Le Roi et L'Oiseau

Tämän elokuvan voit nähdä Suomen elokuva-arkiston elokuvateatteri Orionissa, Eerikinkatu 15 Helsingissä, 28.10. 2004 alkaen klo 19.15. Kyse on elokuva-arkiston panoksesta Maailman animaatiopäivän juhlallisuuksiin.

Suom. nimi: Kuningas ja satakieli. Ruots. nimi: Fågeln och tyrannen. Valmistusmaa ja -vuosi: Ranska 1979. Tuotantoyhtiö: Antenne 2 – A2. Tuottaja: Paul Grimault. Ohjaus: Paul Grimault. Käsikirjoitus ja dialogi: Paul Grimault ja Jacques Prevért. H. C. Andrsenin sadusta. Kuvasuunnittelu: Paul Grimault. Musiikki: Wojciech Grilar. Ääni: Henri Gruel. Vivuissa Aline Asséo, René Chaussy ja Jean Nény. Pääosissa (äänet): Jean Martin (lintu), Pascal Mazzotti (kuningas), Raymond Bussières (poliisipäällikkö), Agnès Viala (paimentyttö), Renaud Marx (nokipoika), Hubert Deschamps (tuomitseva), Roger Blin (sokea), Philippe Derrez (hissipoika, kertoja), Albert Médina (ulvoja), Claude Piéplu (palatsin määri) Televisioesitys: 25.12. 1986 YLE TV2 – 83 min

Kansainvälisen animaatiopäivän takana on animaation maailmanjärjestö ASIFA (Association Internationale du Film d'Animation) kansallisine jäsenjärjestöineen. Päivän hyväksi toimivat aktiivisesti kaikki animaation parissa työskentelevät tahot.

Päivä on valittu muistoksi Emile Reynaud'in luoman optisen teatterin ensimmäiselle esitykselle lokakuussa 1892 Pariisin Grévin-museossa. Animaatioelokuva siis edeltää elokuvan nykysin tunnustettua ensi-iltaa. Päivän perusajatuksena on järjestää animaatioelokuvaan liittyvää toimintaa eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna tapahtumia on yli 30:ssa maassa. Suomen elokuva-arkisto osallistuu päivään klassisella animaatioelokuvanäytöksellä.

Elokuvassa kuningas Kaarle V ja III on onnistunut pääsemään Takykardian (Rytmihäiriö) tyranniksi. Järjestelmä vaientaa soraäänet ja vain yksi lintu, satakieli, uskaltaa panna hanttiin. Kuningas rakastuu paimentyttöön, josta hänellä on taulu huoneensa seinällä, mutta tyttö ei kuninkaasta välitä, sillä hän rakastaa vain pientä nokipoikaa. Kun pari joutuu uhatuksi he pakenevat linnun avulla tasankokaupunkiin kuninkaan urkkijoiden jahtaamana.

Pari jää kiinni ja nokipoika heitetään leijonien luolaan. Mutta leijonat eivät toimi kuninkaan toiveiden mukaisesti vaan nousevat vastarintaan yhdessä linnun ja erään soittajan kanssa. Yhdessä he nostattavat kapinalliseen rintamaansa myös sorretun kansan. Valtavan robotin avulla kuningas yrittää pysäyttää kapinaliikkeen. Linnun väliintulo pelastaa kuitenkin jo epätoivoiselta näyttävän tilanteen ja niin satu voi päättyä aivan kuten niiden on tapana.

Ensimmäinen ranskalainen pitkän animaatioelokuva La bergère et le ramoneur valmistui 1950, mutta sai ensi-iltansa vasta vuonna 1953 tekijänsä uudelleen käsittelemänä. Sen jälkeen kun ohjaaja Paul Grimault sai haltuunsa elokuvansa oikeudet, hänen mielessään kyti ajatus uudesta, laajemmasta versiosta. Vuodesta 1977 alkoikin prosessi, jonka lopputuloksena Kuningas ja satakieli saattoi ilmestyä vuonna 1979. Viisikymmentäluvun elokuvasta siirtyi tähän uuteen versioon parikymmentä minuuttia.

Elokuvaensyklopedian kirjoittajanimimerkin C. B. M. luonnehdinta riittänee: "Elokuva on puhdas ihme. Sen voi päätellä kuvien kauneudesta, lavastuksen kauneudesta, värien harmoniasta, dialogien ironiasta, lukuisten gagien huumorista, musiikin täydellisyydestä ja kaikesta siitä, joka viehättää silmiä, korvia ja mieltä. Tämä elokuva puolustaa tyrannian sortamia ihmisiä. Se on todellinen jalokivi."

– Lähteenä: Jean Tulardin teos Guide Des Films, L-Z. (Robert Laffout, Paris 1990). Kiitokset Sakari Toiviaiselle ja Mari Haloselle avusta ranskankielisen tekstin väännössä.