Dokumentin ytimessä 32: Soi sävel, sykkii laulajan sydän 1945-50

Elävän kuvan musiikkiraita:
Dokumentin ytimessä 32: Soi sävel, sykkii laulajan sydän 1945-50

Jean Sibeliuksen (1865-1957) sinfonioista Ensimmäistä ja Toista olivat aikalaiset kuunnelleet manifesteina sortokauden venäläistämistä vastaan. Myöhemmin säveltäjä kielsi, että musiikin ulkopuolelta sinkoilevilla kipinöillä olisi ollut inspiroiva merkitys, kunnes talvisota sytytti sinfoniat uudelleen kansakunnan kohtalonmusiikiksi. Neuvostoliiton panssareiden ja hävittäjien hyökätessä ne tehostivat uutisfilmien ääniraidalta sodan konfliktia ja vyöryttivät finaaleissaan mustavalkoisiin kuviin talvisodan hengen.

Sodat päättyivät Suomen rauhantekoon. Sibeliuksen arvo sotasyyllisyyden yläpuolelle kuuluvana merkkimiehenä vain korostui. Valvontakomission kiristäessä otettaan hän salli poikkeuksellisesti Finlandia-Kuvan kameramiesten kuvata itseään "isänmaan asian hyväksi". Ainolaan erakoitunut maestro ymmärsi hyvin kuvaustilanteen vaatimukset. Hän esittäytyi kameralle suurmiehenä signeeraten lyhytfilmin Jean Sibelius (1945) kansallisen identiteetin nuhteettomana symbolina.

Toisin kävi Toivo Kärjen (1915-1992). Hän sävelsi toisen maailmasodan vuosina suomalaisen iskelmämelankolian ensimmäiset koskettavat laulut, jotka hyväksyttiin kansalliseen kulttuuriin kuuluviksi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Syrjäytyminen virallisen kulttuurin kentiltä iltamakiertueiden keikkalaulajiksi kohtasi myös rintamien suosikkiviihdyttäjiä Oskari Olavi Virtaa (1915-1972), Henry Per-Erik Theeliä (1917-1989), Reino "Repe" Helismaata (1913-1965), Kaj Tapio Rautavaaraa (1915-1979) ja Feliks Esaias "Esa" Pakarista (1911-1989).

Valvontakomission ajan virallinen Suomi arvosti kansanomaista viihdettä vähiten. Myös sodan jälkeen käynnistynyt uutiskuvaus varoi aluetta, sillä vain Veikko Itkosen (1919-1990) Jälleen Uutta –katsauksissa nähtiin välähdyksiä Iloisesta Teatterista ja Punaisen Myllyn kabareesta tanssikiellon päätyttyä vuonna 1948. Samana vuonna Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston kamerataituri Aimo Jäderholm kuvasi "rillumarei"-elokuvien tulevaa sanoittajaa Reino Helismaata ja reissumiesviihteen trubaduuria Tapio Rautavaaraa hiihtolomalla Lapissa. Laulu tuntureille (1948) jäi Rautavaaran ja Helismaan yhteisen kiertue-elämän symboliseksi muistoksi. Maaselän rintamaradion entisen trubaduurin ja Syvärin radion sanataiturin tiet erkanivat vuonna 1950, ennen kuin Rovaniemen markkinoilla seuraavana vuonna ehti lyödä rillumareiviihteelle alkutahdit.

Elokuvan tunnuslaulun sävelet kuultiin jo ennen ensi-iltaa sitä mainostaneen trailerin otteesta. Pääelokuvan kuvista ja äänistä leikattu mainosfilmi, traileri, nousi kukoistukseen raakafilmipulan päättymisen myötä. Sen lyhyiksi sitaateiksi pakatuissa välähdyksissä esiteltiin kuin varkain revyyn ja iskelmäviihteen tähtiä, jotka ajan moralisoiva konsensus torjui tykkänään veronalennukseen oikeuttavan lyhytelokuvan alueelta.

Vuoteen 1948 mennessä nousi ennakkomainonnan kärkeen trailerien lukumäärässä ja niiden tiheän vetäväksi leikatun sisällön ansiosta Oy Suomen Filmiteollisuus. Vuoden 1948 alussa sai yhtiön Laulava sydän vetoapua trailerista, jossa lippuluukuille houkuttelivat Toivo Kärjen iskelmien soinnut ja Iloisen Teatterin estraadilla vieraillut pääosan tähti Tauno Palo (1908-82).

Vuoden 1948 syyskuussa väläytti Kalle Aaltosen morsianta ennakoiva traileri valkokankaalle merimieslaulua esittävän Olavi Virran. Ensimmäistä elokuvarooliaan vetävä Virta jäi vielä 1940-luvun kirkkaimman tähden Henry Theelin varjoon, joka oli laulanut itsensä kansan sydämiin Messuhallin asemiesiltamissa vuonna 1942. Theel oli "löytynyt" Jyväskylästä sotasairaalasta, kun hän oli esiintynyt eräissä sairaalan sisäisissä viihdytystilaisuuksissa. Miehen maine kantautui kaupungille ja hän teki hyväntekeväisyyskeikkoja paikallisessa ravintolassa sotainvalidien hyväksi. Reino "Palle" Hirvisepppä sai asiasta kuulla ja lähetti kutsun Messuhallissa pidettyyn ensimmäiseen asemiesiltaan, joka tallennettiin filmillekin.

Alikersantti Theelin tenori hurmasi kansan ja teattereissa pyörinyt Puolustusvoimain katsaus teki miehestä tähtiainesta, jonka SF-elokuvateollisuuden oli helppo muokata Serenaadiluutnantin sankariksi, vaikka miehellä itsellään olikin asiasta eri näkemys: "Kyllä minä sitten olin onneton näky, ihan kuin rautakangen niellyt koko ajan! Mutta niinhän se tahtoo olla, että ihminen aina jännittää väärissä paikoissa. Vaikka ei se minulle mikään kolaus ollut. En nimittäin koskaan ole kuvitellut olevani mikään näyttelijä, ja kaikkein vähiten sellaista ajattelin Serenadiluutnantin nähtyäni", Theel sanoi eräässä haastattelussaan 1949. Ennen Kärjen lauluilla ja jermuviihteellä varusteltua pääkuvaa laskettiin jälleen pilottina teattereihin traileri. Se korosti Theelin koomikon ominaisuuksia, vaikka hän myös lauloi lyhyen hetken Kärjen hänelle säveltämää tangoa. Silloin Theel oli jo värvätty Kärjen orkesterin laulusolistiksi.

