Suden vuosi

Ruotsinkielinen nimi: Vargens år. Tuotantoyhtiö: MRP Matila-Röhr Productions Oy. Tuottaja: Ilkka Matila. Ohjaus: Olli Saarela. Apulaisohjaajat: Yrjö Nieminen ja Anna Niskanen. Käsikirjoitus: Mika Ripatti – Virpi Hämeen-Anttilan romaanista (2003). Dramaturgi: Jimmy Karlsson. Kuvaus: Robert Nordström. Vedenalaisryhmä: Marko Röhr, Teemu Liakka, Ari Ilola, Axel Röhr, Mauri Koski, Mikko Tenhunen, Ilkka Matila. Lavastus: Päivi Kettunen. Erikoistehosteet: Risto Jankkila, Olli Leppänen, Ville-Matti Vasama, Antti Peltoranta. Pukusuunnittelu: Anne-Maria Ylitapio. Puvustus: Niina Palin, Katri Saukonpää. Maskeeraussuunnittelija: Leena Waggoner. Musiikki, orkestraatio, orkesterinjohto: Tuomas Kantelinen. Leikkaus: Benjamin Mercer. Äänisuunnittelu ja äänitys: Kyösti Väntänen. Pääosissa: Krista Kosonen (Sari Karaslahti), Kari Heiskanen (Mikko Groman), Johanna af Schultén (Mikaela), Kai Vaine (Ilari), Ville Virtanen (Leif), Jukka Puotila (Sarin isä), Kristiina Halttu (Sarin äiti), Aksa Korttila (Lotta), Katariina Kaitue (Marjatta Jokela), Anne-Mari Alaspää (Riikka), Olli Rahkonen (Matias), (Manna Jäntti (Heidi), Susanna Laine (Mia), (Oiva Lohtander) (Otto Johansson), Jorma Tommila (Jarkko Salminen), Maria Sid (Terttu Salminen), Tea Ista (Line-täti), Kalle Holmberg (Mikaelin isä), Tarja-Tuulikki Tarsala (Liselott-täti), Aarre Karén (Erik), Stig Fransman (Valentin), Pekka Hanni (vartija), Jari Hannuniemi (tupakoiva potilas), Mika Väisänen (MRI-hoitaja), Laura Tuominen (uintistuntti), Saara Salmi (käsistuntti), Jimi Sajalahti (käsistuntti), Elena Leeve (Lotan ääni). Helsingin ensiesitys: 2.2.2007 Tennispalatsi 1, Kinopalatsi 7 – VET A–50774 – K13 (LTK) – 96 min

"Suden vuosi on tarina Sarista, älykkäästä ja muiden ihailemasta kirjallisuudenopiskelijasta, jolla kaikki näyttää olevan hyvin. Sarin sisällä vaanii kuitenkin peto, joka eristää hänet muusta maailmasta. Sari sairastaa epilepsiaa, pelättyä, usein mystisenä pidettyä tautia", mainosteksti luonnehtii lähtötilannetta. "Kun Sari kohtaa Mikko Gromanin, yliopistolla työskentelevän vanhemman dosentin, hän tunnistaa Mikossa saman ulkopuolisuuden. Omissa monimutkaisissa ajatusmaailmoissaan liitelevä Mikko on kotonaan vain 1800-luvun runouden parissa. Sari löytää Mikossa vertaisensa, mutta ulkopuoliset näkevät vain kaksi ih-mistä, jotka eivät mitenkään voi sopia yhteen."

Professori, ohjaaja Olli Saarela oli Lunastus-ensiohjauksestaan (1997) lähtien osoittanut vahvoja kykyjä ja viimeistään elokuvat Rukajärven tie (1999) ja Bad Luck Love (2000) nostivat hänet kotimaiseen kärkikaartiin. Suden vuodessa on kyse luopumisesta, "ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä", ohjaaja sanoo ja kysyy, "onko ihminen valmis luopumaan yksinäisyydestään, päästämään toisen ihmisen lähelleen. Yksinäisyys on kuin tyyni satama, turvallinen paikka, jossa et tule haavoitetuksi. Toisen ihmisen voi päästää lähelleen vain jos pudottaa suojansa ja päästää irti yksinäisyydestään".

Saria näyttelee Teatterikorkeakoulusta juuri valmistunut Krista Kosonen, jolla oli aiemmin ollut elokuvarooli Antti-Jussi Annilan Jadesoturissa (2006). Televisiotyötä hän oli tehnyt mm. sarjassa Hurja joukko. Hänen vastaparinsa Kari Heiskanen on tunnettu pitkän linjan näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja teatterissa, televisiossa ja elokuvassa.

Elokuvan ohjaajaksi oli suunniteltu puolitoista vuotta aikaisemmin Johanna Vuoksenmaata. Kun elokuvasäätiö ei halunnut antaa rahaa elokuvalle vuodelle 2005 ja ja Vuoksenmaa oli kiinni muissa hankkeissa seuraavana vuonna, ohjaajaksi tuli Olli Saarela.

Elokuva sai varsin myönteisen vastaanoton. Olli Sulopuisto on arviossaan onnistuneesti tiivistänyt tärkeimmät kriittiset kommentit: "Alkumetreillä elokuva kahlaa symboliikassa turhankin raskaasti. Dialogi sisältää lausuntoja tyyliin 'kaikki mitä haluat on jo täällä' ja Gromaneiden koti on niin tarkkaan suunniteltu, että se näyttää melkein sisustuslehden parodialta. Yliopistoväellä on rusetit ja sikarit, opiskelijoilla puolen vuoden opintotuen hintaiset vaatteet. Kyse on kuitenkin vain siitä, että elokuvantekijöiden valit-sema tyylilaji ei ole arkirealismia, vaan tyyliteltyä todellisuutta. Aivan viime hetkillä tarina tuntuu loikki-van eteenpäin turhan nopealla tahdilla. Sitä ennen ristiriitoja ja ongelmia oli rakennettu huolella, mikä saa loppuratkaisun osaltaan tuntumaan liian helpolta. Product placementin piikkipaikka on myönnetty epilepsialle. Vaikka kyseessä on olennainen osa tarinaa, hyppäävät valistavat tietoiskut silti ajoittain silmille."

- Jari Sedergren 21.12.2007