Suden vuosi

Ruotsinkielinen nimi: Vargens år. Tuotantoyhtiö: MRP Matila-Röhr Productions Oy. Tuottaja: Ilkka Matila. Ohjaus: Olli Saarela. Apulaisohjaajat: Yrjö Nieminen ja Anna Niskanen. Käsikirjoitus: Mika Ripatti – Virpi Hämeen-Anttilan romaanista (2003). Dramaturgi: Jimmy Karlsson. Kuvaus: Robert Nordström. Vedenalaisryhmä: Marko Röhr, Teemu Liakka, Ari Ilola, Axel Röhr, Mauri Koski, Mikko Tenhunen, Ilkka Matila. Lavastus: Päivi Kettunen. Erikoistehosteet: Risto Jankkila, Olli Leppänen, Ville-Matti Vasama, Antti Peltoranta. Pukusuunnittelu: Anne-Maria Ylitapio. Puvustus: Niina Palin, Katri Saukonpää. Maskeeraussuunnittelija: Leena Waggoner. Musiikki, orkestraatio, orkesterinjohto: Tuomas Kantelinen. Leikkaus: Benjamin Mercer. Äänisuunnittelu ja äänitys: Kyösti Väntänen. Pääosissa: Krista Kosonen (Sari Karaslahti), Kari Heiskanen (Mikko Groman), Johanna af Schultén (Mikaela), Kai Vaine (Ilari), Ville Virtanen (Leif), Jukka Puotila (Sarin isä), Kristiina Halttu (Sarin äiti), Aksa Korttila (Lotta), Katariina Kaitue (Marjatta Jokela), Anne-Mari Alaspää (Riikka), Olli Rahkonen (Matias), (Manna Jäntti (Heidi), Susanna Laine (Mia), (Oiva Lohtander) (Otto Johansson), Jorma Tommila (Jarkko Salminen), Maria Sid (Terttu Salminen), Tea Ista (Line-täti), Kalle Holmberg (Mikaelin isä), Tarja-Tuulikki Tarsala (Liselott-täti), Aarre Karén (Erik), Stig Fransman (Valentin), Pekka Hanni (vartija), Jari Hannuniemi (tupakoiva potilas), Mika Väisänen (MRI-hoitaja), Laura Tuominen (uintistuntti), Saara Salmi (käsistuntti), Jimi Sajalahti (käsistuntti), Elena Leeve (Lotan ääni). Helsingin ensiesitys: 2.2.2007 Tennispalatsi 1, Kinopalatsi 7 – VET A–50774 – K13 (LTK) – 96 min

"Suden vuosi on tarina Sarista, älykkäästä ja muiden ihailemasta kirjallisuudenopiskelijasta, jolla kaikki näyttää olevan hyvin. Sarin sisällä vaanii kuitenkin peto, joka eristää hänet muusta maailmasta. Sari sairastaa epilepsiaa, pelättyä, usein mystisenä pidettyä tautia", mainosteksti luonnehtii lähtötilannetta. "Kun Sari kohtaa Mikko Gromanin, yliopistolla työskentelevän vanhemman dosentin, hän tunnistaa Mikossa saman ulkopuolisuuden. Omissa monimutkaisissa ajatusmaailmoissaan liitelevä Mikko on kotonaan vain 1800-luvun runouden parissa. Sari löytää Mikossa vertaisensa, mutta ulkopuoliset näkevät vain kaksi ih-mistä, jotka eivät mitenkään voi sopia yhteen."

Professori, ohjaaja Olli Saarela oli Lunastus-ensiohjauksestaan (1997) lähtien osoittanut vahvoja kykyjä ja viimeistään elokuvat Rukajärven tie (1999) ja Bad Luck Love (2000) nostivat hänet kotimaiseen kärkikaartiin. Suden vuodessa on kyse luopumisesta, "ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä", ohjaaja sanoo ja kysyy, "onko ihminen valmis luopumaan yksinäisyydestään, päästämään toisen ihmisen lähelleen. Yksinäisyys on kuin tyyni satama, turvallinen paikka, jossa et tule haavoitetuksi. Toisen ihmisen voi päästää lähelleen vain jos pudottaa suojansa ja päästää irti yksinäisyydestään".

