maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Uusi ihminen

Ruotsinkielinen nimi: Den nya människan. Valmistusmaat ja -vuosi: Ruotsi, Suomi 2007. Tuotantoyhtiö: FilmLance International AB. Osatuotanto: Kinoproduction Oy, Sveriges Televisio, Sonet Film. Vastaava tuottaja: Lars Blomgren. Tuotantopäällikkö: Anna Malini Ahlberg. Tuottaja: Charlotta Denward. Yhteistuottajat: Claes Olsson, Gunnar Carlsson, Peter Possne. Ohjaus: Klaus Härö. Käsikirjoitus: Kjell Sundstedt. Dramaturgit: Jimmy Karlsson, Nathalie Drago. Käsikirjoituksen muokkaus: Sara Heldt, Jimmy Karlsson. Kuvaus: Jarkko T. Laine. Lavastus: Cian Bornebusch. Puvut: Charlotta Gustafsson. Maskeeraussuunnittelu: Eva von Bahr. Maskeeraus: Jenny Fred. Musiikki: Michael Galasso. Laulut: "En sommardag", es. Ulla Billquist & Walter Larsson. "Dalarapsody", es. ja säv. Hugo Alfvén. Leikkaus: Tomas Täng. Ääni: Kirka Sainio ja Olli Pärnänen (myös miksaus). Pääosissa: Julia Högberg (Gertrud), Maria Lundqvist (Solbritt), Lo Kauppi (Jenny), Ellen Mattsson (Astrid), Anna Littorin (Lisa), Ann-Sofie Nurmi (Alba), Nadja Mirmiran (Erika), Kristoffer Svensson (Axel), Tobias Aspelin (tri Berg), Linda Kulle (hoitaja Ingrid), Monica Edvardsson (hoitaja Birgitta), Happy Jankell (Anna), Sven-Åke Gustavsson (Gertrudin isä), Bengt C. W. Carlsson (lastenhuollon mies), Anders Beckman (virkamies), Claes Hartelius (Annan kasvatti-isä), Karin Knutsson (Annan kasvattiäiti), Dag Hellström (lehtimies), Vilde Helmerson (Jennyn poika). Helsingin ensiesitys: 16.3.2007 Tennispalatsi 1, Omena 1, maahantuoja: Sandrew Metronome Distribution Finland (teatteri- ja dvd-levitys) – VET 112295 – K11 – 2930 m / 108 min

Jos 2000-luvun ohjaajatulokkaista etsitään herkkyyden kuvaajaa ja taitajaa, nousee ensimmäisenä mieleen Klaus Härö. Hänen aiemmat pitkät fiktioelokuvansa Näkymätön Elina (2002) ja Äideistä parhain (2005) ovat siitä erinomaisia todisteita. Herkkyys näkyy ennen muuta visuaalisessa kuvasuunnittelussa, jossa on poikkeuksellista tarkkuutta ja oivaltavuutta. Mutta herkkä ote kattaa myös Härön elokuvien tarinat. Ne ovat olleet inhimillisesti koskettavia ja samalla historiallisestikin kiintoisia. Näkymätön Elina toi esille suomenkielisten lasten aseman homogenisoivassa Ruotsissa, jossa viranomaiset ja työpaikkojen hallinnot suosivat ruotsia ja rajoittivat muiden kielten käyttöä. Äideistä parhain käsitteli sotalapsen ongelmia.

Uuden ihmisen teema on eugeniikka, ihmislajin jalostus. Sen suurimpia epäkohtia olivat sterilointioperaatiot, joita Pohjolassakin harjoitettiin yhtä hyvin perinnölliseksi arveltujen sairauksien kuin myös sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Köyhien ja monilapsisten ongelmaperheiden tyttöjä sijoitettiin säästösyistä hoitolaitoksiin. Laitoksissa steriloinnit olivat yksi tapa olla välittämättä yksilön kiistämättömistä oikeuksista.

Jo Näkymättömässä Elinassa mukana olleella käsikirjoittaja Kjell Sundstedtilla on omakohtaista kokemusta Uudessa ihmisessä esillä olevaan historialliseen toimintatapaan. Hän on kirjoittanut tarinan oman äitinsä ja tämän sisarien kohtaloiden pohjalta.

Elokuvassa köyhyyden ja elämäntapojen vuoksi ongelmalliseksi nähty perhe hajotetaan kunnan viranomaisten päätöksellä. Perheen muut sisarukset otetaan huostaan ja toimitetaan kasvatiksi eri perheisiin, mutta yksi tytöistä, Gertrud, suljetaan työlaitokseen. Se tarkoittaa käytännössä palkatonta ruumiillista työtä laitoksen hyväksi. Laitokseen on suljettu muitakin nuoria naisia. Perusteluina käytettiin yleisesti sekä sosiaalisia että lääketieteellisiä syitä. Epilepsiaksi arvioitu sairaus voi olla sellainen, samoin viranomaisten ja suvun arvioima "kevytmielisyys". Laitoksesta pääsi pois vain hyväksymällä sterilisaatio. Kaikkien yllätykseksi Gertrud ryhtyy puolustamaan oikeuksiaan.

Outi Heiskanen on arvostelussaan tiivistänyt elokuvan ansiot: "Uusi ihminen on dramaturgisesti tiivis ja erinomaisesti näytelty kokonaisuus. Ajankuva on rakennettu luontevasti, mikä helpottaa tarinaan samaistumista. Michael Galasson onnistunut musiikkimaailma tukee kerronnan vaihtuvia sävyjä hienovaraisesti. Rankimmillakaan hetkillä se ei sorru sopimattomaan sentimentaalisointiin."

– Jari Sedergren 8.1.2008

Ei kommentteja: