Joutilaat

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2001. Tuotantoyhtiö: Kinotar Oy. Vastava tuottaja: Lasse Saarinen. Tuottaja: Ulla Simonen. Ohjaus: Susanna Helke & Virpi Suutari. Käsikirjoitus: Helke & Suutari. Kuvaus: Harri Räty, Heikki Färm (Naapurivaaran tanssilavalla), Pini Hellstedt (tuulastus). Kamera-assistentit: Allan Pyykkö, Johanna Onnismaa, Mika Ailasmäki, Jukki Tuura (tuulastusjakso). Musiikki: Sanna Salmenkallio. Musiikin sovitus: Kimmo Kajasto. Leikkaus: Kimmo Taavila, Susanna Helke, Virpi Suutari. Äänisuunnittelu: Pekko Pesonen. Äänitys: Pekko Pesonen, Janne Laine, Antti Sipilä. Äänen miksaus: Peter Nodrström. Esiintyjät: Jaakko Lähdesmäki (Lötkö), Harri Moilanen (Hapa), Tero Kinnunen (Bodi), Matti Puoskari (Masa), Eetu Himanen (Eppu), Ilkka Junkkari (Ile), Petri Pyykkönen (Petsi), Kimmo Mäkeläinen (Mäksy), Asmo Kemppainen (Keppi), Petri Holappa (Hole), Mateusz Moilanen (Masoni), Sami Korkalainen (Väljä), Janne Pennanen (Espen), Matti Tolonen ja Manne Teeriniemet (pojat Vantaan asunnolla), Hanne Himanen (Bodin tyttöystävä), Teija Anttonen (Lötkön tyttöystävä), Maija Kinnunen (Bodin äiti), Sisko Moilanen (Hapan äiti), Heidi Lähdesmäki (Lötkön sisko), Alex Lonnen (Lötkön siskon miesystävä), Henna Härkönen, Marjo Kinnunen ja Minttu Himanen (tytöt Esson baarissa), Marja-Liisa Laitinen (lääkäri), Leila Hammari, Minna Mäkeläinen. Helsingin ensi-esitys: 2.11.2001 Andorra 1 – televisioesityksiä: 1.9.2002 ja 10.7.2005 Yle TV1, 27.9.2003 ja 22.7.2006 Yle Teema. VET A-28569 – S – 2240 m / 82 min


Motto: "Alkoholinkäyttö, ikäryhmät: nuoret, joutilaisuus, maaltamuutto, Suomussalmi, työttömyys: nuorisotyöttömyys, vanhemmuus, vanhempi-lapsi –suhde, ystävät" (Kansallisfilmografian asiasanat elokuvasta Joutilaat)

Suomalaisen dokumenttielokuvan nousua symboloinut seurantadokumentti Joutilaat kertoo kolmen kainuulaisen nuoren miehen, Lötkön, Hapan ja Bodin, pitkäaikaistyöttömyyteen ja joutilaisuuteen jämähtäneestä arjesta vuosituhannen vaihteessa. Nuorten puhe kyllä sujuu eli läppä lentää, mutta taustalla on tuntu ahdistavasta näköalattomuudesta ja turhautumisesta muuttuneessa maailmassa, jossa lähes joka toinen nuori on työtön.

"Yhtä tarkkanäköistä ihmis- ja ajankuvaa ei hiljan muista nähneensä sen paremmin fiktio- kuin dokumenttielokuvassakaan", Päivi Valotie totesi Turun Sanomissa (3.11.01), sillä "elokuva on yhtäältä traaginen ja karmiva muistutus teknologia-Suomen nurjasta puolesta sekä siitä, että kasvukeskusten elintasorajan tuolla puolen on myös elämää ja ihmisiä, jotka media on ikään kuin vaiennut kuoliaiksi Nokia-huuman menestyjiä raportoidessaan. Toisaalta elokuva toimii hyväntahoisena ja tosielämästä komiikkansa ammentavana kertomuksena väliinputoajiksi tahtomattaan juuttuneista kainuulaispojista, joiden elinvoima kantaa vielä yli arjen ankeuden ja apaattisuuden."

Elokuva nostatti keskustelun dokumenttielokuvaan liittyvästä ohjailusta ja manipuloinnista, mutta samalla se herätti innostunutta pohdiskelua dokumenttielokuvaan liittyvistä menestystekijöistä. "Kuvattaviaan kunnioitta-va ja pitkälti heidän ehdoillaan toimiva elokuva sekoittaa ovelasti fiktiota ja faktaa", Valotie tiivisti keskustelun ja jatkoi: "Joutilaat on rakennettu draamallisesti kantavaksi ja mukaansatempaavaksi tarinaksi, joka muistut-taa muodoltaan dogma-elokuvan hengessä koostettua nuorisokuvausta ja absurdia junttiuden ylistystä. Dokumenttina elokuvan kannanotto työttömyyteen ja sen vaikutuksiin nuorten elämässä on koskettava ja yleis-päteviin ulottuvuuksiin nouseva."

Jari Sedergren Orionin esitykseen 4.2.2011