Saria näyttelee Teatterikorkeakoulusta juuri valmistunut Krista Kosonen, jolla oli aiemmin ollut elokuvarooli Antti-Jussi Annilan Jadesoturissa (2006). Televisiotyötä hän oli tehnyt mm. sarjassa Hurja joukko. Hänen vastaparinsa Kari Heiskanen on tunnettu pitkän linjan näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja teatterissa, televisiossa ja elokuvassa.

Elokuvan ohjaajaksi oli suunniteltu puolitoista vuotta aikaisemmin Johanna Vuoksenmaata. Kun elokuvasäätiö ei halunnut antaa rahaa elokuvalle vuodelle 2005 ja ja Vuoksenmaa oli kiinni muissa hankkeissa seuraavana vuonna, ohjaajaksi tuli Olli Saarela.

Elokuva sai varsin myönteisen vastaanoton. Olli Sulopuisto on arviossaan onnistuneesti tiivistänyt tärkeimmät kriittiset kommentit: "Alkumetreillä elokuva kahlaa symboliikassa turhankin raskaasti. Dialogi sisältää lausuntoja tyyliin 'kaikki mitä haluat on jo täällä' ja Gromaneiden koti on niin tarkkaan suunniteltu, että se näyttää melkein sisustuslehden parodialta. Yliopistoväellä on rusetit ja sikarit, opiskelijoilla puolen vuoden opintotuen hintaiset vaatteet. Kyse on kuitenkin vain siitä, että elokuvantekijöiden valit-sema tyylilaji ei ole arkirealismia, vaan tyyliteltyä todellisuutta. Aivan viime hetkillä tarina tuntuu loikki-van eteenpäin turhan nopealla tahdilla. Sitä ennen ristiriitoja ja ongelmia oli rakennettu huolella, mikä saa loppuratkaisun osaltaan tuntumaan liian helpolta. Product placementin piikkipaikka on myönnetty epilepsialle. Vaikka kyseessä on olennainen osa tarinaa, hyppäävät valistavat tietoiskut silti ajoittain silmille."

- Jari Sedergren 21.12.2007

Saalis

Otsikko ja alaotsikko: Saalis. Tarua ja totta Mäkelän suvusta. Ruotsinkielinen nimi: Bytet. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2006. Tuotantoyhtiö: Kinotar Oy. Vastaava tuottaja: Lasse Saarinen. Tuottaja: Misha Jaari, Ulla Simonen, Cilla Werning. Ohjaus ja käsikirjoitus: Taru Mäkelä. Kuvaus: Jouko Seppälä. Musiikkituotanto: Jukka Siikavire, Jyrki Niemi. Musiikki: Jukka Siikavire. Leikkaus: Tuuli Kuittinen. Leikkausassistentit: Sonja Lännenmäki, Hannele Majaniemi, Hannes Vartiainen. Ääni: Olli Huhtanen. Kenttä-äänittäjät: Olli Huhtanen, Santtu Sierilä, Pekko Pesonen, Pelle Venetjoki, Laura Kuivalainen, Pirkko Tiitinen, Hannu Koski. Voice-over-äänitys: Olli Pärnänen, Pekka Karjalainen. Graafinen suunnittelu: Patrik Pesonius. Filmisiirrot: Marko Terävä, Juha Laine. On-line: Ari Rusanen. Värimääritys: Pasi Mäkelä. Jälkikäsittelytuottaja: Jukka Kujala. Studioassistentit: Vilma Mäkelä, Veikko Seppälä, Riitta Korpinen. Tuotantosihteeri: Hannes Vartiainen. Hallinto: Riitta Korpinen. Kirjanpito: Alf Hemming. Pääosissa: Mäkelän suku. Ensiesitys: 6.4.2007 Niagara, Tampere. Televisiolähetys: 1.1.2008 YLE TV2. VET A-50863 – S – 100 min

”Muut tekevät mitä osaavat, Mäkelän pojat tekevät mitä haluavat.” Väinö ja Anna Mäkelän 1920–luvulla perustama Kinosto oli sukuyritys, jota perheen neljä poikaa jatkoivat ja antoivat sen seuraavalle sukupolvelle. Elokuva on ollut Mäkelän suvun elämää kohta sata vuotta. Elokuvatraditio jatkuu: ohjaaja Taru Mäkelä kuuluu sukuun, vaikka hänelle ei elokuvan maailmaa kotoa tyrkytetty, päinvastoin. Eikä hän ole ainoa elokuva-alalla toimiva dynastian perillinen. Taru Mäkelä on herättänyt henkiin myös perinteisen Kinosto-nimen uudella yrityksellään.

