Paimen, piika ja emäntä

Ruotsinkielinen nimi: Vi kämpa för fädernesgården. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1938. Tuotantoyhtiö: Väinän Filmi Oy. Tuottajat: Väinö Mäkelä. Ohjaus: Roland af Hällström. Käsikirjoitus: Vilho Heinämies ja Vuokko Arni perustuen Auni Nuolivaaran romaaneihin "Paimen, piika ja emäntä" sekä "Isäntä ja emäntä". Kuvaus: Olavi Gunnari. Leikkaus: Roland af Hällström. Äänitys: Erkki Nieminen, Rafael Ylkänen. Musiikki: Alvar Andström. Musiikin johto: Eero Koskimies. Muusikot: Helsingin teatteriorkesteri. Lavastus: Lasse Elo. Valokuvat: E. M. Staff. Päähenkilöt: Martta Kontula (Ukonniemen Katri), Kaarlo Kytö (Ruuhiniemen Santeri), Kosti Elo (Vaakerlunti), Aili Tikka (Leena, Kaatrin sisar), Elna Hellman (Ruuhiniemen emäntä), Vappu Elo (Annastiina), Eino Haavisto (Rantalan Juuso), Eero Leväluoma (kauppias Tervola), Hemmo Airamo (Ruuhiniemen Iivari), Eero Roine (Vaakreeni, Tervolan apulainen), Reino Säre (puhemies), Väinö Luutonen (Ruuhiniemen isäntä), Annikki Väänänen (Vaakerluntin akka), Paavo Toivonen (Ruuhiniemen Vilppu), Saimi Vuolle (kihlajaisvieras), Staava Haavelinna (Katrin ja Leenan mummo), Ture Junttu (vallesmanni), Hilma Salo (Junttolan emäntä), Salme Turunen (Katri lapsena), Eeva-Liisa Rajajoki (Pikku-Leena). Helsingin ensi-ilta: 23.10.1938 Elysee –televisiolähetys: 7.8.1990 MTV2 – tarkastusnumero A-1030 – K16 (2001: K15) – 2440 m / 90 min

Auni Nuolivaara oli 1930-luvun suosikkikirjailijoita. Otavan romaanikilpailun voittanut "Paimen, piika ja emäntä" (1936) sekä sen jatko-osa "Isäntä ja emäntä" (1937) saavuttivat 20 000 kappaleen ylittävät painosluvut, mutta trilogian kolmas osa, "Päivä ja ehtoo" osoitti maalaisaiheiden taitajan suosion laantumista. Paimen, piika ja emäntä on tyypillinen kehityskertomus, kuvaus köyhän orpotytön sosiaalisesta noususta pikkupaimenesta jylhän maalaistalon emännäksi. Nykynäkökulmasta keskeiseksi nousevat sääty-yhteiskunnan kuvaus ja naisen turvaton asema.

"Nuolivaaran kahden romaanin dramaattinen toiminta ja herkästi vaistottu psykologinen kuvaus tekevät ne myös mitä sopivimmaksi aiheeksi suomalaiselle elokuvalle", kirjoitettiin Lahti-lehdessä (22.10.1938), kun trilogian kahteen ensimmäiseen osaan perustuva elokuva Paimen, piika ja emäntä oli valmistumassa. "Elokuvassa on erikoisesti kiinnitetty huomiota siihen, että Nuolivaaran romaanien aito, toisinaan dramaattinen, toisinaan romanttinen maalaistunnelma saisi aidon korostuksensa." Tämä tarkoitti ennen muuta ympäristöä ja lavastusta, joka rakennettiin Orivedelle, pohjoiseen Hämeeseen, kuten romaanin tapahtumapaikatkin. Epookin ajankohtakin oli sama, 1800- ja 1900-luvun taite.

"Filmikuvaamo" Väinän Filmi Oy oli elokuva-alalla jo pitkään tunnetun Mäkelän suvun uusin yritys. Mäkelän lisäksi yhtiön perustivat 27.4.1938 Veli G. Autio, O. A. Turunen ja Rafael Ylkänen. Vuonna 1942 yhtiö siirtyi kokonaan Mäkelän perheelle.

Ensimmäisen ja yhtiön ainoaksi jääneen elokuvan Väinö Mäkelän tuottamana ohjasi Roland af Hällström. Debyyttiohjaaja tunnettiin paitsi fimiteoreetikkona ja elokuvakirjailijana teoksestaan "Filmi – aikamme kuva" (1936) myös Aamulehden ja Elokuva-Aitan filmikriitikkona.

Nuorta polvea elokuvanteossa edusti myös kuvaaja Olavi Gunnari. Lavastaja Lasse Elo löytyi Helsingin Kansanteatterista. Elokuvan ennakkotiedoissa musiikin tekijäksi nimetty Alvar Andströmin sanottiin olevan "radiosta varmaankin tuttu". Se piti varmasti paikkaansa, sillä äänilevyarkiston johtajana ja radion ehkä tunnetuimman ohjelman, "Lauantain toivotut levyt" -äänilevykonsertin perustaja ja juontaja Andström oli musiikkia rakastavalle radioyleisölle tuttu hahmo. Yleisradiosta oli tuttu myös tarinan päähenkilöä lapsena esittänyt "Yleisradion Pikku-Salme", "Nukku-Matin" levyttänyt Salme Turunen.

Uuden yhtiön elokuvanäyttelijät olivat osittain uusia nimiä. Martta Kontula tuli teatterista, jossa oli kunnostautunut sekä "Helsingissä että maaseutukaupungeissa", Hänen vastanäyttelijänsä Kaarlo Kytö debytoi elokuvan pääosassa. Ensimmäistä kertaa valkokankaalle oli houkuteltu myös Tampereen Työväenteatterin pitkäaikainen johtaja, "grand old man" Kosti Elo. Turun Työväenteatterin johtaja Eero Leväluoma palasi pitkän tauon jälkeen filmikameroiden eteen. Turun teatterista tuli myös koomikkona ja ohjaajana tunnettu Hemmo Airamo. Turun ja Tampereen näyttämöillä olivat esiintyneet myös Eero Roine ja Reino Säre. Nuoria voimia edustivat Aili Tikka Porin teatterista ja Eino Haavisto Tampereen teatterista. Helsingin Kansanteatterissa suosiota saanut Vappu Elo oli elokuvassa tärkeässä tehtävässä.

Väinän Filmin jatkosuunnitelma Hallin Jannen kuvaamiseksi peruuntui, sillä elokuva ei menestynyt kovin hyvin. Syy lienee ollut sama kuin vielä 1990-luvun televisioesityksen Katso-lehden kriitikko Tarmo Poussulle (32/1990): "Replikointi on kehnoa ja äänitys aivan kamala."

– Jari Sedergren 23.1. 2008