Muu nimi: Konstu, Franssi ja Liljepekin Kalle. Ruotsinkielinen nimi: Helsingfors främsta affärsman / Konstu, Fransi och Liljepeks Kalle. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1934. Tuotantoyhtiö: Fennica-Filmi. Tuottaja: Armas Willamo. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Tauno Tattari - Rafu Ramstedtin aiheesta Konstu, Fransi ja Liljepekin Kalle. Kuvaus: Rafael Roos- 1,2. Lavastus: Valentin Vaala. Musiikki: Edvin Heimovalta, Rafael Ramstedt, Matti Jurva. Lauluja: "Renkipojan laulu", : "Ihminen älä hermostu" (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen), "Ja Helsingissä lysti olis asua", "Ollaan me oltu Konstun kanssa monessa matkassa" "Muuta en saanut osakseni, vain siniset silmät itkeekseni', "Bajadeeri, sinä hurmasit mun". Leikkaus: Karl-Fredrik Perón. Äänitys: Lauri Pulkkila, Georg Brodén. Pääosissa: Aku Korhonén (liikemies Kalle Liljepek), Helinä Svensson-Timari (Neilikka, Kallen vaimo), Uuno Montonen (Konstu, renki), Matti Jurva (Fransi, renki), Regina Linnanheimo (Maikki Mattila), Tanu Majuri (komisario Vilho Airisto), Tauno Palo (metsäkonsulentti Sund), Eino Jurkka (metsäkauppias Petterkvist), Verner Friström (ylikonstaapeli), Matti Berg , S. Siponen (poliiseja), A. Honkanen (Kallen kauppa-apulainen), Lauri Kyöstilä (sakilainen), Erkki Viri, F. Guupera (kauppiaita). Helsingin ensiesitys: 18.2.1934 Astoria, Tähti - levittäjä: Aho & Soldan - tarkastusnumero A-265 - S - 2270 m / 82 min
Helsingin kuuluisin liikemies on Valentin Vaalan (1909 – 1976) viides ohjaustyö. Se perustui kuplettimestarina tunnetun Rafu Ramstedtin aiheeseen. Elokuvakäsikirjoituksen laati aiempi Uuden Suomen, sittemmin Suomen Urheilulehden toimittajana, nimimerkillään ”Maileri” tunnettu Tauno Tattari, joka oli käsikirjoittanut myös Vaalan edellisen elokuvan Sinisen varjon. O. Y. Fennica Film A. B.:n tuottajana toimi vielä kerran yhtiön omistaja, liikemies Armas Willamo, jonka saavutuksiin kuuluu olla HJK:n perustajajäsenenä jäsenkirja n:ro 1:n omistaja. Vaikka elokuvan menestys oli vuoden toiseksi paras, kulut olivat laman keskellä yhtiölle liikaa ja se teki konkurssin.
Helsingin kuuluisin liikemies on Vaalan ensimmäinen komedia. Samalla se on ensimmäinen elokuva, jossa Theodor Tugai, "Suomen Valentino", ei ole mukana. Näytelmäelokuvaa kuvaavien elokuvakameroiden edessä olivat ensi kertaa myös näyttelijä Tauno "Tanu" Majuri (1907-1980) ja missikilpailuista tunnettuuteen pongahtanut Regina Linnanheimo (1915-1995).
Kansallisteatterin näyttelijä Tauno Palolle elokuva oli jo kolmas. Hänen kilpailijansa metsäkonsulentti Sundin rooliin oli nuori Nyrki Tapiovaara, joka menetti osan siksi, että hänen poskensa nyki hermostuneesti koekuvauksissa.
Elokuvalla on roolinsa myös äänifilmin uudistuksessa. Tekniikan uudistamiseen aktiivisesti satsannut Suomi-Filmi oli hankkinut Ruotsita Aga-Baltic –äänityslaitteiston, joka vuokrattiin Fennica-Filmille elokuvaa varten.
Vuosi konkurssin jälkeen elokuvaa esitettiin uusintakierroksella nimellä Konstu, Fransi ja Liljepekin Kalle. Elokuvan kopio oli pitkään kadoksissa, kunnes se saatiin elokuva-arkistoon amerikansuomalaisten elokuvayrittäjien huomasta Michiganista Yhdysvalloissa.
Helsingin kuuluisin liikemies sai ilmestyessään sekä kiitosta että kritiikkiä. Suomen Sosialidemokraatin A. P. piti aihetta vaatimattomana, se herätti mielenkiintoa siksi, että se pysytteli ”kokonaan kotoisella maaperällä yrittämättäkään vetää mukaan mitään amerikkalaisuuksia". Silti elokuvan kokonaisvaikutelma oli kriitikon mielestä ”köyhä” ja ”juonen kehittymisessä pitkäveteisyyksiä”.
Helsingin Sanomissa elokuvan esitteli nimimerkki H.: "Elokuvan juoni on kansanomainen ja hupaisa ja se tarjoaa ohjaajalle verraten kiitollista materiaalia” ja totesi taidokkaan Vaalan onnistuneen tehtävässään hyvin, etenkin kun ohjaaja onnistui välttämään farssityylisten kohtausten liiallista alleviivaamista. Elokuvan kokonaisuus antoi kriitikolle eheän vaikutelman.
- Jari Sedergren 12.2.2008
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti