Risto Jarvan lyhytelokuvia: Yksi kuva… Montako sanaa I

Ruotsinkielinen nimi: Risto Jarvas kortfilmer: En bild… hur många ord I.

Asuminen ja luonto

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1966. Tuotantoyhtiö: Filminor / Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala (asiantuntijana Bengt Lundsten). Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Piirrokset: Markku Annila. Erikoistehosteet: Otto Donner, Anssi Blomstedt. Leikkaus: Risto Jarva. Ääni: Jaakko Pakkasvirta, Anssi Blomstedt. Selostaja: Jaakko Pakkasvirta. VET 19360 – S – 650 m / 24 min

Kaupungissa on tulevaisuus
Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1967. Tuotantoyhtiö: Filminor / Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala (asiantuntijana Jaakko Salonen). Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Musiikki: Otto Donner. Piirrokset: Kari Nissinen. Erikoistehosteet: Otto Donner, Jaakko Pakkasvirta, Anssi Blomstedt. Leikkaus: Risto Jarva. Selostaja: Jaakko Pakkasvirta. – VET 19892 – S – 600 m / 22 min

Maaseudun tulevaisuus?
Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1969. Tuotantoyhtiö: Filminor / Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala (työryhmä: Risto Jarva, Jaakko Salonen, Kirsti Kasno, Atte Blom.) Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Piirrokset: Kari Nissinen. Tekniset assistentit: Juhani Jotuni, Jukka Mannerkorpi, Erkki Peltomaa. Selostus: Matti Oravisto, Jaakko Pakkasvirta, Titta Karakorpi.– VET 20805 – S – 675 m / 25 min

Luonnon talous
Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1971. Tuotantoyhtiö: Filminor / Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva (lähdemateriaali: Georg Borgström, Erik Dahmén, Ilppo Kangas, Pentti Malaska, Raimo Näättä, Pertti Seiskari, Nalle Valtiala). Kuvaus: Antti Peippo, Erkki Peltomaa. Leikkaus: Risto Jarva. Ääni: Timo Linnasalo, Matti Kuortti (Finnvox). Piirrokset: Kari Ropponen. Selostaja: Heikki Mäkelä. – VET 21115 – S – 835 m / 30 min

Filminor vakiinnutti asemiaan ja talouttaan tilaustöillä. Lyhytelokuvien asema oli heikentynyt sen jälkeen, kun verouudistuksen myötä oikeus veronalennukseen poistui uusilta elokuvilta: lyhytelokuvien forumiksi tuli entistä selvemmin televisio. Mainos- ja tilauselokuville oli kuitenkin vielä sijaa, dokumentaarinen, näytelmällinen ja kokeileva lyhytelokuva oli ongelmissa, vaikka Suomi-Filmi tarjosi joitakin mahdollisuuksia nuorille elokuvantekijöille ja mikä parasta, omien teatteriensa kautta myös levitysmahdollisuuden.

Filminoriin palkattu Pertti Maisala oli yhtiön puolesta aloitteen tekijä ja yhtiön tilauselokuvien käynnistäjä: tärkeimmäksi tilaajaksi tuli Postisäästöpankki, jolle Filminor teki lähivuosina joukon korkeatasoisia lyhytkuvia.

Sen jälkeen kun Rakennustaiteen museolla ei ollut tarjota rahoitusta asumista käsittelevän elokuvan toteuttamiseksi, johon Maisalalla oli olemassa jo käsikirjoitusluonnoskin, yhteistyökumppaniksi Asuminen ja luonto –elokuvaan valikoitui Postisäästöpankki. Kyse oli ilmaisutavasta, johon tilaaja antoi vapaat kädet: Maisalan ja Jarvan esikuviksi seuloituivat IBM:n valmistuttamat elokuvat Feedback ja Information. Asiantuntija–apua antoi arkkitehti Bengt Lundsten, jonka nimi ja kokemus painoi myös rahoitusta hankittaessa.

Asuminen ja luonto lähentelee tietoiskun tyyliä käsitellessään sitä kaupunkimaisen elinympäristön rajua murrosta, jota lähiöiden synty merkitsi. Kyse oli luonnon ja urbaanin ihanteiden yhdistämisestä, mikä ei lähiörakentamisessa toteutunut. Samalla elokuva viittaa perinteen hylkäämisen tuomiin ongelmiin ja kaupunkirakenteen suunnittelussa sekä toteutuksessa tehtyihin virheisiin. Elokuva antoi päämääräkseen kuitenkin "ottaa kantaa, antaa virikkeitä ja aktivoida" sen sijaan että se pelkästään tyytyisi antamaan kritiikkiä.