Orpopojan valssi (1950) oli J.Alfred Tannerin (1884-1927) elämästä kertova elokuva. Sen traileri toi vuoden 1950 avauksena näytille Tannerin kupletteja laulelevan uuden tähden Sakari Halosen (1923-1992). Trailerin loppuun liitetty lause "Onnen poika joka saa seurata säveltesi jälkiä kuin minä"oli kuin linjaus tuleville reissulaulajille, jotka astelivat SF-elokuviin jätkän saappaissa rillumareita hoilaten.

Veronalennukseen oikeuttava virallinen muusikkokuvasto sai vuonna 1946 Jean Sibeliuksen rinnalle toisen korkeakulttuurisen peruspilarin. Suomi-Filmin lyhytkuvaosasto valmisti akateemisten musiikkiopintojen ahjosta lyhytkuvan Sibelius-Akatemia, jonka tiloissa musiikitaiteen merkkimiehet opettivat tulevia kykyjä. Vuotta myöhemmin Suomen Filmiteollisuuden lyhytkuvaosaston Topo Leistelä taltioi kouluorkesterin korkeakulttuurisesti raikuvan esityksen. Elokuvan nimi oli nokkelasti alkusoinnutettu: Nekalan nokkelat nuottiniekat (1947). Ja vuosi tämän jälkeen Felix Forsmanin perustama yhtiö Felix-Filmi kuvasi lyhytfilmiin Opus 7 Fazerin pianotehtaan designia ja sen perään virtuoosiesityksen neljällä Fazerin pianolla.

Lisäksi Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston veroinen Filmiseppo teki vuosina1947-8 merkittävän musiikkilyhytkuvien sarjan, joka käsitteli sekä eheytyvän kansallisen kuoroliikkeen että harmonikkataiteen mestarit. Kamerat siirtyivät kuitenkin vääjäämättömästi vapaalle, rillumarein ja mollimusiikin pariin jolle löytyi kansan syvien rivien tilaus.

Suomi oli avannut ilmasillan länteen. Sitä myöten saapui Helsinkiin vuonna 1949 Louis Amstrong (1901-1971) amerikkalaisen viihdemusiikiin lähettiläänä Filmisepon ja kilpailevan Suomi-Filmin kameralyhtyjen valokeilaan. Kameroiden silmät suunnattiin autonlavalla Malmin lentokentällä soittaviin popliinitakkisiin miehiin. Kun he laskeutuivat kameroiden eteen tummaihoisen esikuvansa ympärille, erottui joukosta 1930-luvulla jazzmuusikkona aloittanut, suomalaisen tangomusiikin maestro Toivo Kärki. Hän oli palannut hetkeksi juurilleen kunnioittamaan idoliaan ja sitä soulia, joka herätti henkiin suomalaisen surun ja katoavan ilon sävelet.

Jean Sibelius
Suomi 1945. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tuottaja: Risto Orko. Ohjaus: Holger Harrivirta. Kuvaus: Unto Kumpulainen, Vilho Pitkämäki (assistentti). Äänitys: Kurt Vilja. Lavastus: Jaakko Hurme. Leikkaus: Kalevi Lavola. Musikaalinen johto: Martti Similä. Esiintyjät: Anja Ignatius (viulu), Yrjö Selin (sello), Timo Mikkilä (piano), Sibeliuskvartetti: Erik Cronvall (viulu), Hugo Huttunen (II viulu), Erik Karma (alttoviulu) ja Artto Granroth (sello); Suomalaisen Oopperan baletti: Alexander Saxelin (Scaramouchen ohjaus), Irja Koskinen (Blondelaire), Kaarlo Hiltunen (Leilon); Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Martti Similä ja Jussi Jalas. VET: A-2132 / 15.11.1945 – Va – 400 m / 14' 30"

Säveltäjämestari, sinfonikko Jean Sibelius (1865-1957) oli musiikkeineen usein lyhytelokuvien innoituksen lähteenä. Jo vuonna 1927 Aho & Soldan valmisti dokumenttinsa Villilintujen parissa alkukuvaksi mykkäelokuvan Jean Sibelius kotonaan (1927). Elokuvassa Sibelius perheineen näyttäytyi kotiseudullaan, Tuusulassa sijaitsevan Ainolan pihapiirissä sikaria poltellen. Perhe musisoi myös yhdessä.

Vuonna 1945 vietettiin Sibeliuksen 80-vuotisjuhlaa ja tapausta juhlistettiin kahdella dokumentilla: Aho & Soldan valmisti dokumentistaan päivitetyn version ja Suomi-Filmin tytäryhtiö Finlandia-Kuva kunnioitti yhtiönsä nimisäveltäjän tuotantoa runsaalla esittelyelokuvalla. Elokuva alkaa tietenkin Finlandialla, mutta näyttää kuitenkin Sibeliuksen tuotantoa mahdollisimman monipuolisesti. Timo Mikkilä soittaa flyygelillä helmeilevän Impromptun op. 5 nro 5, jossa on häivähdyksiä Sibeliuksen tunnetummasta pianotuotannosta, esimerkiksi klassikon maineen saaneesta Puu-sarjan teoksesta Haapa. Esikuvansa ehdotuksesta vuonna 1933 nimetty, vuonna 1931 radiotoimintaa varten perustettu Sibelius-kvartetti esittää nopean osan jousikvartetosta Voces intimae. Kesällä 2006 kuollut baletin tanssisolisti, useissa elokuvissakin tanssinut Kaarlo Hiltunen (1910-2006) esittää dramaattisen kohtauksen baletista Scaramouche korkkiruuvikiharaisen Irja Koskisen kanssa. Komeat lavastukset Suomi-Filmin Munkkisaaren studioon suunnitteli Jaakko Hurme. Helsingin kaupunginorkesteri soittaa itseoikeutettujen, legendaaristen Sibelius-orkesterinjohtajien Martti Similän ja Jussi Jalaksen johdolla suurinta orkesterimusiikkia. Similä esimerkiksi johtaa Sinfoniaa nro 2. Arvokkaasti vanhentunut Sibelius käyskentelee Ainolan tanhuvilla, tutkii partituureista Bachin musiikkia, istahtaapa flyygelinsä ääreen ja ilahduttaa soitollaan ahkerasti kutovaa Aino-vaimoaan. Sibelius näytetään harvinaisessa otoksessa jopa sävellyspuuhissa! Elokuva otettiin uudelleen teatterilevitykseen vuonna 1956.

Sibeliuksen kuolema vuonna 1957 ylitti uutiskriteerit meillä ja muualla. Maan suru sekä juhlavat hautajaiset taltioitiin Suomi-Filmin komeaksi lyhytelokuvaksi Jean Sibelius - viimeinen matka (1957). Timo Koivusalo tarttui säveltäjän elämäkertaan vuonna 2003 biopic-elokuvassaan Sibelius, jossa käytiin läpi säveltäjän uraa ja elämänvaiheita askel askeleelta. Näköiskuvaan pyrkivinä nuorena Sibeliuksena ja vanhana Sibeliuksena nähtiin Martti Suosalo ja Heikki Nousiainen. Perehtyminen oli ohjaajalla kiitettävää aina Lahden Sinfonikkojen kanssa tehtyä juhla-cd-levyä myöten.

Sibelius-Akatemia
Suomi 1946. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotanto: Risto Orko. Ohjaus: Holger Harrivirta. Käsikirjoitus: Sulho Ranta. Kuvaus: Unto Kumpulainen. Selostaja: Carl-Erik Creutz. Esiintyjät: Eeva-Liisa Hirvonen (sello-oppilas), Inkeri Rantasalo (sellotunnin pianosäestäjä), Touko Laaksonen, Sirkka Harjunmaa (säveltapailuoppilaita), Arvi Karvonen (säveltapailun opettaja), Veikko Haikonen (soinnutuksen opiskelija), Aarre Merikanto, Ernst Linko (sävellyksen opettajat, pianodiplomin arvostelija), Helvi Leiviskä (kirjastonhoitaja), Erik Cronvall (jousikvartetin opettaja), Jouko Ignatius, Tuomas Haapanen, Sven Enqvist, Esko Valsta (jousikvartetti), Väinö Sola (laulunopettaja), Thelma Rissanen, Hely Petso, Eila Pesola (laulunopiskelijat oopperatunnilla), Sirkka Pietarinen (oopperan säestäjä), Sulho Ranta (juhlakantaatin johtaja, pianodiplomin arvostelija), Eero Bister (orkesterin konserttimestari), Martta Ansala, Egon Böckerman, Tapani Valsta (urkuoppilaat), Janne Rautio, Paavo Raussi, Elis Mårtenson (urkujensoiton opettajat), Klara Grenman, Anne-Marie Jagerskiöld (pikkupianistien pianonsoitonopettajat), Rolf Bergroth, Margaret Kilpinen, Ilmari Hannikainen (pianonsoiton opettajat), Sylvia Lilius-Stenius, Kirsti Nousiainen, Karin Lindroos (pianonsoiton opiskelijat), Leena Siukonen-Penttilä (pianodiplomin suorittaja), Martti Paavola (pianodiplomin säestäjä), Kaija Kakkuri (pianodiplomin arvostelija). VET: A–2243 - 13.8.1946 - Va – 310 m / 11 min

Vuonna 1938 nimenmuutoksen kokeneen Sibelius-Akatemian esittelyelokuva alkaa jylhästi Sibeliuksen toisen sinfonian sävelillä samalla kun valkokankaalla näyttäytyy nykyäänkin Sibelius-Akatemian tiloihin kuuluva Pohjoisen Rautatiekadun toimipiste. Helsingin musiikkiopistosta ja Helsingin konservatoriosta yhdeksi yliopistoista noussut Sibelius-Akatemia tekee selväksi sodanjälkeisen opetuksen korkeatasoisuuden vyöryttämällä kavalkadin tärkeistä henkilöistä. Perustaja Martin Wegeliuksen ja säveltäjien Jean Sibelius, Leevi Madetojan ja Erkki Melartinin rintakuvien myötä siirrytään talon aulasta luokkiin seuraamaan oppitunteja. Ensin nähdään nuori sellisti Eeva-Liisa Hirvonen, joka harjoittelee Inkeri Rantasalon säestäessä, sitten kuva siirtyy tarkkailemaan Arvi Karvosen säveltapailua alias solfatuntia primavistakirjoituksineen, mitä on mielenkiintoista verrata nykyisiin opetusmetodeihin.

Oppilaiden joukossa nähdään myös pianisti Sirkka Harjunmaa sekä myöhemmin Tom of Finlandina kuuluisuuteen noussut Touko Laaksonen! Kirjastonhoitaja, säveltäjä Helvi Leiviskä etsii Sibeliuksen nuoruudenteoksena kirjoittaman jousikvartetin, jota pian harjoitellaan viulisti Erik Cronvallin johdolla. Kvartetin muodostavat Jouko Ignatius, Tuomas Haapanen, Sven Enqvist ja Esko Valsta. Oopperalaulaja, mm. Vaimoke –elokuvassa Ansa Ikosen kanttori-isää näytellyt Wäinö Sola pitää oopperan mestariluokkaa. Työnalla on naistertseton (Thelma Rissanen, Hely Petso, Eila Pesola) esittämä korteista ennustamis –kohtaus Georges Bizet'n oopperasta Carmen. Sirkka Pietarinen säestää heitä. Sibelius-Akatemian konserttisalista on taltioitu Martin Wegeliuksen Toukokuun 6. päivä –juhlakantaatin esitys. Urkujensoiton maailmaan elokuvan katselijat johdattavat nuori Janne Rautio, Lasse Mårtensonin isä, urkutaiteen professori Elis Mårtenson sekä urkupedagogi Paavo Raussi. Erityisesti pianotunneista on lukuisia esimerkkejä. Opettajina ovat mm. legendaariset suomalaisen sävellysmaailman luojat Ilmari Hannikainen, Sulho Ranta ja Ernst Linko. Pianonsoiton diplomia säestää pianonsoiton opetuksen perusteoksia kirjoittanut Martti Paavola. Antoisaa on nähdä väläys myös säveltäjä Aarre Merikannon ja Ernst Lingon ohjaamasta soinnutustunnista.

Nekalan nokkelat nuottiniekat
Suomi 1940. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuotanto: Toivo Särkkä. Ohjaus ja suunnittelu: Topo Leistelä.Kuvaus: Felix Forsman. Ääni: Kurt Vilja. Esiintyjät: Tampereen Nekalan kansakoulun lapsikuoro, Tampereen poikaorkesteri, Antti Jussila (lapsikuoron johtaja), Osmo Hietala (säestäjä), Pekka Hildén (laulusolisti), Rauno Lehtinen (orkesterilainen). VET: A–2418 – 19.6.1947 - Va – 290 m / 10 min

Suomi-Filmistä kilpailevaan yhtiöön, Toivo Särkän johtamaan Suomen Filmiteollisuuteen lyhytelokuvaosaston johtajaksi siirtynyt Topo Leistelä jatkoi uudessa yhtiössä erikoistumistaan musiikkilyhytelokuviin. Jo vuonna 1935 hän oli valmistanut elokuvan Laulu ja soitto on ilomme Viipurin musiikkiopiston huippulahjakkaista kasvateista.

Leistelä jatkaa samoilla linjoilla tälläkin kertaa: esittelyn kohteena on Tampereen Nekalan kansakoulun lapsikuoron ja Tampereen poikaorkesterin elämäniloinen konsertti, joka pidettiin Helsingissä pääsiäisenä 1947.

Antti Jussilan ja Osmo Hietalan perustama Nekalan lapsikuoro oli pitänyt ensimmäisen konserttinsa vuonna 1945 Tampereen Raatihuoneella. Kuoroon kuului 60 poikaa ja tyttöä ja orkesterissakin oli 30 eri-ikäistä soittoniekkaa. Nuorin heistä oli polvenkorkuinen ja vasta 8-vuotias!

Orkesterissa soittaa myös myöhempi säveltäjä, lähes kansansävelmäksi muodostuneen Letkiksen ja elokuvamusiikkiakin (esim. Vodkaa komisario Palmu, 1969) säveltänyt Rauno Lehtinen (1932 – 2006).

Lastenlaulujen ohella kuoron ohjelmistoon kuului myös vakavampaa isänmaallista ohjelmistoa Suomen jälleenrakennuksen tukemiseksi. Ensimmäisenä numeronaan lapset esittävätkin myös kasvoiltaan vakavina Fredrik Paciuksen Hymnin ensimmäisestä suomalaisesta oopperasta Kaarle Kuninkaan metsästys. Tekstin oli kirjoittanut "satusetä" Zacharias Topelius ja suomentanut lastenkirjallisuuden isähahmoihin kuulunut Jalmari Finne.

Lasten repertuaari ulottuu tunnelmallisesta Iltakelloista tuttuun lastenlauluun, Jussi Jalaksen säveltämään ja sanoittamaan Putte-Possun nimipäivät. Jälkimmäisen laulun kuvituksena lapset ovat kunnon kesteillä suklaakakun kimpussa. Poikasolisti Pekka Hildén laulaa Suomen ihania maisemia esitellen Laps' Suomen Paciuksen ja Topeliuksen musiikkinäytelmästä Kypron prinsessa (1860). Loppulauluna kuullaan harvinaisempi, suorastaan hehkutetusti esitetty kuorolauluversio Porilaisten marssista, jonka on säveltänyt C. F. Cress, ja sanoittanut alun perin ruotsiksi J. L. Runeberg. Suomennus on Heikki Klemetin.

Harmonikkamestareita
Suomi 1947. Tuotantoyhtiö: Filmiseppo Oy. Ohjaus, käsikirjoitus: Veli Tamminen. Kuvaus: Armas Hirvonen, Pekka Lahti (assistentti). Leikkaus: Nils Holm. Esiintyjät: Paul Norrback, Onni Laihanen, Aarre Lievonen, Toivo Manninen, Aimo Känkänen, Sixten Wallin, Grete Marsel, Stefan Dahlen. VET: A–2400 - 10.4.1947 - Va – 200 m / 7 min

Kuudennet pohjoismaiset harmonikkakilpailut pidettiin vuonna 1947 ensimmäistä kertaa Suomessa. Harmonikkamestarin tittelistä kilpaili kaikkiaan 8 osanottajaa. Suomalainen harmonikkataituruus olikin levinnyt Vili Vesterisen viitoittamalla tiellä. Kilpailun nuorin osanottaja oli Myrkyn kylästä kotoisin oleva luonnonlahjakkuus Paul Norrback (1930 – 1995), joka soittaa pianokappaleena tunnetun, Fredéric Chopinin säveltämän taiturikappaleen Fantaisie-Impromptu vuodelta 1834. Norrback pääsi nuorena kuuluisuuteen ja lähti jo 1940-luvun lopulla vuosia kestäneille Yhdysvaltain kiertueille.

Uraansa jo vakiinnuttanut Onni Laihanen (1916–1956) virittelee hanurillaan unkarilaisia säveliä ja sovittelee sormiaan Niccolo Paganinin virtuoosisen Ikiliikkujan (Moto perpetuo, Allegro di concerto, op. 11) tahtiin. Ruotsalainen Sixten Wallin esittää harmonikkaklassikon, José Padillan säveltämän El Relicadion. Toinen ruotsalaistaitelija Stefan Dahlen Gioacchino Rossinin Rapsodian nro 2 c-molli. Suomen joukkueen mainetta puolustivat Norrbackin, Laihasen ja Toivo Mannisen lisäksi Aarre Lievonen ja lähinnä urkurina Aimo Känkänen. Norjalainen Ehrling Erlichsen oli kuitenkin ylivoimainen voittaja soittaessaan esimerkiksi Ludwig van Beethovenin Kuutamosonaatin (pianosonaatti no 14, opus 29, cis-molli) viimeistä osaa. Toinen palkinto meni Suomeen Toivo Manniselle (1914–1980), joka selostustekstin mukaan "hurmasi yleisön valkealla smokillaan ja erityisen ansiokkaalla soitollaan".

Sävelsointuja säilömässä
Suomi 1948. Tuotantoyhtiö: Filmiseppo Oy. Ohjaus, käsikirjoitus: Veli Tamminen. Kuvaus: Armas Hirvonen, Veli Tamminen, Pekka Lahti (assistentti). Leikkaus: Nils Holm. Esiintyjät: Klaus Salmi (orkesterin johtaja), Decca-orkesteri, Eero Väre, "Eino Samuli" (laulusolistit). VET: A–2625 - 1.7.1948 – Va – S – 345 m / 7' 57"

Elokuva kuvaa suomalaista äänilevyteollisuutta. Kamera taltioi Decca-yhtiön äänitystilaisuutta jossa tahtipuikkoa heiluttaa Klaus Salmi. Orkesterina on Decca-orkesteri, joka esittää repäisevästi runsaasti solistisia numeroita sisältävää tangoa. Pianistina on mahdollisesti Väinö Tamminen. Työn alla 5. huhtikuuta 1948 on mm. Decca-savikiekko SD 5025 (5.4.1948), jossa Eero Väre (1915 - 1972) laulaa Casimir Edelmannin säveltämän ja Kerttu Mustosen sanoittaman valssin Lumottu maa.

Säveltäjä Casimir Edelmann on elokuvasäveltäjänäkin toimineen Toni Edelmannin isä ja näin ollen näyttelijä-laulaja Samuli Edelmannin isoisä.

