Läpi usvan

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1948. Tuotantoyhtiö: Fenno Filmi. Tuottaja: Yrjö Norta. Studiopäällikkö: Ami Seteri. Ohjaus: Roland af Hällström. Ohjaajan apulainen: Tapio Ilomäki. Kuvaus: Esko Töyri. Käsikirjoitus: Yrjö Rannikko ja Viljo Hela eli ohjaaja Hällström. Leikkaus: Tapio Ilomäki. Äänitys: Björn Korander. Musiikki: Tapio Ilomäki. Tanssit: Kaarlo Hiltunen. Lavastus: Kosti Aaltonen. Maskeeraus: Rakel Tuomi. Järjestäjä: Lauri Kyöstilä. Alkutekstit: Eka Karppanen. Päähenkilöt: Leif Wager (sähköttäjä Pertti Jarkamo), Gunvor Sandqvist (Nina), Mirjami Kuosmanen (Aino), Anna-Liisa Hämeensalo (Dolly, kapakkatanssijatar), Saara Ranin (Pertin äiti), Anja Lehtinen (Maija Autio), Tauno Majuri (Erkki Kataja, toinen perämies), Esko Vettenranta (Mikko), Arvi Tuomi (hovimestari), Sven Relander (johtaja Frans Ahtola), Helge Ranin (rovasti), Joel Asikainen (Rodolfo, tanssija), Elli Ylimaa (poliisi), Kerttu Salmi (rva Lehtinen), Elvi Saarnio (satamatyttö), Matti Aulos (komisario), Toivo Lahti (poliisi), Leevi Linko (Vänski), Kyösti Erämaa (konstaapeli), Kauko Käyhkö (musta merimies), Verna Piponius (konsulinna Gråstjärna), Kauko Kokkonen (konstaapeli), Börje Lampenius (konsulinnan seuralainen), Lauri Kyöstilä (satamanvartija), Jaakko Lätti (merimies). Helsingin ensi-ilta: 23.1.1948 Kaleva, Kino-Palatsi. Televisiolähetyksiä: 12.10.1974 ja 31.10.1981 MTV2. DVD: Finnkino. VET: A-2541 – K16 (2001: K15) – 2700 m / 99 min

Roland af Hällströmin ohjaus Läpi usvan sijoittuu ohjaajalle tutulla tavalla ranskalaishenkisesti sumuiseen satamamiljööseen. Yrjö Rannikon (1900-1980) ja ohjaajan yhteistuumin kirjoittama käsikirjoitus on oikeastaan mukaelma ranskalaisesta Sumujen laiturista ja amerikkalaisesta Sumujen sillasta, vaikka Teuvo Tulion Sellaisena kuin sinä minut halusit ja Rakkauden risti kuuluivat varmasti myös käsikirjoittajia inspiroiviin elokuviin.

Elokuva kertoo kahden erilaisen merimiehen tarinan. Toinen, radiosähköttäjä Pertti Kataja (Leif Wager), sortuu alkoholiin ja sataman muutkin viettelykset vievät mukanaan, vaikka tien piti viedä turvallisesti vanhan äidin ja naapurin tytön luokse. Tauno Majurin esittämä rehti perämies edustaa huithapelille vastapainoa, kunnollista mieskantaa. "Elämässä on kaikesta maksettava täysi hinta", kuuluu motosta käyvä repliikki.

Ja siksi Katajan tie on äidin ja morsiamien tarjoama toipumisen tie. Ruumiillisen työn, kokemusten käsittelyn, lämpimän rakkauden ja rovastin kautta välittyvän jumalallisen luottamuksen avulla elämänmuutos on mahdollinen.

Hällströmin käsittelyssä ovat esillä niin ympäristötekijat, olosuhteet kuin 1940-luvun muotitiede, psykologia. Ohjaajan otteessa on jotakin dokumentaaristakin, jopa tarinasta irti rimpuilevuuteen asti. Oppikoululaisesta laivatytöksi muuntautuva sivutarina on selvästi velkaa Teuvo Tuliolle, jonka avustajana Hällström oli toiminut apulaisohjaajana melodraaman mestarin ensimmäisissä sodan jälkeisissä töissä.

Läpi usvan joutui sen kaikkiin osa-alueisiin epäillen suhtautuvan sensuurin kouriin. Elokuvaa leikattiin 180 metriä eli yli kuusi minuuttia, minkä jälkeenkin tarjolla oli pahin mahdollinen "rangaistusvero", peräti 35 % lipputuloista. Vasta loppukohtauksen täydellinen muuttaminen hellytti moraalia verokirveellä vaalineen sensuurin.

Leif Wagerin ja Tauno Majurin näyttelijäpanosta kiiteltiin aikalaisarvosteluissa. Wager nappasi esityksestään peräti Jussin. Myönteisiä kommentteja keräsi myös valkokankaalla debytoineen Gunvor Sandkvistin onnistuminen eikä hullumpi ole myöskään Mirjami Kuosmasen Aino, joka tuntee sataman viettelykset.

Suomen Sosialidemokraatin (25.1.1948) kriitikko Toini Aaltonen totesi, että elokuvassakin kaikki on näemmä jo sanottu: "Eikä tässä elokuvasssa ole mitään muutakaan uutta, mitä ei olisi jo ennen esitetty tästä Baabelin kaupungista. [– –] Mutta ken haluaa verrytellä vanhoja muistojaan meikäläisistä 'taiteellisista' alamaailmaelokuvista, sen sopii käydä katsomassa Fennon uutta filmiä. Kieltämättä elokuva on teknillisesti hyvin tehty, kuten yleensä meikäläiset elokuvan nykyisin, erityisesti on Esko Töyrin kuvaus kaunista työtä [– –]"

– Jari Sedergren 13.2.2008