Zivot je cudo

Suomenkielinen nimi: Elämä on ihme. Ruotsinkielinen nimi: Livet är ett mirakel. Valmistusmaat ja -vuosi: Serbia ja Montenegro, Ranska 2004. Tuotantoyhtiö: Les Films Alain Sarde S.A., Rasta Film, Studio Canal. Tuotannonjohto: Pierre Edelman, Christine Gozlan. Tuottajat: Emir Kusturica, Maja Kusturica, Alain Sarde. Ohjaus: Emir Kusturica. Käsikirjoitus: Michel Amathieu. Kuvaus: Petar Popovic. Lavastus: Milenko Jeremic. Erikoistehosteet: Frederic Moreau. Puvut: Zora Mojsilovic. Ehostus: Halid Redzebasic, Marinela Spasenovic. Musiikki: Emir Kusturica, Dejan Sparavalo. Leikkaus: Svetolik Zajc. Ääni: Aleksandar Protic. Pääosissa: Slavko Stimac (Luka Djuric), Natasa Solak (Sabaha), Vesna Trivalic (Jadranka Djuric, Lukan vaimo), Vuk Kostic (Milos Djuric), Aleksandar Bercek (Veljo), Stribor Kusturica (kapteeni Aleksic), Mirjana Karanovic (Nada), Branislav Lalevic (Radovan), Nikola Kojo (Filipovic), Davor Janjic (Tomo Krtola), Adnan Omerociv (Esad), Obrad Djurovic (Vujan), Dr. Nele Karajlic (symbalisti), Dana Todorovic (SFTVn toimittaja), Vanessa Glodjo, Josef Tatic (tohtori), Dragan Zurovac (johtaja), Dejan Sparavalo (ohjaaja). 154 min

Mikä voisi edistää enemmän kyläpahasen tulevaisuudennäkymiä kuin turistirautatie? Ja mikä olisi pahempi vaihtoehto turismille kuin sota? Luka on kiireinen mies, sillä hän rakentaa rautatietä, tehtävä mikä saa hänet ummistamaan silmänsä todellisuudelta, ympärillä yhä lähempänä riehuvasta sodasta. Periaatteessa hän on huolissaan vain junan kulun esteistä, mutta kun vaimo lähtee muusikon matkaan ja Miloš, Lukan poika, joutuu liikekannallepanon myötä armeijaan, hänen elämänsä alkaa muistuttaa taistelutannerta.

Mutta samoin käy fyysiselle elämänympäristölle. Taistelut puhkeavat myös rautatieasemalla ja Luka tajuaa olevansa todellisen sodan keskellä. Kaiken pahan kruunaa hänen poikansa joutuminen vangiksi. Luka kohtaa rakkauden kun hänelle annetaan tehtäväksi vartioida Sabahaa, muslimisairaanhoitajatarta. Kuvio saa uusia piirteitä, kun Sabahaa halutaan käyttää panttivankina, jonka avulla Luka voisi saada poikansa takaisin.

Kirjailija-ohjaaja Emir Kusturican Elämä on ihme oli tekijänsä ensimmäinen elokuva kuuteen vuoteen. Aihe sijoittuu Jugoslavian sotiin, mutta pinnalta katsoen käsittelytapa lähenee farssia, joka etenee varsin kiihkeäs-sä tempossa.

Tempoa vain kiihdyttää Kusturican oma bändi, No Smoking brass band orchestra, mutta myös kuvat, joissa realismin viimeisetkin rippeet jätetään taakse ja katse kääntyy eriskummallisiin ja hauskoihin tapahtumiin. Niistä löytää helposti intertekstuaalisia viitteitä muihin elokuviin, erityisesti italialaisen Federico Fellinin, jonka monimuotoisesta maailmankuvasta Kusturican elokuva mutatis mutandis muistuttaa. Tempo on niin kiihkeä, että se onnistuu peittämään alleen uskomattoman keston, yli kaksi ja puoli tuntia. Pitkästymistä ei tapahdu.

Kusturica onnistuu jälleen yhdistämään optimistiset mielet syvään tragiikkaa tavalla, joka tekee elokuvasta suoraan sydämeen käyvän.

– Jari Sedergren 29.1.2008