Äänitystapahtuman kuvaus keskittyy mikrofonin ääressä tunnelmoivaan laulajaan ja soittajistoon, mutta myös äänittämön puolella käydään. Kuva-aineisto on hyvin ainutkertaista, myöhemmissä dokumenteissa tähän ei ole tiedetty palata…

Nimimerkki Eino Samulin uudelleen sanotetuista kansanlauluista koottua Helsinki-laulua kuvitetaan erilaisilla näkymillä Helsingistä ja vaikkapa Tukholmaan matkaavasta lentokoneesta. Lieneekö kappaletta kuitenkaan koskaan tuotu yleisön nähtäville? Ja toisaalta kuka onkaan laulaja Eino Samuli? Sikermän aineksina ovat mm. Tuoll' on mun kultani, Oolannin sota sekä Jules Sylvainin Lentäjän valssi. Eläväistä koostetta voi pitää myös varhaisena musiikkivideona.

Laulusta me voimaa saamme
Suomi 1948. Tuotantoyhtiö: Filmiseppo Oy. Ohjaus, kuvaus: Eino Itänen, Veli Tamminen, Pekka Lahti (assistentti). Leikkaus: Nils Holm. Esiintyjät: Väinö Pesola, Jussi Jalas, Altti Järvinen, JK Paasikivi, Alli Paasikivi, K. A. Fagerholm, Eero Rydman, Lempi Ahlström, Antero Viirre, Ludvig Sidberg, Svante Dahlström, Suuri Hopeakello - naiskuoro, Porin lyseon poikakuoro. VET: A–2666 - 10.9.1948 -- Va – 218 m

Elokuva on kunnianosoitus suomalaiselle kuorolaulu- ja soittoperinteelle ja tavoittaa viimeksi 1930-luvulla pidettyjen ja filmattujenkin Viipurin laulujuhlien arvokasta statusta. Järjestäjinä olivat tällä kertaa Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ja Suomen Työväen Musiikkiliitto.

Tarkoituksena on yhdistää eri yhteisluokkia sodan repimien tuntojen jälkeen. Kulkueeseen osallistujia oli yli 10 000 henkeä. Osallistujat jakautuivat maakunnittain, nähtävillä on runsaasti erilaisia kansallispukuja. Poliittiset kulttuurihenkilöt kunnioittavat Olympiastadionilla tilaisuutta läsnäolollaan aina presidenttipari Paasikiveä myöten. Yleisön joukossa ovat toiselta laidalta mm. Hertta Kuusinen ja ministeri Yrjö Leino.

Juhlat alkavat kunniamarssilla pitkin Helsingin katuja. Musiikkina on korkeakulttuurinen Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi, joka vaihtuu Merikannon Merellä. Suurkuoro esittää Emil Genetzin sovittaman kansanlaulun Voi jos ilta joutuisi. Kantelekuoro laulaa vokaliisina Fredrik Ehrströmin ikivihreän Lähteellä.

Opus 7
Suomi 1949. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Ohjaus, kuvaus: Felix Forsman. Käsikirjoitus: Sakari Saarikivi. Musiikin sovitus: George de Godzinsky. Selostaja: Matti Tamminen. Esiintyjät: George de Godzinsky, Leea Isotalo, Irma Ruuskanen, Kauko Kuosma ja Taneli Kuusisto, Radio-orkesteri, joht. Simon Parmet. VET: A-3093 – 9.12.1949 – Va -- 380 m / 14 min

Kotisoitin piano on tässä elokuvassa pääosassa. Tarina lähtee kuuluisaa bassoa Fjodor Shaljapinia säestäneen pianisti-säveltäjä George de Godzinskyn soiton ja sovitusten myötä. Godzinskyn esittäminä ja välikkein yhteen liittäminä elokuvan taustamusiikkina kuullaan mm. Franz Schubertin Impromptua, Felix Mendelssohn-Bartholdyn Rondo capriciossoa, Franz Listzin As-duuri Liebestraumia, Carl Maria von Weberin Tanssiinkutsua, Rahmanovia sekä Johann Straussin valsseja ja tietenkin Goden omia sävellyksiä. Pianotulkintojen moninaisuutta käydään läpi edellämainittujen kappaleiden kera.

Elokuvassa seurataan myös Mignon-merkkisen pianon valmistusta pianotehtaalla alkuvaiheesta loppusilaukseen. Flyygeleihin verratuilla valmiilla Mignon-pianoilla Leea Isotalo, Irma Ruuskanen, Kauko Kuosma ja Taneli Kuusisto esittävät Johann Sebastian Bachin konserton neljälle pianolle ja orkesterille. Simon Parmet johtaa Radio-orkesteria harvinaisessa taltioinnissa Helsingin yliopiston salissa.

Laulava sydän - traileri
Suomi 1948. Tuotantoyhtiö: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuotannonjohto: T.J. Särkkä. Ohjaus: Edvin Laine. Käsikirjoitus: Toivo Kauppinen. Kuvaus: Kalle Peronkoski; B-kuvaaja: Osmo Harkimo. Lavastus: Karl Fager. Ehostus: William Reunanen. Musiikki: Toivo Kärki. Laulut: säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen: "Jos muistelet mua" es. 1) Leevi Linko, 2) Mauri Jaakkola, 3) Tarmo Manni, 4) Runar Tuurno. "Tule hiljaa" es. Joel Asikainen. "Satutorni" es. Tauno Palo. "Laulava sydän" es. 1) Ossi Elstelä, 2) Tauno Palo, 3) Elna Hellman. "Här är gudagott att vara" / "Keväällä" (säv. ja san. Gunnar Wennerberg) es. Ossi Elstelä ja Tauno Palo. "On kiire nykyajan tunnus niin" es. 1) Ossi Elstelä, 2) Annika Sipilä ja Ossi Elstelä. "Nukku-Matti -laulu" es. Tauno Palo. "Toukokuu" es. Tauno Palo. "Onnellinen ilta" es. 1) Annika Sipilä, 2) Tauno Palo. "Milloin viestin saan" es. Tauno Palo. "Jänis istui maassa" (trad.) es. Tauno Palo. "Nokipoika" (trad.) es. Eila Peitsalo. "Oli pikkuinen vallaton hiiri" es. Ossi Elstelä. "Uuninpankolla kissani vei" es. Elna Hellman. Lopussa Ossi Runne (trumpetti) ja viihdeyhtye esittävät jazzia. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Ääni: Yrjö Saari – Aga-Baltic. Pääosissa: Tauno Palo (kamreeri Aarno Harjas eli radiolaulaja Con Amore), Mirjami Kuosmanen (Niina Harjus). Eila Peitsalo (sairaanhoitajatar Rauni Verkkola), Elna Hellman (Anna, Harjusten kotiapulainen), Ossi Elstelä (komisario Viljami Erä eli iskelmäsäveltäjä E. Viljami), Wilho Ilmari (lääkäri), Joel Asikainen (etsivä Richard Kuusimaa), Pikku-Annika = Annika Sipilä (Annika Harjus), Leevi Linko (1. etsiväkokelas), Mauri Jaakkola (2. etsiväkokelas), Tarmo Manni (3. etsiväkokelas), Runar Tuurno (4. etsiväkokelas), Martti Katajisto (konstaapeli), Ville Salminen (matkakirjailija Håkansson), Topo Leistelä (Ylen kapellimestari), Jussi Snellman (lääkäri), Carl-Erik Creutz (radiokuuluttaja), Rauha Rentola (Ylen virkailija), Ensiesitys Helsingissä, Porissa, Riihimäellä, Tampereella ja Turussa: 30.4.1948 – tv-lähetyksiä: YLE 20.6.1969 TV1, 21.7.1974 TV2, 24.10.1989 TV1, 26.2.1994 TV1, 25.4.1998 TV2, 11.4.2001 TV1 – 16 mm:n levitys: Suomi-Filmi – VHS-julkaisu: 1989 Europa Vision – VET A-2598 – S – 85 m / 4'20'' min

