Merci pour le chocolat

Tämän voit nähdä Orionissa 28.10. 2004 klo 21.00. Uusinta 6. 11. klo 21.00.

Suomenkielinen nimi: Suklaata, kiitos. Ruotsinkielinen nimi: Choklad, tack. Valmistusmaa ja -vuosi: Ranska 2000. Tuotantoyhtiö: MK2 Productions, CAB Productions, France 2 Cinéma, TSR – Télévision Suisse-Romande, YMC Productions. Tuotannonjohto: Yvon Crenn, Francine Lusser (unit manager). Tuottaja: Marin Karmitz. Ohjaus: Claude Chabrol. Apulaisohjaajat: Cécile Maistre (1. apulaisohjaaja), Daniel Maurer (apulaisohjaaja). Käsikirjoitus: Charlotte Armstrong, Claude Chabrol, Caroline Eliacheff. Charlotte Armstrongin romaanin "He Chocolate Cobweb" mukaan (1948). Kuvaus: Renato Berta. Lavastus: Ivan Niclass. Puvut: Elisabeth Tavernier. Ehostus: Max Buhler ja Paul de Fisser (hair stylists), Sonia Geneaux, Thi-Loan Nguyen (makeup artists). Originaalimusiikki: Matthieu Chabrol. Muu musiikki: Frederic Chopinin "Funérailles", es. Claudio Arrau. Muita käytettyjä säveltäjiä: Liszt, Schubert, Mahler, Debussy, Skrjabin. Leikkaus: Monique Fardoulis. Ääni: Jean-Pierre Duret. Pääosissa: Isabelle Hubbert (Marie-Claire Muller eli Mika), Jacques Dutronc (André Polonski), Anna Mouglalis (Jeannet Pollet), Rudolphe Pauly (Guillaume Polonski), Brigitte Catillon (Louise Pollet), Michel Robin (Dufreigne), Mathieu Simonet (Axel). Maahantuoja: Kamras Film Group – 100 min

2000-luvulle tultaessa Claude Chabrol (s. 1930) oli ohjannut lähes 70 elokuvaa. Hänen erikoisalaansa ovat jännitystä tihkuvat, tunteita läpi päästämättömät thrillerit, joiden ulkoinen karuus ja hiljaisuus toimivat vastapainona amerikkalaisen elokuvan musiikki- ja äänitehostepainotteisille kokemuksille. Jos Chabrolille noin pitkän uran jälkeen haluaa vielä löytää esikuvia, mieleen tulee Alfred Hitchcock, ehkä vähemmässä määrin Fritz Lang. Chabrolin ensimmäinen elokuva, Ystävykset, valmistui 1958, ja sen jälkeen hän jatkoi tiuhaa työtahtia ohjaamalla keskimäärin kaksi elokuvaa vuodessa.

Chabrolin selkeä, viileä ja tehokas tyyli muuttui entistä niukemmaksi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Itse rikos antaa odottaa tulemistaan, eikä sitä koskaan alleviivata, pikemminkin vähätellään, ja kun viitteet johonkin sitten ilmenevät, kyse on enemmän ihmisen pahasta luonteesta ja pahuudesta sellaisena inhimillisenä käsitteenä, joka liittyy porvarilliseen elämänmuotoon.

Suklaata, kiitos avautuu hääkohtauksella Sveitsin Lausannessa. Suklaatehtaan perijätär ja johtaja Marie-Claire Muller eli Mika (Isabelle Hubbert) on menossa naimisiin pianisti Andre Polonskin (Jacques Dutronc) kanssa toistamiseen. Pari on palannut yhteen kahdeksantoista vuoden eron jälkeen. Vastaanotolla Dufriegne (Michel Robin) kertoo, että miehellä on takanaan toinen avioliitto, joka päättyi vaimon menehtymiseen auto-onnettomuudessa. Miehellä on tästä avioliitosta lapsi, jo aikuistuva Guillaume (Rudolphe Pauly). Hän mainitsee myös synnytyssairaalaan liittyvät huhut.

Päällisin puolin kaikki on uusperheessä kunnossa, porvariston elämän kuosin mukaista. Tilanteen stabiilisuus häviää viimeistään, kun nuori pianisti Jeanne Pollet (Anna Mouglalis), häihin osallistuvan paikallisen rikoslaboratorion tohtorin tytär hakeutuu Andren oppilaaksi, sillä hän uskoo todella vanhojen huhujen mukaisesti olevansa vaihdokaslapsi ja arvelee Andren olevan hänen todellinen isänsä. Jeanne on syntynyt Guillaumen kanssa samana päivänä samassa synnytyssairaalassa. Jeanne itse yhdistää vaihtotarinan Etienne Chatiliezin aiheesta tehtyyn hittielokuvaan Life is a Long Quiet River (1987). Mutta jos hän ei ole vaihdokas, mikä on hänen syntymänsä oikea tarina?

Chabrolin särkyvän perhedynamiikan kuvauksen rekvisiittana toimivat ruokapöytä, suklaa ja auto luonnehtivat ihmissuhteiden kirjoa. Chabrolin pahuus tiivistyy mieltymykseen aiheuttaa kipua ja peruuttamatonta tuhoa toisille. Ihmisen hyvä ja paha vuorottelevat ja kilpailevat asemastaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat loisteliaita. Isabelle Hubbertin porvarisrouvaksi maskeerautunut kyyninen psykopaattiluonne, joka ei kestä häviämistä, on kerännyt suurimmat kiitokset. Roolin karmaiseva motto tulee elokuvan lopussa: "Sen sijaan että rakastaisin häntä, sanon 'minä rakastan sinua' ja mies uskoo minua."

Chabrol sai elokuvastaan Ranskassa vuonna 2000 äärimmäisen arvostetun "Prix Louis Delluc" –palkinnon.

– Jari Sedergren 28.10. 2004