Kaupungissa on tulevaisuus jatkoi samoilla linjoilla, käsikirjoittajana edelleen Pertti Maisala, jonka panos elokuvassa on kuvasuunnittelua myöten keskeinen, vaikka hänelle Risto Jarvan opettajan rooli muodostui oman muistikuvan mukaan keskeiseksi. Uusi elokuva suuntautui kansainvälisesti urbaaniin kaupunkielämään: lähes kolmannes kuva-aineistosta on ulkomailla kuvattua.

Sakari Toiviaisen mukaan elokuvan ideologia hahmottui yhteistyössä tekijöiden käyttämän asiantuntijan, arkkitehti Jaakko Salosen kanssa ja itse elokuvan muoto hahmottui vasta leikkausvaiheessa. Toiviaisen sanoja lainaten: "Kaupungissa on tulevaisuus on kaupunkimaisen asumismuodon ylistys ja pamfletti kaupunkikehityksen vinosuuntauksia, tylsää suunnittelua, autoliikenteen, melun ja saasteen epäkohtia vastaan. Elokuva peräänkuuluttaa vanhojen kaupunkien viihtyisää ilmapiiriä, inhimillisyyttä ja kykyä kiehtoa mielikuvistusta ja esittää edes yhden kunnollisen suurkaupungin luomista Suomeen, Helsingin ja etenkin sen keskustan kehittämistä toimivaksi kaupunkiympäristöksi." Asiantuntijapiireissä elokuva herätti aikanaan virkeän keskustelun puolustajineen ja vastustajineen: syntymässä olevasta "vihreän aallon" näkökulmasta elokuvan esittämä suurkaupunkilaisuus ei todellakaan ollut tulevaisuuden ideaalikuva.

Vuonna 1970 Asuminen ja luonto sekä Kaupungissa on tulevaisuus saivat eräänlaisen jatko-osan elokuvasta Maaseudun tulevaisuus? Tilaajana oli edelleen Postisäästöpankki. Maisalan mukaan kaupunkikeskeisen ja sitä myönteisesti korostavan maailmankuvan vastapainoksi tehty elokuva syntyi rutiinilla. Elokuva sai silti valtionpalkinnon runsaasti asiaa sisältävänä ja hyvin jäsenneltynä informaatioelokuvana, jolla oli kansainväliset ulottuvaisuudetkin esillä.

Luonnon talous (1972) oli samana vuonna ilmestyneen Kuluttaja –elokuvan lisäksi Filminorin ja Postisäästöpankin yhteistyön viimeisin tulos. Se oli saanut virikkeensä vuoden 1970 vietetystä "luonnonsuojelun vuodesta" ja se edeltää vuosikymmenen puolessavälissä puhjennutta "energiakriisiä", joka kuumensi aihepiirin kaikkien huulille. Runsas asiantuntija-aineiston käyttö vahvistaa käsitystä, että elokuva oli eräänlainen keskustelupuheenvuoro jo käynnistyneeseen ympäristökeskusteluun, jota Jarvan aiemmatkin elokuvat olivat tavallaan käyneet.

Luonnon talous on yleistajuinen kertomus luonnon kiertokulusta ja ihmisen siihen aiheuttamista vaikutuksista ja niistä keinoista, joilla ongelmia pyrittiin ratkomaan. Kyse ei ollut vain tekniikasta, vaan myös moraalista ja taloudesta, joka kytkeytyi mukaan nousemassa olevan kierrätys-ajattelun kautta. Radikaalien luonnonsuojelutoimien aika oli vielä edessä eikä ydinvoimakaan ollut noussut keskeiseksi kysymykseksi, mutta joka tapauksessa vesien ja ilman saastuminen, myrkyt ja ongelmajätteet ovat esillä tavalla, joka omana aikanaan oli omiaan herättämään informaatiosta voimaa saavaansa ympäristökeskustelua.

– Sakari Toiviaisen Risto Jarva –teoksen (1983) antia lähes uskollisesti seuraten JS 7.5.2004