Laulava sydän on Suomen Filmiteollisuuden keväinen musiikkielokuva, jossa Toivo Kärki lunasti lopullisesti kannuksensa elokuvasäveltäjänä. Hitti-iskelmiä Toukokuu, Milloin viestin saan, Onnellinen ilta ja tietenkin nimisävelmää, Helena Eevan sanoitukselle tyypillisesti tunteet kätkevä Laulava sydän tulkitsi Suomen suosituin elokuvatähti, laulutaitonsa jo 1930-luvulla Dallapé-orkesterin kanssa osoittanut Tauno Palo.
Laulavassa sydämessä Palo nähdään jopa simuloidussa tilanteessa radion äänitysstudiossa. Filmissä pilaillaan iskelmäsäveltäjän perimmäisellä olemuksella. Tässäkin tapauksessa säveltäjä (Ossi Elstelä) on siviiliammatiltaan komisario, jonka runosuoni puhkeaa sopivasti aina työaikana. Hänen alaisensa laulavat mitä kammottavimmalla tavalla Kärjen aikaisempia, Henry Theelin levyttämiä suosikkikappaleita kuten Jos muistelet mua ja Tule hiljaa.
Näihin aikoihin ns. Kärki-saundi alkoi olla jo valmis. Hän oli omaksunut kansainvälisestä äänitetuotannosta tutun konserttisaliestetiikan periaatteen, jossa orkesterin sointi pyritään siirtämään levylle mahdollisimman samanlaisena kuin luonnollisessa konserttitilanteessa. Koko suuri orkesteri äänitettiin muutaman mikrofonin avulla hallikaikuun luottaen, mikrofoni varsin kaukana äänilähteestä. Tämä teki orkesterin soinnista etäisen ja yhtenäisen niin, etteivät eri soittimet välttämättä siitä erotu. Orkesteri sinänsä oli varsin pieni, mikä toi oman vivahteensa kokonaissointuun ja teki sovitustyön helpommaksi: konserttisalisaundi-termistä voi siksi musiikkitutkijoiden Pekka Jalkasen ja Vesa Kurkelan sanoin luopua. Kyse oli erityisestä seuratalo- tai tanssilavasoinnista, vaikka orkesteri tuntuukin jäävän varsin kauas laulajaa lukuunottamatta. Tämä valinta oli luonteenomaista hänelle myös siksi, että Kärjen studiomuusikot olivat hänelle tuttuja lavamuusikoita.
1940-luvun lopusta lähtien elokuvista valmistettiin entistä useammin trailereita, joilla houkuteltiin yleisön huomiota. Elokuvan mainoslauseet kertovat ruudulla tarinan sisältävän "kevättä, laulua, rakkautta" ja "Toivo Kärjen kauneimmat sävelet". Tähdistä huomioitiin Palo "miehekkäänä ja reimana laulajana sydämestä sydämiin". Lapsitähti pikku-Annika koettiin tietenkin vastustamattomana.

Serenadiluutnantti -traileri

Suomi 1949. Tuotantoyhtiö: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuotannonjohto: T.J. Särkkä. Ohjaus: Ossi Elstelä. Käsikirjoitus: Toivo Kauppinen. Kuvaus: Osmo Harkimo; B-kuvaaja: Pentti Valkeala. Lavastus: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Musiikki: Toivo Kärki, sanat: Kerttu Mustonen. Laulut: "Holopaisen kupletti" es. Ossi Elstelä, "Jingle Bells/Kulkuset kulkuset" es. Henry Theel, "Monni Holopaisen naimamietteitä" es. Ossi Elstelä, ja orkesteri, joht. Alvar Kosonen, "Puistotiellä" es. Sinikka Koskela ja Henry Theel, "Katkennut sävel" es. Henry Theel ja Sinikka Koskela, "Kevätyön serenadi" es. Henry Theel. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Äänitys: Yrjö Saari – Aga-Baltic. Pääosissa: Henry Theel (laulaja Ilmari Linnamaa), Ossi Elstelä (kiertuekoomikko Paavo Holopainen), Siiri Angerkoski (Lilja Muhonen, majurin kotiapulainen), Sinikka Koskela (Irene Parola), Veikko Uusimäki (luutnantti Klaus Armio), Kullervo Kalske (luutnantti Arvo Järvi), Kalle Viherpuu (ylikersantti Ville Mäkinen), Arvo Lehesmaa (majuri Otto Parola), Yrjö Ikonen (eversti), Markus Rautio (Markus-setä), Alvar Kosonen (kapellimestari). VET: A-2907 / 12.5.1949 – 25 % - / 75 m

1940-luvun lopulla sotilasfarssi elvytettiin uuteen nousuun. Musiikkipitoisimman sotilasfarssin Serenaadiluutnantti käsikirjoitti Rykmentin murheenkryynin isä Topias alias Toivo Kauppinen. Elokuvan tähtinä nähtiin myös korkeakulttuuriin kuuluvia tähtiä, kuten oopperalaulajat Sinikka Koskela ja mainioita rooleja useissa elokuvissa näytellyt Yrjö Ikonen. Tähdistä kirkkain oli kuitenkin "Suomen Tino Rossi", armoitettu tenorilaulaja Henry Theel ensimmäisessä elokuvaroolissaan salaa laulavana alokkaana. Theelin näyttelemistä kuvailtiin kankeaksi kuin puuhevosella, mutta onneksi virheettömät laulusuoritukset ovat todellista nautintoa. Kultivoituneista iskelmistä mainittakoon Puistotiellä, Kevätyön serenadi sekä elokuvan mollivoittoinen pääteema Katkennut sävel. Kuplettipuolen Monni Holopaisen naimamietteitä hoiteli Alvar Kososen johtaman orkesterin säestyksellä elokuvan ohjaaja-näyttelijä Ossi Elstelä, joka teki kappaleesta myös ainoan levytyksensä. Onpa mukana Markus-setäkin, jonka seurassa Henry Theel esittää hävytöntä pikkutyttöimitaatiotaan.

