Murtovarkaus

Ruotsinkielinen nimi: Inbrottsstölden. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1926. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Erkki Karu. Ohjaus: Harry Roeck Hansen. Apulaisohjaaja: Erkki Kivijärvi. Käsikirjoitus: Erkki Kivijärvi ja Harry Roeck Hansen – Minna Canthin näytelmästä (1883). Kuvaus: Frans Ekebom. Kuvausassistentti: Armas Fredman. Kuvausapulainen: Armas Valen. Lavastus: Martti Tuukka. Tuotantosihteeri: Aili Kari. Valokuvat: Kalle Havas, Kosti Lehtinen. Studioemäntä: Eva Luttinen. Pääosissa: Emil Lindh (Peltola, talon isäntä), Joel Rinne (Niilo, Peltolan poika), Kaarlo Saarnio (Ukonniemi, talon isäntä), Agnes Lindh (Ukonniemen Miina), Ester Roeck Hansen (Ukonniemen Loviisa), Waldemar Wohlström (Aholan Antti, torppari), Mimmi Lähteenoja (Aholan Maria), Kaisa Leppänen (Heleena, Aholan kasvattitytär), Paavo Costiander (Hoppulainen), Yrjö Somersalmi (Penttula), Kyösti Salomaa (Penttulan renki), Kaisa Suonio (hammassärkyä poteva nainen), Siki Parikka (Peltolan pikku renki), Anna Liisa Ekebom (Heleena 10-vuotiaana), Rurik Ekroos (Heleenan isä, kartanon renki), Juho Puls (Antin juoma-kavereita), Heikki Välisalmi (lukkari), Erkki Elomaa (nuori mies), Armas Fredman (kyytimies), Armas Valen (kyytipoika). Helsingin ensiesitys: 27.9.1926 Kino-Palatsi. Televisiolähetys: 22.1.1977 MTV2. Filmitarkastus: 13852 – S – 2300 m
Restauroitu, värisävytetty Elokuva 100 v -kopio: Suomen elokuva-arkisto (1995), 2031 m /24 fps/ 74 min

Sydänkesän lämpimillä 1926 nousukauttaan elänyt Suomi-Filmi tallensi filmille Minna Canthin näytelmän "Murtovarkaus". Ohjaajaksi kiinnitettiin Helsingin Ruotsalaisen Teatterin (Svenska Teatern i Helsingfors) pääohjaaja, riikinruotsalainen Harry Roeck Hansen, joka oli ollut mukana kaikkiaan neljässä elokuvassa Ruotsissa.

Erkki Karu asetti Hansenille kuitenkin taiteellisia apuvoimia palkatessaan hankkeen "taiteelliseksi johtajaksi" ystävänsä Erkki Kivijärven. Murtovarkautta kuvattiin herastuomari A. Granrothin omistamalla Tervalammen tilalla Vihdissä, kartanossa jonka päärakennus on kuulun Engelin piirtämä, Malmilla ja "yleensä Porvoon tien varsilla", kuten Jyväskylän Työväen Näyttämön näyttelijätär, "pehmeä ja naisellinen" Kaisa Leppänen kertoi eräässä haastattelussaan.

Miespääosassa nähtiin Kansannäyttämöltä ja Viipurin Näyttämöltä tunnettu Joel Rinne. Leppänen oli ehtinyt tehdä läpilyönnin jo ollessaan mukana tärkeässä roolissa Jalmari Lahdesuon ohjaamassa elokuvassa Pohjalaisia (1925).

Elokuvaa tekemässä oli myös Suomalaisen Oopperan (Yrjö Somersalmi, Paavo Costiander), Kansallisteatterin (Mimmi Lähteenoja) ja Ruotsalaisen teatterin näyttelijöitä (Waldermar Wohlström).

Murtovarkauden apulaisohjaaja ja toinen käsikirjoittaja, maisteri Erkki Kivijärvi sai sijaa elokuvan tiimoilta Suomen Kuvalehdessä (31/1926): "Kun Suomi-Filmi tänä kesänä päätti filmata Minna Canthin 'Murtovar-kauden' jatkaakseen siten sitä suomalaisten elämänkuvausten sarjaa, jota se vuosien varsilla on yrittänyt luoda, uskottiin filmaustyön taiteellinen valvonta allekirjoittaneelle. Tehtävä oli mielenkiintoinen. Minna Canthin näytelmä, joka parrasvalossa jo vaikuttaa varsin vanhentuneelta naivine juonisommitteluineen, tarjoaa filmille yllin kyllin aiheita oivallisine ihmistyyppeineen ja maalauksellisine tilannemahdollisuuksineen."

Kivijärvi kertoo, että työt aloitettiin kello 5 aamulla. "Ennen sitä olivat jo huomenvirkuimmat käyneet järvessä. Kun kahvi oli juotu, noustiin autoihin ja lähdettiin työpaikoille. Useat 'näyttämöt' saatiin aivan kartanon läheltä; Tervalammin maat tarjoavat mitä viehkeimpiä näkymiä – m. m. on kartanon alueella 32 järveä, niiden joukossa suuri ja kaunisrantainen Poikkipuoliainen, ja ihana idyllinen joki valkoisine lumpeineen. Toiset paikat olivat kuitenkin etäämmällä, m. m. Penttulan piilopaikka, joksi olimme valinneet vanhat kirkonrauniot, ja Peltolan talo, joksi Meritalo Palojärven rannalla oli osoittautunut sopivimmaksi." Vuonna 1841 rakennettu Meritalo oli sopiva myös elokuvan tapahtuma–aikaan nähden. Kuvausta suorittamassa oli kolmisenkymmentä henkeä, joukkokohtauksissa avustivat pääasiassa Vihdissä lomaansa pitävät kaupunkilaiset.

Ilman sattumuksia kesäiset kuvaukset eivät tietenkään sujuneet. "Oleskelumme viime päivinä sattunut uhkaava auto-onnettomuuskin päättyi pahemmitta vaurioitta – pieni Rugby-biilimme vain meni perin 'ryppyiseksi' – joten Vihdin viikko jätti kaikkien mieleen mitä parhaat muistot," Kivijärvi kertoi.

Vaikka molempien ohjaajien näkemyksen vahva teatteritausta oli ilmiselvää saatettaessa Canthin näytelmää veivattavan elokuvakameran eteen, filmi sai varsin suopeita arvosteluita "kansankuvauksestaan".

– Aikalaislähteitä tarkasteli Jari Sedergren 26.2.2007