Coming Home

Tämän elokuvan voit nähdä Suomen elokuva-arkiston elokuvateatteri Orionissa 9.2. alkaen klo 18.45 ja 19.2. alkaen klo 18.30.

Suomenkielinen nimi: Katkera paluu. Ruotsinkielinen nimi: Bitter hemkomst. Valmistusmaa ja -vuosi: Yhdysvallat 1978. Tuotantoyhtiö: Jerome Hellman Enterprises, Jayne Productions, UA United Artists Pictures. Tuottaja: Jerome Hellman. Apulaistuottaja: Bruce Gilbert. Ohjaus: Hal Ashby. Charles Myers (1. apulaisohjaaja), Jim Bloom (2. apulaisohjaaja). Käsikirjoitus: Nacy Dowd (story), Waldo Salt, Robert C. Jones. Kreditoimattomana Rudy Wurlitzer. Kuvaus: Haskell Wexler. Lavastus: Michael D. Haller, George Gaines. Puvut: Ann Roth. Ehostus: Lynda Gurasich (hiukset), Gary Liddiard (make up). Jane Fondalla: Bernadine M. Anderson (make up), Lola 'Skip' McNalley (hiukset). Musiikkia: otteita eri yhtyeiden hiteistä: mm. Rolling Stones, Bob Dylan, Janis Joplin, Richie Havens, The Jefferson Airplane, The Buffalo Springfield, Simon and Garfunkel. Leikkaus: Don Zimmerman. Ääni: George Brand, Fran E. Warner, Jeff Wexler. Pääosissa: Jane Fonda (Sally Hyde), Jon Voight (Luke Martin), Bruce Dern (kapt. Robert Hyde), Robert Ginty (kersantti Dink Mobley), Penelope Milford (Viola Munson), Robert Carradine (Bill Munson), Mary Gregory (Martha Vickery), Beeson Carroll (kapt. Earl Delise), Kathleen Miller (Kathy Delise), Willie Tyler (Virgil), Louis Carello (Bozo), Charles Cyphers (Pee Wee), Olivia Cole (Corrine), Teresa Hughes (sairaanhoita Digroot), Bruce French (tri Lincoln), Mary Jackson (Feeta Wilson), Tim Bell (Jason), Richard Lawson (Pat), Rita Taggart (Johnson), Claudie Watson (Bridges), Sally Frei (Connie), Tony Santoro (poliisimies Porschessa), Pat Corley (Harris), Gwen Van Dam (rva Harris), Jim Klein (Willie Malone), Tokyo Ernie (Tokyo Ernie). Helsingin ensiesitys: 25.8.1978 Adams. Televisiolähetyksiä: 10.3. 1987 ja 16.9. 1994 YLE TV1 – maahantuoja: UA United Artists Pictures – VET 86644 – K-18 – 3516 m / 129 min

1970-luvun lopussa Vietnamin sotaa käsittelevä aihe ei ollut Hollywood-elokuvissa mikään ihme. Sodan aikana isänmaallisten elokuvien esittäminen on toki tuttua kauraa, mutta yllättäen tappiollisesta Vietnamin sodasta muodostui yksi niistä sodista, joista media ei pääse eroon. Painopiste oli aluksi televisiossa, mutta elokuva tuli mukaan vuosikymmenen lopulla: Katkeran paluun lisäksi Vietnamin jälkiselvittylyistä mainittakoon Oscareita napsineet Kauriinmetsästäjät (The Deer Hunter, 1978) ja Ilmestyskirja. Nyt! (Apocalypse. Now!, 1978). Loppua Vietnam-elokuville ei näy.

Mikään näistä ei ollut tavallinen sotaelokuva. Mutta Katkerassa paluussa ei ole yhtään taistelukohtausta eikä lainkaan edes rintamakuvausta. Elokuva keskittyy täysin "kotirintamaan" tai oikeammin sen puuttumiseen ja sodan seurauksiin kaikilla tasoillaan: polttopisteessä ovat ihmisten tunteet sotaa sekä sotaa käynyttä maataan kohtaan, toimijoita itseään ja heidän lähipiiriään kohtaan. Erityisesti kyse on niistä tuskallisista seuraamuksista, joita sodat tuovat tullessaan.

Kun majuri Robert Hyde (Bruce Dern) palaa sotimaan, hänen vaimonsa Sally Hyde (Jane Fonda) alkaa etsiä mielekästä tekemistä ja etsiytyy vapaaehtoiseksi veteraanisairaalaan, joka on täynnä fyysisesti ja henkisesti rampaantuneita. Yksi potilaista on Luke Martin (John Voight), poikkeuksellisen selvästi systeemiä kohtaan tunnettua vihaa ja katkeruutta täynnä oleva veteraani.

Sally ja Luke tuntevat toisensa kouluajoilta, mutta uuden kontaktipinnan luominen ei ole helppoa: aluksi Luke ei lämpene ja kun suhde lopulta kehittyy, Sallyn elämä muuttuu, eikä edes miehen paluu sitä muutosta estä. Tapahtumia tulkitessa on syytä viritellä myös sen poliittisia ulottuvuuksia.

Katkera paluu on aidosti sodanvastainen, liberaalinäkökulmasta tehty. Se tyypittelee surutta henkilöhahmonsa, Robert on konservatiivinen, järjestelmän alistama yksilö, joka elää sodalle ja sen kunnialle, ja joka rakastaa ja rakastelee vaimoaan nimenomaan vaimona, ei rakastajana tai ystävänä. Luke taas on tunteita täynnä, niissä rehellinen, systeemin vainoama, aidon intohimoinen ja tietää tarkoin miten naista miellytetään: naisen orgasmia on harvoin näytetty näin vetoavasti valkokankaalla, rakastelun esittämisessä valkokankaalla elokuva vetää vertoja jopa Nicholas Roegin Kauhunkierteelle.

Katkera paluu sai peräti kahdeksan Oscar-nimitystä ilmestymisvuonnaan. Näyttelijäohjauksen mestari Hal Ashby todisti maineensa oikeaksi: Jane Fonda ja Jon Voight palkittiin näyttelijäsuorituksistaan, kolmas palkinto tuli parhaasta käsikirjoituksesta. Näinä digikuvauksen aikoina on haastavaa seurata kuinka loistavasti Haskell Wexler hallitsee valoisuudet ja hämärät.

– Jari Sedergren 9.2. 2004