Saalis on dokumenttielokuva. Kertomus suomalaisen yrittäjäsuvun historiasta on tekijänsä mukaan "tarina ihmisistä, joilla on unelma, ja siitä hinnasta, jonka unelman saavuttaminen maksaa". Ohjaaja lupaa, että "Saaliin kautta avautuu myös ainutlaatuinen näkökulma suomalaisesta elokuvateollisuutta ja -kulttuuria luoneesta suvusta". Tätä lupausta hän ei petä.

Saalis ei ole perinteinen dokumenttielokuva, sillä se on alaotsikonkin mukaan "tarua ja totta Mäkelöistä". Näkökulma ei ole vain informatiivinen tai historiallinen, eikä totuutta ei aseteta tulenpalavaksi. Avoimeksi heittäytyvän ohjaajansa myötä elokuva on varsin yksityinen ja intiimi, suvun kuopuksen henkilökohtainen tilinteko ja kasvukertomus, joka ei ole vailla tyylittelyä ja jopa ironiaa. Mutta se ei ole hampaaton myöskään vastustajia kohtaan: liikemiessuvuilla on sekä rahalla että politiikalla pelaavat vastustajansa.

Käy selväksi, että naisilla oli Mäkelöiden liiketoiminnassa vain vähän sananvaltaa, luottamus kohdistui suvun poikiin. Mutta naisilla oli keskeinen asema ja vastuu perheen jäsenten hyvinvoinnista. Porvarillisten elämäntapojen asettamat ehdot olivat tiukat ja niissä pidättäydyttiin. Ohjaajalla on ollut käytössään laaja dokumenttimateriaali perheen arjesta ja juhlista maaseudulla.

Metsästyksellä oli suvun miesten keskuudessa keskeinen asia. Koirat, jänis ja ase tavoittelevat saalista aivan kuten elokuva-ala tai mikä tahansa liiketoiminta. Saalis on aina uusiutuva unelma joka toteutuu. Yksi pojista toteaakin, että ”elokuva-ala on pelaamista ihmisten unelmilla.” Ja kuten käy ilmi, peli on joskus raskasta, eikä saaliittomuuteen tai häviöön voi tottua.

– Jari Sedergren 11.1.2008

Uusi ihminen

Ruotsinkielinen nimi: Den nya människan. Valmistusmaat ja -vuosi: Ruotsi, Suomi 2007. Tuotantoyhtiö: FilmLance International AB. Osatuotanto: Kinoproduction Oy, Sveriges Televisio, Sonet Film. Vastaava tuottaja: Lars Blomgren. Tuotantopäällikkö: Anna Malini Ahlberg. Tuottaja: Charlotta Denward. Yhteistuottajat: Claes Olsson, Gunnar Carlsson, Peter Possne. Ohjaus: Klaus Härö. Käsikirjoitus: Kjell Sundstedt. Dramaturgit: Jimmy Karlsson, Nathalie Drago. Käsikirjoituksen muokkaus: Sara Heldt, Jimmy Karlsson. Kuvaus: Jarkko T. Laine. Lavastus: Cian Bornebusch. Puvut: Charlotta Gustafsson. Maskeeraussuunnittelu: Eva von Bahr. Maskeeraus: Jenny Fred. Musiikki: Michael Galasso. Laulut: "En sommardag", es. Ulla Billquist & Walter Larsson. "Dalarapsody", es. ja säv. Hugo Alfvén. Leikkaus: Tomas Täng. Ääni: Kirka Sainio ja Olli Pärnänen (myös miksaus). Pääosissa: Julia Högberg (Gertrud), Maria Lundqvist (Solbritt), Lo Kauppi (Jenny), Ellen Mattsson (Astrid), Anna Littorin (Lisa), Ann-Sofie Nurmi (Alba), Nadja Mirmiran (Erika), Kristoffer Svensson (Axel), Tobias Aspelin (tri Berg), Linda Kulle (hoitaja Ingrid), Monica Edvardsson (hoitaja Birgitta), Happy Jankell (Anna), Sven-Åke Gustavsson (Gertrudin isä), Bengt C. W. Carlsson (lastenhuollon mies), Anders Beckman (virkamies), Claes Hartelius (Annan kasvatti-isä), Karin Knutsson (Annan kasvattiäiti), Dag Hellström (lehtimies), Vilde Helmerson (Jennyn poika). Helsingin ensiesitys: 16.3.2007 Tennispalatsi 1, Omena 1, maahantuoja: Sandrew Metronome Distribution Finland (teatteri- ja dvd-levitys) – VET 112295 – K11 – 2930 m / 108 min

