Da Capo

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1985. Tuotantoyhtiö: P-Kino Oy. Tuottajat: Pekka Lehto, Katinka Faragó. Ohjaus: Pekka Lehto ja Pirjo Honkasalo. Apulaisohjaajat: Lee Berger ja Tim Chisholm (Yhdysvalloissa). Käsikirjoitus:Pirjo Honkasalo. Dialogi: Pirkko Saisio. Kuvaus: Kari Sohlberg, Lars Karlsson. Kuvauspäällikkö Yhdysvalloissa: Lisa Blok. Lavastesuunnittelu: Ralf Forström. Lavastus: Pentti Valkeasuo ja Mikko Kurenniemi (Suomessa), Gail Humphreys (Yhdysvalloissa). Rekvisiitta: Kristiina Tuura ja Tim Armstrong. Puvut: Päivi Tiura. Ompelijat: Sirkku Katila, Johanna Hänninen, Arja Moilanen. Musiikki: Bob Arrollo, Mila Niemi. Musiikin äänitys: Pekka Priha. Leikkaus: Dubravka Antonia, Tuula Mehtonen, Pirjo Irene. Äänitys ja äänitehosteet: Paul Jyrälä, Matti Kuortti, Antero Honkanen, Martti Turunen (jälkiäänitys). Pääosissa: Jans Söderblom (Arto Arsi lapsena), Raimo Karpppinen (Arto Arsi), Tarmo Manni (professori Sergei Rippas), Rea Mauranen (Suvi Ekman), Eeva-Maija Haukinen (Aino Arsi, Arton äiti), Kimmo Otsamo (Arton veli), Per Oscarsson (Eino, lääkäri), Jayne Meadows (Mrs Ruth Thomas), Marta Becket (balettitanssijatar), Lew Hopson (laulava naisvanki), Eri Klas, Atso Almila ja Jukka-Pekka Saraste (kapellimestareita), Pamela Ludwig (afroamerikkalainen tyttö), Arnie Moore (Venicen päivystävä poliisi), Anneli Siljander (konserttiyleisössä), Pirjo Bergström (laulajatar), Kristo Salminen (Arto Arsin ääni lapsena). Helsingin ensiesitys: 16.8.1985 Forum 1, Ritz, televisioesityksiä: 30.10.1987 ja 14.3.1989 YLE TV1 – VET A-25433 – K12 (vuodesta 2001: K11) – 3315 m / 120 min


Pekka Lehdon ja Pirjo Honkasalon Da Capo tarkastelee viulisti Heimo Haittoa (1925–1999) muistuttavan lapsineron ja hänen pirullisen managerinsa suhdetta sekä lapsen identiteetin muotoutumisen että lapsen hyväksikäytön näkökulmasta.

Heimo Haiton elämä oli innoittanut 1930-luvun elokuvan kärkihahmoa Toivo Särkkää jo vuonna 1939. Silloin valmistui elokuva Pikku pelimanni, jossa viulusankarina kunnostautui 13-vuotias Heimo Haitto itse. Kun Haitto palasi yhdessä opettajansa Boris Sirpon kanssa Yhdysvalloista 1948, Särkkä laajensi sotaa edeltävää elokuvaa uusilla otoksilla niin, että vuodeksi 1949 syntyi elokuva Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi. Haitto suostui kertomaan tarinansa Tulipää-urakasta toipuneille Pekka Lehdolle ja Pirjo Honkasalolle.

Haiton ja hänen vaimonsa Evan myötävaikutuksella syntynyt Jussi Parviaisen ensimmäinen käsi-kirjoitusversio valmistui syyskuussa 1982. Haiton oli määrä esiintyä elokuvan prologissa ja soittaa playbackina elokuvan musiikkia sekä ohjata näyttelijöitä, mutta näin ei ilmeisesti lopulta käynyt. Vuonna 1983 elokuvahanke tuli julkiseksi sen saaman tuen myötä ja kuvaukset aloitettiin Yhdysvalloissa 1984, missä elokuvasta kuvattiin yli puolet. Dialogin kirjoitti myöhemmin Pirkko Saisio.

Yhdysvalloissa kuvattaessa elokuvan dialogi ei vielä ollut valmistunut. "Elokuvasta tuli lopulta surrealistisempi ja absurdimmin sävyttynyt kuin olimme aikoneet", Honkasalo kertoi elokuvan valmistuttua. "Se alkoi kirjoituksena ihmisestä, jolta jää osa elämästään elämättä ja muotoutui kertomukseksi kolmesta ihmisestä jotka eivät voi elää yhdessä mutta eivät myöskään erillään."

Paul Jyrälä sai vuonna 1986 Jussin parhaasta äänityksestä. Kansainvälisiä palkintoja tuli Figueira da Foz –festivaalilta 1985 (Grand Prix yhdessä turkkilaisen elokuvan "Ayna" kanssa) ja Gentistä 1986 (yksi festivaalin kolmesta parhaasta elokuvasta).

Jari Sedergren Orionin esitykseen 9.2.2011