Muuttolinnun aika

Englanninkielinen nimi: Katja's Autumn. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1991. Tuotantoyhtiö: Reppu-Filmi Oy. Tuotantopäällikkö: Terhi Tammila. Tuottaja: Petra Tarjanne. Ohjaus ja käsikirjoitus: Anssi Mänttäri. Kuvaus: Heikki Katajisto. Kamera-assistentti: Harri Räty. Synkronitehosteet: Olli Pärnänen. Puvut: Elina Mikkola. Musiikki: Asko Mänttäri (Katjan teeman sävellys ja sovitukset). Leikkaus: Timo Linnasalo. Leikkausassistentti: Oona Niiranen. Trailerin leikkaus: Nina Jansson. Äänitys: Jussi Väntänen, Panu Pohjola. Musiikin äänitys: Kyösti Väntänen. Muusikot: Taisto Wesslin, Eero Koivistoinen, Antero Priha, Esko Rosnell. Miksaus: Tom Forström, Jussi Väntänen. Järjestäjä: Matti Halonen. Tuotantosihteeri: Kirsi Airos. Kuvaussihteeri: Marja-Leena Helin. Valomiehet: Mikko Mattila, Juha Puumalainen. Pääosissa: Antti Litja (Ossi Eerola), Hanna Manu (Katja), Kari Heiskanen (Pekka), Liisa Halonen (Merja), Aino Ahlberg (Jelena), Vieno Saaristo (Riitta), Tarja Omenainen (punkkarityttö), Heikki Peltonen (Eki), Mikko Tornivuori (Rami), Pertti Sveholm (puolikalju mies), Tarja Markus (Mirjami), Rea Mauranen (käheä-ääninen nainen), Mikko Hänninen (Pena), Alina Mänttäri (Katja lapsena), Olli Vesala (juopunut asiakas). Televisiolähetyksiä: 5.4.1994, 16.7.1999 ja 28.3.2001 YLE TV2, 26.8.2004 YLE TV1. Videolevitys: BJT KIrjastopalvelu (1996). VET 26908 – S – 2610 m / 95 min

Muuttolinnun aika vuodelta 1991 on Anssi Mänttärin 14. elokuva, työnimeltään "Isä ja tytär". Elokuvan ohjanneen ja käsikirjoittaneen Mänttärin omat kokemukset toimivat pontimena avioeroteeman ja isättömyyden kokemuksien käsittelyyn. Elokuvan lehdistötiedote korosti, että perhetematiikka oli ensimmäisestä elokuvasta lähtien kiinnostanut ohjaajaa, olivatpa kyseessä perheen sisäiset voimasuhteet, yksinhuoltajuus sekä isän että äidin näkökulmasta, isien ja äitien elämäntavat, lapsettomien ongelmat, eronneet tai eroamassa olevien tunnot vaikeissa tilanteissaan.

Muuttolinnun ajassa Mänttäri vaatii sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta tekee sen lapsen näkökulmasta. Elokuva tekee selväksi, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, olivatpa vanhempien keskinäiset välit mitkä hyvänsä esimerkiksi avioerotilanteen vuoksi.

"Ohjaan jo kirjoittessani", Mänttäri luonnehti metodiaan Anna-lehdessä (18/1991), "ja olen valinnut mielessäni pääosien esittäjätkin. Kun kuvausprosessi alkaa, elokuva elä jo valmiina päässäni ja esimerkiksi dialogit ja kohtausluettelot ovat aivan tarkat. Tuttu kuvaaja osaa jo niin hyvin lukea ajatuksiani, että kuvakulmat muotoutuvat sitten itsestään tehdessä."

Antti Litja oli pääosavalintana Mänttärille itsestään selvä. "Siitä tuli sillä tavoin näköispatsas, ettei roolia kukaan muu voisi näytelläkään", ohjaaja kertoi Turun Sanomissa (20.4.1991). "Litjassa personoituu suomalainen keskiverto mies paremmin kuin yhdessäkään toisessa näyttelijässä."

Arvostelijat vertasivat Mänttärin elokuvaa mm. Ingmar Bergmanin äidin ja tyttären välejä setvineeseen kansainväliseen suurhittiin Syyssonaattiin. Bergmanilaisen suuren dramaturgian sijaan Mänttäri tarjosi "hienovireistä bluesia ja myös aidosti hauskoja hetkiä", kuten Reijo Noukka Aamulehdessä kirjoitti. Näyttelijätyötä kiiteltiin yleisesti, eikä aiheetta.

– Jari Sedergren 16.5.2009