Jos 2000-luvun ohjaajatulokkaista etsitään herkkyyden kuvaajaa ja taitajaa, nousee ensimmäisenä mieleen Klaus Härö. Hänen aiemmat pitkät fiktioelokuvansa Näkymätön Elina (2002) ja Äideistä parhain (2005) ovat siitä erinomaisia todisteita. Herkkyys näkyy ennen muuta visuaalisessa kuvasuunnittelussa, jossa on poikkeuksellista tarkkuutta ja oivaltavuutta. Mutta herkkä ote kattaa myös Härön elokuvien tarinat. Ne ovat olleet inhimillisesti koskettavia ja samalla historiallisestikin kiintoisia. Näkymätön Elina toi esille suomenkielisten lasten aseman homogenisoivassa Ruotsissa, jossa viranomaiset ja työpaikkojen hallinnot suosivat ruotsia ja rajoittivat muiden kielten käyttöä. Äideistä parhain käsitteli sotalapsen ongelmia.

Uuden ihmisen teema on eugeniikka, ihmislajin jalostus. Sen suurimpia epäkohtia olivat sterilointioperaatiot, joita Pohjolassakin harjoitettiin yhtä hyvin perinnölliseksi arveltujen sairauksien kuin myös sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Köyhien ja monilapsisten ongelmaperheiden tyttöjä sijoitettiin säästösyistä hoitolaitoksiin. Laitoksissa steriloinnit olivat yksi tapa olla välittämättä yksilön kiistämättömistä oikeuksista.

Jo Näkymättömässä Elinassa mukana olleella käsikirjoittaja Kjell Sundstedtilla on omakohtaista kokemusta Uudessa ihmisessä esillä olevaan historialliseen toimintatapaan. Hän on kirjoittanut tarinan oman äitinsä ja tämän sisarien kohtaloiden pohjalta.

Elokuvassa köyhyyden ja elämäntapojen vuoksi ongelmalliseksi nähty perhe hajotetaan kunnan viranomaisten päätöksellä. Perheen muut sisarukset otetaan huostaan ja toimitetaan kasvatiksi eri perheisiin, mutta yksi tytöistä, Gertrud, suljetaan työlaitokseen. Se tarkoittaa käytännössä palkatonta ruumiillista työtä laitoksen hyväksi. Laitokseen on suljettu muitakin nuoria naisia. Perusteluina käytettiin yleisesti sekä sosiaalisia että lääketieteellisiä syitä. Epilepsiaksi arvioitu sairaus voi olla sellainen, samoin viranomaisten ja suvun arvioima "kevytmielisyys". Laitoksesta pääsi pois vain hyväksymällä sterilisaatio. Kaikkien yllätykseksi Gertrud ryhtyy puolustamaan oikeuksiaan.

Outi Heiskanen on arvostelussaan tiivistänyt elokuvan ansiot: "Uusi ihminen on dramaturgisesti tiivis ja erinomaisesti näytelty kokonaisuus. Ajankuva on rakennettu luontevasti, mikä helpottaa tarinaan samaistumista. Michael Galasson onnistunut musiikkimaailma tukee kerronnan vaihtuvia sävyjä hienovaraisesti. Rankimmillakaan hetkillä se ei sorru sopimattomaan sentimentaalisointiin."

– Jari Sedergren 8.1.2008

Aavan meren tällä puolen

Ruotsinkielinen nimi: Kid Svensk. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi – Ruotsi 2007. Tuotantoyhtiö: Tre Vänner. Tuotannonjohto: Marie Lagerqvist, Michael Hjorth. Tuottajat: Helen Ahlsson, Jarkko Hentula. Ohjaus: Nanna Huolman. Käsikirjoitus: Nanna Huolman. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Lavastus: Riina Sipiläinen, Liisa Holmqvist. Erikoistehosteet: Anders Mårtensson, Jens Mårtensson. Puvut: Liisa Holmqvist. Ehostus: Mari Vaalasranta. Musiikki: Jukka Rintamäki. Leikkaus: Malin Lindström. Ääni: Peter Nordström. Casting: Per Berglund. Pääosissa: Mia Saarinen (Kirsi), Milka Ahlroth (Kirsin äiti Ester), Jim Rautiainen (Esterin lapsuudenystävä Jamppe), Mari Rantasila (äidin ystävätär Sirkka), Timo Tuominen (äidin entinen poikaystävä) jMats Blomgren, Ralph Carlsson, Jonna Ekdahl, Rauno Juvonen, Minna Koskela, Miia Saarinen, Agnes Sörensen. Helsingin ensiesitys: 9.3.2007 Tennispalatsi 7, Kinopalatsi 2, Omena 3, levittäjä: FS–Filmi Oy – VET A-50819 – K11 – 2440 m / 89 min

