Valmistusmaa: Yhdysvallat 1933. Tuotantoyhtiö: Warner Bros. Tuottaja: Henry Blanke. Ohjaus: Michael Curtiz. Käsikirjoitus: Ben Markson George Haightin ja Allan Scottin näytelmän pohjalta. Kuvaus: George Barnes. Lavastus: Esdras Hartley. Puvut: Orry-Kelly. Laulu sanoineen: Walter Kittredge, "Tenting on the Old Camp Ground", Vitaphone-orkesteria johtaa Leo F. Forbstein. Leikkaus: Thomas Pratt. Pääosissa: Warren William (Kenneth L. "Ken" Bixby), Joan Blondell (Anne Rogers, Kenin sihteeri), Genevieve Tobin (Julie Clochessy Wilson), Hugh Herbert (Harvey Wilson), Wallace Ford (lakimies Arthur Westlake), Helen Chandler (Elizabeth Clochessy), Hobart Cavanaugh (Mr. Clayton), Ray Cooke ja Ruth Donnelly (virkailijoita Richview Hotellissa), Jay Ward (Theodore Clayton), Ferninand Gottschalk (hotellinjohtaja). 66 min
Michael Curtizin (s. Mihály Kertész 24.12.1888 – 10.4. 1962) Goodbye Again on yksi niistä elokuvista, joka voi horjuttaa perinteisiä genremäärittelyjä. Elokuvan Twentieth Century (1934) on ajateltu usein aloittaneen screwball –komedian alalajityypin, mutta Goodbye Again pitää sisällään vahvasti samoja periaatteita ja erityisesti elokuvan loppua on mahdoton erottaa screwball–vauhdin-pidosta. Näin ero laajemmaksi nähdyn romanttisen komedian ja screwball-komedian välillä on yhtä häilyvä kuin tiukkaan rajatut genreluokittelut yleensäkin.
Curtizin oma tahti ehkä siivitti vauhtiin nousemassa olevaan tyylilajiin, sillä hänellä valmistui vuonna 1933 kaikkiaan seitsemän elokuvaa, Goodbye Again niistä kolmantena. Elokuvan taustalla oli menestysnäytelmä, mikä helpotti osaltaan sovitusta. Tavallisesti ajatellaan niin, että Jimmy The Gent (1934) James Cagneyn ja Bette Davisin kanssa ja Erroll Flynnin ja Joan Blondellin tähdittämä Perfect Specimen (1937) ovat Curtizin uran tyylipuhtaimmat screwball-toteutukset.
Yhteistä 1930-luvun alun romanttisille komedioille oli naisen roolin äkillinen laajeneminen: he saattoivat olla elokuvan sympaattisia ja perinpohjin lihallisia henkilötyyppejä. Tämä perustui siihen, että tiettyjen ohjaajien menestys antoi heille käytännön työssä varsin vapaat kädet ja sen myötä heidän mieliaiheensa, riippumattomat naiset, nousivat esille aiempaa vahvemmin. Sensuuri latisti tämän suuntauksen pian, sillä katolinen kirkko oli tiukentamassa otettaan Hollywoodista juuri tuolloin.
Elokuvassa Ken Bixby (Warren William) on kuuluisa playboy-tyyppinen kirjailija, joka on markkinoimassa kirjaansa yhdessä rakastajatar-sihteerinsä Anne Rogersin (Joan Blondell) kanssa. Clevelandissa oleskellessaan hän tapaa vanhan yliopistokumppaninsa Julie Clochessyn (Genevieve Tobinin), joka uskoo olevansa inspiraation lähde yhteen hänen kirjaansa. Vanha rakkaus leimahtaa ja sihteeri tulee mustasukkaiseksi.
Variety-lehti arvioi 5.9. 1933 arvostelussaan elokuvan älykkäimmäksi sitten äänielokuvan tulon. Elokuvaa pidettiin kuitenkin jopa liian älykkäänä "keskivertolipunmaksajan" näkökulmasta. Sen mahdollisen tuoton laskettiin siksi tulevan hyvin markkinoidulta ensi-iltakierrokselta ja yläluokkaisilta alueilta.
Warren William oli arvostelijan mielestä ideaalinen tehtäväänsä: "Hänen esiintymisensä on yhtä soljuvaa kuin hänen dialoginsakin." Ainoa ongelma arvostelijalle tuli Joan Blondellin ja Genevieve Tobinin samannäköisyydestä: heitä oli ajoittain vaikea erottaa toisistaan. Erityisesti junakohtaus ja makuuhuoneen sopimukset olivat arvostelijan mielestä elokuvan huippukohtia.
Honeymoon of Three vuodelta 1941 on samasta aiheesta tehty myöhempi filmatisointi.
– Jari Sedergren Orionin elokuvaesitteessä 25.4. 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti