Dokumentin ytimessä 16

Orionissa keskiviikkona 9.2. klo 17
Suomalainen taideteollisuus & muotoilu I

Haapa ja Bambu
Aspen and Bamboo

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1996. Tuotantoyhtiö: Astrid-Film. Tuottaja: Ywe Jalander. Jälkituotanto: Milla Moilanen ja Raimo Uunila. Kroma Ltd. Ohjaus, käsikirjoitus: Ywe Jalander. Kuvaus: Raimo Horn. Ääni: Paul Jyrälä. Musiikki: Paroni Paakkunainen. VET 1997 / 27690. 1518 m / 54 min (SP betacam 53'18'').

Vägar ut ur lådan
Irti laatikoista

Suomi 2005. Tuotantoyhtiö: Astrid-Film. Ohjaus, käsikirjoitus: Ywe Jalander. Kuvaus: Raimo Horn. Leikkaus: Markku Pulkkinen. Ääni: Paul Jyrälä.Speakerit: Jonna Järnefelt, Asko Sarkola. Ensiesitys Tamperetalo 2.10. 2004. (Digital betacam 57'29'')

Ywe Jalander on tehnyt Yleisradiolle ajankohtaisohjelmia ja reportaaseja vuodesta 1966 lähtien. Takana on myös kulttuurin sarka kriitikkona, ohjaajana ja elokuvataiteen opettajana. Oma ura elokuvan ammattilaisena jatkuu. Tekemisen käytäntöihin Jalander kouliintui elokuvainstituutissa Moskovassa Mihael Rommin oppilaana.

Kuluttajan oikeuksia puolustanut ärhäkkä toimittaja seestyi 1980-luvulle tultaessa hienojen kulttuuridokumenttien tekijäksi. Pitkään kypsytelty trilogia uuden arkkitehtuurin ja suunnittelun suurista suomalaisista täydentyi äskettäin nyt nähtävällä dokumentilla Raili ja Reima Pietilästä.

Trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Lars Sonck. Graniitin ja hirren mestari (1982) sekä Alvar Aalto, tekniikka ja luonto (1987) linjasivat luonnonmukaisen rakennustaiteemme suunnan vuosisadan alun kansallisromantiikasta valkoisen funktionalismin ja tiilipintojen vuosikymmenille. Suuntaus uudisti ulkoarkkitehtuurin ja muotoili sisällä avautuvan tilan luovassa vaikutussuhteessa ympäristöönsä. Sonck-elokuvan keskiössä Tampereen Johanneksen kirkko kasvaa graniitista hahmoonsa. Samalla kivikuoren koristeellinen taide uudistuu kirkon hengen mittoihin. Trilogian toisessa osassa Enso Gutzeitin tehdas monistaa Aallon kalusteita orgaaniseen muotoonsa kokonaisvaltaisen suunnittelun uusina näyttöinä. Jalanderin dokumentit summaavat kuvan, musiikin ja aikalaiskertomuksen avulla luovuuden tekijät: uuden suuntauksen ratkaisun hetkillä yhdistyvät arkkitehdin sisin, perinne ja kansainväliset vaikutteet.

Irti laatikoista (2005) on dokumenttielokuva, jossa Raili ja Reima Pietilän arkkitehtuurista huipentuu heidän orgaanisen muotoilunsa ohjelma. Sen idut kasvoivat nähtäviksi Lars Sonckin ympäristöön sointuvien rakennusten mittasuhteissa. Aatteellinen kipinä oli syttynyt jo Sonckin kirjoituksissa ”modernin vandalismin” ruutuasemakaavoitusta vastaan. Tämä suuntaus saavutti globaalin ulottuvuuden Alvar Aallon tuotannossa, joka yhdisti arkkitehtuurin, sisustamisen ja aikakautensa elämäntavan. Aallon modernismin alkuperäisessä hengessä Pietilät sanoutuivat irti 1960-luvun kansallisen tehorakentamisen tulosajattelusta. Luovassa anarkiassaan he rikkoivat kuutiorakentamisen standardit ympäristöönsä sopeutettujen materiaalien, massojen ja muotojen arkkitehtuurilla.

Elokuva seuraa Reima Pietilän ajattelun voimavirtaa ympäristöönsä yksilöityvissä projekteissa. Arkkitehdin kynä luonnostelee aaltomaisesti ratkaisumalleja, jotka latautuvat merkitykseensä arkkitehtonisessa kokonaisuudessa. Suvikummun lähiösuunnitelman ohessa elokuva keskittyy arkkitehtiparin raskaansarjan rakennuksiin. Kalevan kirkko ja kaupunginkirjasto Metso Tampereella, Dipoli Espoossa, Suomen suurlähetystö New Delhissä sekä presidentin virka-asunto Mäntyniemellä Helsingissä löytävät vaiheittain arkkitehdin etsimän ulkoisen muotonsa. Rakennusmassojen rajaamissa tiloissa materiaalit saavat pintansa ja volyyminsa kokeilujen kautta vaativana käsityönä. Ikkunoiden muotokieli on avain Pietilöiden arkkitehtuurin aineettomiin sisältöihin. Tilaan virtaava valo luo syvimmän merkityksen, jota sävyttää elokuvan musiikki ja tulkitsee liikkuvan kameran silmä.

Alvar Aalto, humanismin arkkitehti, piti ihmistä kaiken mittana. Tämän näkemyksen Ywe Jalander projisoi Aaltoon itseensä etsiessään kansainvälisen arkkitehdin kasvoja julkisuuden takaa perhearkiston kaitafilmien värähtelevistä ruuduista. Elokuva Lars Sonckin ”järjen ja sydämen tyylistä” sai sisältönsä arkkitehdin kirjoituksista, aikalaisten ja sukulaisen kertomuksista.

Henkilökuva Fujiwo Ishimotosta välittää luovan subjektin maailman mystisellä tavalla. Haapa ja bambu (1997) on dokumentti 20 vuotta Suomessa työskennelleestä tekstiilisuunnittelijasta, miehestä luonnon mielikuvia hyödyntävän Marimekon tuotteiston taustalla. Ishimoton maailmalle muotoilemat dekoraatiot suodattuvat zen-meditaatiossa. Ne sointuvat hyvin henkisen sodankäynnin varustuksiin taistelussa jämähtäneen rationalismin laatikkolinnoitusta vastaan.

Tähän taisteluun Ywe Jalander on osallistunut dokumenteillaan johdonmukaisesti. Elokuvan hiljaisuuteen ja musiikkiin rytmitetyissä kuvissa katsoja löytää tien Marimekon anonyymiksi mielletystä designista suunnittelijan luovuuden lähteelle.

– Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 9.2. 2005