Orpopojan valssi -traileri

Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus. Tuottaja: T. J. Särkkä. Ohjaus: Ville Salminen. Käsikirjoitus: Inkeri Marjanen. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Lavastus: Ville Salminen. Musiikki: Harry Bergström. Laulut: "Orpopojan valssi", "Tytön Huivi", "Juuveli ja Toijeli", "Paimenpoika", "Vosikan renki", "Laulu on iloni ja työni", Tytöt ja pojat samasta kylästä", "Sellainen on puhelin", "Tuli tuli tei", "Hiilenkantaja Jokinen", "Vihellän vaan", "Viimeinen lautta", "Nujulan talkoopolkka", "Ylioppilas", "Lindholmin Kalle heinäkuorman päällä", "Rekryytti", "Poliisina ollessani", "Mamman lellipoika", "Meripoika", "Pilanlaskija", "Kiperä polkka" (säv. ja san. J. Alfred Tanner, sov. Harry Bergström, es. Sakari Halonen), "Yellow Rose of Texas" (trad.). Leikkaus: Armas Vallasvuo. Äänitys: Taisto Lindegren. Naamiointi: Olavi Suominen. Pääosissa: Sakari Halonen (J. Alfred Tanner), Eija Inkeri (Milda), Aku Korhonen (säestäjä), Jalmari Parikka (laulaja Rulf Frapin), Veikko Linna (Helikonin johtaja), Martti Katajisto (laulajapoika), Aarne Laine (ajuri, huonetoveri), Ture Ara (lääkäri), Artturi Laakso (rakennuttaja), Irja Rannikko (taiteilija). VET: 3027 – S – 60 m – 3 min

Kuplettimestari J. Alfred Tannerin elämänvaiheista 1900-luvun alkuvuosina tehtiin kolmiosainen elokuvasarja vuosina 1950-1952. Ohjaajana toimi Ville Salminen. Tannerin rooliin kiinnitettiin ensikertalainen, lahtelainen näyttelijä Sakari Halonen (1923 – 1992). Kuplettien kuninkaan kavalkaadista Halonen tulkitsi omalla äänellään vauhdikkaimmat kuten Vihellän vaan, Nujulan talkoopolkan, Poliisina ollessani ja Kiperä polkka. Sen sijaan tunteelliset laulut kuten Tuli tuli tei, Tytön huivi ja tietenkin nimilaulun Orpopojan valssi hän lauloi Teemu Grönbergin äänellä. Kappaleiden sovitukset olivat Harry Bergströmin käsialaa. Mielitietyn Mildan roolissa nähtiin Eija Inkeri, joka oli Halosen lailla ensi kertaa kameroiden edessä.





Maija löytää sävelen -traileri

Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus. Tuottaja: T. J. Särkkä. Ohjaus: Matti Kassila. Käsikirjoitus: Toivo Mattila. Kuvaus: Osmo Harkimo. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Ahti Sonninen. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Äänitys: Taisto Lindegren. Pääosissa: Leena Häkinen (Maija Lehtinen), Martti Katajisto (Erkki Oravisto), Rakel Laakso (Elna Orasto), Arvo Lehesmaa (konserttimestari Orasto), Eine Laine (Ester Orasto, ent. oopperalaulajatar) Thure Bahne (kapellimestari Reino Rautala), Kaarlo Halttunen (Isoisä), Tyyne Haarla (Lempi, vanhempi kotiapulainen), Uljas Kandolin (Oolannin Åke), Rauha Rentola (Inkeri, tarjoilijatar), Sirkka-Liisa Oksanen (Kyllikki Orasto), Kyllikki Väre (Parfyymi-Anna), Jalmari Käyhkö (insinööri Veikko Pertama), Matti Lehtelä (ylikonstaapeli), Irja Kuusla (matkustajakodin pitäjä), Seppo Wallin (Keijo), Mauri Jaakkola (konstaapeli), Pentti Irjala (humalainen mies), Uolevi Lönnberg (asemamies), Mirjam Himberg, Matti Kassila, Olavi Suominen, Juhani Kumpulainen (konserttiyleisöä), Leo Jokela (pajatsonpelaaja). Helsingin ensiesitys: 28.7. 1950 Kaleva, Kino-Palatsi. Televisiolähetyksiä 1961, 1971, YLE TV2: 3.2. 1988, 28.3. 1998; MTV3: 23.8. 1998 ja YLE TV1: 2.10.2002– VET 3283 – S – 60 m / 3 min

Ohjaaja Matti Kassilan kultivoitunut ote ja musiikin taju tulee selväksi jo tässä varhaisessa musiikkielokuvassa, jonka ruotsinkielinen nimi olikin hauskasti Fru Musica och Maja. Elokuvan mainoslauseen mukaisesti Maija, "luonnonlapsi suurkaupungin pyörteessä" (Leena Häkinen) tulee palvelijaksi keskiluokkaista parempaan kulttuuriperheeseen, jossa musiikki on tärkeässä osassa. Isoisä (Kaarlo Halttunen) rakentaa viuluja, isä (Arvo Lehesmaa) soittaa jousikvartetissa, äiti (Rakel Laakso) antaa pianotunteja ja soittaa antaumuksella Brahmsin Balladeja ja poika (Martti Katajisto) opiskelee säveltäjäksi. Isoäiti (Eine Laine) on menettänyt äänensä entisenä Wagner-oopperatähtenä, mutta ymmärtää parhaiten Maijan arvon ihmisenä.
"Viehättävässä mutta samalla dramaattisessa musiikkielokuvassa" seurataan Unohtumattoman ehtoon sävellysprosessia yksinlaulusta orkesterirunoelmaksi. Todellisuudessa laulun oli säveltänyt elokuvaan musiikin tehnyt Ahti Sonninen, joka sai ansaitusti musiikki-Jussin sävellystyöstään. Musiikkikauppa Fazer painatti elokuvan tunnussävelmän myös yksinlauluksi. Elokuvassa laulun esittää Matti Lehtisen äänellä vaalea sankari Martti Katajisto.
Suuri loppukohtaus dramaattisine orkesteriesityksineen kuvattiin Sibelius-Akatemian juhlasalissa.

