosta. Tämä Sandrewin tuottamaksi merkitty kopio päättyy yllättävästi Suomen Filmiteollisuuden SF-logoon.

– Filmigrafiaryhmän tekstiä hyödyntäen Jari Sedergren 9.1.2011