Ruotsissa ja Suomessa tapahtuva Aavan meren tällä puolen sijoittuu vuoteen 1984. Päähenkilönä on göteborgilainen, 12-vuotias seiskaluokkalainen Kirsi (Mia Saarinen) eli Kid kuten hän haluaa itseään kutsuttavan.

Kid rakastaa Ruotsia ja häpeää suomalaista syntyperäänsä. Syntyperästään häntä muistuttaa päivittäin äiti Ester (Milka Ahlroth), joka ei ole koskaan oppinut ruotsin kieltä. Kun kesäloma alkaa, Kidin on pakko matkustaa äitinsä kanssa Pohjois-Karjalaan, äidin kotitanhuville. Matkalle Suomeen tulevat mukaan äidin ystävätär Sirkka (Mari Rantasila) ja tämän 13-vuotias poika, Jamppe (Jim Rautiainen).

Kesälomasta tulee erilainen kuin sekä ympäristöään että omaa muutostaan vastaan pyristelevä Kid on arvannut. Suhde lapsuuden ystävään Jamppeen muuttuu viimeistään ensisuudelmassa. Välit äitiin taas huonontuvat, kun Ester-äiti kiinnostuu uudelleen nuoruuden rakkaudestaan Markusta (Timo Tuominen). Äiti ei uskalla kertoa Kidille suunnitelmistaan jäädä Suomeen. Kid on eksynyt ja omasta mielestään täysin yksin, vieras Ruotsissa eikä kotona Suomessakaan. Epävarmuus vain kasvaa kun hän ahdistuu muutostilaansa, aikuisuuden ja lapsuuden, itsensä ja äitinsä sekä halujensa ja vihansa välissä.

Aavan meren tällä puolen –elokuvaa on luonnehdittu osuvasti sekä mainonnassa että arvosteluissa: se on lämmin, koskettava ja humoristinen draamaelokuva äidin ja tyttären suhteesta, valheista, seksuaalisuuden heräämisestä, ja oman identiteetin löytämisestä.

Elokuvalta ei puutu otetta laajempiinkaan konteksteihin: kyse on myös kulttuurisista identiteeteistä, Suomen ja Ruotsin suhteista. Elokuva perustuu ohjaajan omiin lapsuuskokemuksiin.

