Baksmälla

Suomenkielinen nimi: Krapula. Valmistusmaat ja -vuosi: Ruotsi, Suomi 1973. Tuotantoyhtiöt: Jörn Donner Productions Oy, Swedish Film Production. Tuotantopäällikkö: Erkki Seiro. Tuottaja: Ove Wallius. Ohjaus ja käsikirjoitus: Jörn Donner, pohjaten hänen omaan elokuvaansa Hellyys (1972). Kuvaus: Kari Sohlberg, Pirjo Honkasalo. Kuvausassistentti: Jaakko Talaskivi. Kuvausoperatöörit: Eero Salmenhaara, Gustaf Mandal. Musiikki: Claes af Geijerstam. Jean Bouchéty, Simon Munting, John Cameron, Duncan Lamont. Sovitus: Alex Harvey. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. Leikkaus: Erkki Seiro. Ääni: Matti Ylinen. Tuotantosihteeri: Tuula Söderberg. Ehostus: Eva Ekman. Pääosissa: Jörn Donner (Lasse, käytettyjen autojen kauppias), Diana Kjær (Lena, parturiliikkeen osakas), Rolf Bengtsson (Karlsson, vakuutusasiamies), Lisbeth Westergaard (alaston yövieras), Birgitta Molin (asiakas autossa), Kristiina Mykkänen (nainen ostoskeskuksessa), Vesa-Matti Loiri (Lenan entinen aviomies), Marianne Träskman (alastomana soittava nainen), Guy Durante (ranskalainen nuorukainen), Helsingin ensiesitys: 6.12.1973 Edison – teatterilevitys: Finnkino Oy – VET 81850 – K15 – 2260 m / 80 min

Jörn Donnerin talvella 1972 kirjoittama, ohjaama, tuottama ja näyttelemä komedia Hellyys ei ollut kaupallinen menestys. Seuraavana talvena Donner teki elokuvasta uuden ruotsinkielisen version. Hän näytteli itse nytkin pääosaa. Hellyydessä naispääosan näytelleen Kirsti Wallasvaaran tilalle valikoitui kuitenkin Diana Kjær, ruotsalaisten seksielokuvien tunnettu tähti. Alun perin rooliin suunniteltiin Birgitta Anderssonia.

Elokuvasta tehtiin vielä kolmaskin, englannikielinen pornoversio 1980-luvulle nimillä Sexier than Sex ja Lovelier Than Love. Siinä Donner, joka ei osallistunut elokuvan tekemiseen, esintyy taitelijanimellä Björn Thunder.

Krapulan tarina on yksinkertainen. On lauantaiaamu. Lasse ja Lena heräävät krapulassa ja muistelevat elämäänsä aina siitä asti kun he tapasivat ensimmäisen kerran.

Krapula itse ei antanut sensuuriin aihetta, mutta sen verran tarkastamoa härnättiin, että elokuvan lavasteihin kuuluvasta televisiosta näkyi erinäisiä yhdyntäkohtauksia. Se sai valtiovallan edustajana tarkastamossa olleen hallitusneuvos Erkki Nuorvalan pohdiskelemaan kirjallisesti: "5-6 osan eroottisten jaksojen osalta en muista sisältyvätkö ne sellaisenaan Hellyys-elokuvaan 17.2. -72. Tulisi ehkä kysyä tai nähdä ao. osat 'Hellyydestä'. Bussikohtaus oli 'Hellyydessä' monitapahtumaisempi ja 'rohkeampi'. En esitä leikkauksia, 'takanäkymä' parittelusta rajatapaus mutta vain välähdyksen omainen." Sensori Katriina Virtasen mielestä elokuvan kokonaisuuden huomioon ottaen "en katso välttämättömäksi 5.osan eroottisten jaksojen poistamista siveettömänä. Näkemykseen yhtyivät Arvo Salo ja myös tarkastamon johtaja Jerker A. Eriksson, joka hänkin näki jaksot "rajatapaukseksi".

Elokuvan ensi-ilta oli Ruotsissa lokakuun puolessa välissä 1973, mutta Suomeen se saatiin vasta itsenäisyyspäiväksi, vaikka se oli tarkastettu jo heinäkuussa.

Hellyyden ja Krapulan tausta oli taloudessa: "Niin vaikea oli elokuvatuotannollinen tila vuonna 1972, että olimme aivan nollilla ja enemmänkin kuin nollilla – aivan saatanasti miinuksella", Jörn Donner kertoo Esa Saariselle. "Olin tosin netonnut omilla elokuvillani, mutta sitten olin tuottanut toisten paskafilmejä ja menettänyt kaiken. Firma oli aivan kusessa."

Hätä ei kuitenkaan ollut tilanteen näköinen. "Jolloin keksimme loistavan kaupallisen elokuvasuunnitelman. Tämän elokuvan Hellyys, joka tehtiin noin kolmessa päivässä – tämä oli juuri sitä nerokasta kaupallista ajattelua. Sellainen Anssi Mänttärin halpisten edeltäjä." D

Donner kertoo, että elokuva tehtiin suomalaisittain. "Me kuvittelimme, että tällaisella soft-pornografialla me tulisimme tavattoman rikkaiksi ja firma olisi jälleen jaloillaan. Mikä olettamus osoittautui virheelliseksi. Kai sitä kävi muutama tuhat ihmistä katsomassa – jaa, ehkä vähän enemmän. Joka tapauksessa taloudellinen floppi."

Mutta tarina jatkui. "Jolloin keksimme uuden idean. Me käyttäisimme osia tästä filmistä ja kuvaisimme ruotsalaisten näyttelijöiden kanssa lisää, ja tekisimme ruotsalaisen filmin Ruotsin markkinoille – arvioiden että Ruotsin markkinoilla kuitenkin on aina enemmän rahaa kuin Suomessa. Minähän voisi itse näytellä sen pääroolin myös ruotsiksi, koska osaan kielen", Donner muistelee.

"Löysin aivan uskomattoman huonon ruotsalaisen tuottajan, joka kiinnostui tästä suunnitelmasta. Otimme siihen jokusen ruotsalaisen näyttelijän mukaan uusina ja taas me filmasimme. Ja se oli tämä Baksmälla tai Krapula – joka meni vielä huonommin kuin se perkeleen Hellyys."

"Jolloin tämä ruotsalainen paskatuottaja keksi yhden intialaisen kundin, joka oli vielä suurempi roisto kuin hän oli itse. Ja minä olin edelleen perkeleenmoisessa kusessa taloudellisesti. Minkä seurauksena jouduin kolmanteen elokuvaan, jossa oli taas uusi näyttelijäkaarti ja varsinkin uusi vastanäyttelijätär. Kuvasimme jotakin jonka jälkeen tämä intialainen kundi otti koko tämän matskun Englantiin tehdäkseen siitä jonkin aivan kaamean X-rated paskafilmin. Understanding kyllä oli, että sitä elokuvaa ei täällä missään esitettäisi – niin paljon huumorintajua minullakaan sentään ei ollut, että olisin halunnut sen näytteille tänne. No nythän sitä elokuvaa on kuitenkin näytetty pariinkin kertaan jossain räkäisissä pornoluolissa ja en minä sitä häpeä, mutta en myöskään aio mennä katsomaan tuota vanhaa sontaa."

– Jari Sedergren mainittuja lähteitä sekä kansallisfilmografiaa käyttäen 21.6. 2007