– Jari Sedergren 5.1.2007

Yhden tähden hotelli

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2007. Tuotantoyhtiö: Art Films Productions AFP Oy. Tuotantopäällikkö: Liisa Juntunen. Tuottajat: Arto Halonen, Jari Alén. Ohjaus: Ari Matikainen. Käsikirjoitus: Ari Matikainen. Kuvaus: Hannu–Pekka Vitikainen. 2. kameroissa: Ari Matikainen, Pekka Uotila, Timo Peltonen, Matti Helariutta, Arto Halonen. Leikkaus: Aleksi Raij. Musiikin äänitys: Jukka 'Raksu' Airaksinen, Esa Pulliainen, Charlie Brocco, James lott, Janne Haavisto, Olli Haavisto. Miksaus: Risto Hemmi, Janne Haavisto. Äänimiksaus: Olli Pärnänen. Graafinen suunnittelu: Meta Ufacik, Sami Fiander. Värimäärittely: Pentti Keskimäki. On-line leikkaus: Olli Leppänen, Ari Matikainen. Laulut: Mä jäin kii (I Got Stung), säv.&san. David Francis Hill / Aaron H. Schroeder. Suom.san. Heikki Harma. C Bonnier Ami-go Music Scandinvia Ab. Olet mun sä vain (You Belong to Me), säv. &san. Pee Wee King/Redd Stewart/Chilton Price. suom. sanat Jorma Kääriäinen, sov. Esa Pulliai-nen © Warner/Chappell Music Scandinavia Ab. Good Golly Miss Molly. Säv.& san. John Marascalco/ Robert Blackwell. Sov. Esa Pulliainen. C Peer Music. Pilvenpiirtäjä. Säv. & san. Esa Eloranta, sov. Riku Niemi, Heikki Keskinen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn, Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Kari Kuivalainen. Muistan kesän. Säv & san Rauno Lehtinen Sov. Esa Pulliainen. C War-ner/Chappell Music Finland Oy. Yksinäis-ten miesten kanjoni. Säv. & san. Tuure Kilpeläinen, sov. Riku Niemi, Heikki Keski-nen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn, Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Kari Kuivalainen. Valot. Säv. & san. Rauli Badding Somerjoki. Sov. Esa Pulliainen. c Warner Chappell Music Finland Oy. Päivänsäde ja ja menninkäi-nen. Säv & san Reino Helismaa. C War-ner/Chappell Music Finland Oy. Anna mun palaa. Säv. Markus Nordenstreng, san. Timo Kiiskinen, sov. Heikki Keskinen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn, Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Kari Kuivalainen, Eero Raittinen. Yksi ainoa ikkuna. Säv. trad., sov. Esa Pulliainen. C Warner /Chappell Music Finland Oy. Paratiisi. Säv & san Rauli Badding Somerjoki. C Warner /Chappell Music Finland Oy. Loving you. Säv.& san. Henry & Anssi Växby, sov. Heikki Keskinen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn, Ninni Poi-järvi, Mika Kuokkanen, Kari Kuivalainen. Shake a Hand. Säv. & san. Joseph Morris, C Hornall Brothers Music Ltd. Memphis Tennessee. Säv. & san. Mikko Kuustonen, sov. Heikki Keskinen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Do-minis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn. Elän vieläkin (Highway Men). Säv.&san. Jimmy Webb, suom.san. J. Laukkanen / J. Tapaninen / E. Mantere. Sov. Esa Pulliainen. C Universal Music Publishing. Kyyneleitä. Säv. Tommi Viksten, san. Timo Kiiskinen, sov. Riku Niemi, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto, Pekka Gröhn Yhden tähden hotelli. Säv. Henry & Anssi Växby, san. Jorma Kääriäinen, sov. Heikki Keskinen, Jorma Kääriäinen, Eeva Koivusalo, Olli Haavisto, Rob Dominis, Yrjö Putkinen, Mikko Lankinen, Jari Kettunen, Janne Haavisto. VET A–50825 – S – 2110 m / 78 min

Yhden tähden hotelli on dokumenttielokuva muusikko Jorma Kääriäisestä, joka on opittu tuntemaan Agents-yhtyeen solistina 1992-2006. Rockskenen tuntijat muistavat myös taitelijanimen Freddie Falcon, hahmon, jonka fanitussuhde Elvikseen oli selvää.

Rauli "Badding" Somerjoen ja Topi Sorsakosken rinnalla pitkään esiintynyt Agents julkaisi uusimman solistinsa Kääriäisen kanssa yhteensä kymmenen, kaikkiaan yli 400 000 kappaletta myynyttä levytystä.

Kääriäinen esiintyy tällä hetkellä sooloartistina, sillä 27 vuotta yhtäjaksoisesti puurtanut Agents on ollut pitkällä tauolla lokakuusta 2006 lähtien.

Elokuvassa seuraa Kääriäistä vuosina 2004-2006 erilaisilla keikoilla ja studiossa Yhdysvaltain Memphisiä myöten. Elokuvaa rytmittävät monet haastattelut, keikkataltioinnit ja väliin humoristinen, vaikkakin ankeista työolosuhteista raportoiva backstage-kommentointi, johon monet muutkin iskelmätaivaan tähdet pääsevät mukaan.

Historialla on merkitystä, sillä Kääriäinen arvostaa musiikillisia esikuviaan, mahdollisuus äänit-tää musiikkia samoissa studioissa, kokea historia on hänelle tärkeää..

Vaikka Kääriäinen ei yksityistä puoltaansa paljon avaa, hän paljastaa herkkyytensä ja suoranaisen epävarmuutensa esimerkiksi kertomalla keikkajännityksestään. Sen vastapainoksi fanien uskollisuus ja myötäeläminen ovat korostetusti esillä, vaikka alkoholi niiden spontaanisuutta vähentääkin. Kuten dokumenttielokuvat ovat 1960-luvulta lähtien aukottomasti osoittaneet, viihdetilaisuuksien suomalaiselle yleisölle ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

– Jari Sedergren 1.1.2007