Rovaniemen markkinoilla

Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus. Tuottaja: T.J. Särkkä. Ohjaus: Jorma Nortimo. Käsikirjoitus: Reino Helismaa. Kuvaus: Pentti Unho, Kauno Laine. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Toivo Kärki. Laulut: säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa paitsi missä toisin sanottu. ”Severi Suhosen jenkka” (Pakarinen, Helismaa), ”Mualimass’ on kaikki tarpeen”.”Rovaniemen markkinoilla”, ”Tätä minä pelkäsin”, ”Kullankaivajien jenkka”, ”Älä pettää anna itseäsi, älä anna huiputtaa –”. ”Turha toivo”. ”Varma on varmaa”. ”Reppu ja reissumies”, ”Moukan tuuri”.”Onni kangasta kutoo, kirkkaat on loimet sen –”, ”Conga” (Kärki), ”Heilini ja mä / Helinä ja mä”, ”Katuviertä pitkin”, ”Suru sydämeni täyttää, kaikki pimeältä näyttää – ”, ”Ei auta itku markkinoilla”, ”Älä selitä” (säv. ja sov. Kari Aava = Toivo Kärki, san. Helismaa), ”Onko sulla sellaista”, ”Hanuriparodia” (Pakarinen), ”Silkki-Saara” (Aava, Helismaa), ”Serenadi sulle, rakkahin – ”, ”Herra luulee olevansa napa koko roskan – ”. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Äänitys: Taisto Lindgren, Björn Korander. Pääosissa: Reino Helismaa (Roope Kormu), Esa Pakarinen (Severi Suhonen), Jorma Ikävalko (Julle Iloinen), Mai-Brit Heljo (Kemijärven Hulda), Siiri Angerkoski (Mimmi Lötjönen), Jorma Nortimo (Rovaniemen Hanski), Veikko Uusimäki (Vuotian Ville), Veikko Linna (valtaustoimiston hoitaja), Joel Asikainen (pukuvuokraamon johtaja), Marja Korhonen (Kaunis Sylvi), Eino Ritari (sokea mies), Kalle Rouni (Mikko), Antero Ruuhonen (lehtipoika), Matti Lehtelä (saluunan hoitaja), Aarne Laine (pankkivirkailija), Hannes Veivo, Anton Soini. Kuvauspaikkoja: Inari: Kaunispää, Alajoki; Rovaniemi: Ounasvaara, keskusta, Ounaskosken ranta ja silta, markkinatori, hotelli Pohjanhovi. Suomen ensi-ilta Tampereella 12.10.1951 Petit, levittäjä: Suomen Filmiteollisuus – tv-lähetyksiä 20.6.1965 YLE TV1 jne. – videojulkaisuja: Europa Vision, VTC-Video, Yleisradio Tallennepalvelu – VET A-3749 – K12 – 85 m / 4'30'' min

Kriitikoiden inhoaman (muistettakoon vaikkapa Eugen Terttulan kuolematon kirjoitus "Törky on törkyä") mutta yleisön rakastaman rillumareielokuvalajin avauksena nähtiin "ratkiriemukas kultakuumetarina", elokuva Rovaniemen markkinoilla. Mainoslauseiden mukaan elokuva on "tulvillaan hersyvää huumoria ja valloittavia lauluja". Oppaina ovat kolme kullankaivajaa, elokuvateollisuuden palvelukseen vastikään kiinnitetyt lauluveikot ja sävelnikkarit Jorma Ikävalko (1918-1987), Esa Pakarinen (1911-1989) ja Reino Helismaa (1913-1965).
Helismaan kynästä oli myös samaan aihepiiriin liittyvä näytelmä Kultakuumetta. Kelpo jätkille sanelee konekivääritulituksena takaisin SF:n vakiokasvo Siiri Angerkoski. Hauskoista yksityiskohdista voi mainita esimerkiksi Erkki Junkkarisen laulaman Kohtalo kutoo, jonka kuitenkin levytti Henry Theel. Esa Pakarinen esittää väärentämättömällä tyylillään, ilman hampaita tietenkin, kappaleen Moukan tuuri. Jomi Ikävalko laulaa heiloistaan laulut Heilini ja mä sekä Onko sulla sellaista. "SF:n Shakespeareksi" nouseva Reino Helismaa laulaa maailmanmurjomasta miehestä kupletin Älä selitä. Kappaleen Reppu ja reissumies kaverukset esittävät yhdessä, levytyksen teki kuitenkin Matti Louhivuori. Nasevana pääkonnana melskaa rillumareiohjaajaksi leimattu ohjaaja Jorma Nortimo (1906- 1957). "Siispä viettäkää tuokio irti maasta!"
Rovaniemen markkinoilla aloitti Suomen Filmiteollisuuden rahasampoksi kolmeksi vuodeksi muodostuneen Rillumarei-tuotannon 1951. Hei, rillumarei! oli mainitun elokuvan itsenäinen jatko-osa ja jäi tämän tuotantolinjan viimeiseksi, tuotantoyhtiön näkökulmasta samaa linjaa jatkoivat Pekka ja Pätkä –elokuvat.
Rillumarei-elokuvat muodostuivat symboliksi siinä keskustelussa, jossa populaarikulttuuri (tai jopa matalakulttuuri) kohtasi korkeakulttuurin. Kyse ei ollut pelkästä huumorista, vaan Rillumarei-elokuvat esittivät sotahuudon korkeakulttuuria vastaan täysin avoimesti. Se käy ilmi esimerkiksi T. J. Särkän elokuvan veropäätöstä koskevasta valituksesta Valtion elokuvalautakuntaan: "[…]siinä tuodaan hiukan hymyilyttävään valoon se tärkeäksi tekeytyvä 'taiteellisuus', jolla nykyään meillä silataan kaikki hyvinkin vinoille raiteille vievät näytelmät ja elokuvat. Toistamme edelleen, että yksistään se, että käsikirjoituksen tekijänä on Reino Helismaa ei saa olla syynä elokuvan tuomitsemiseen korkeampaan veroluokkaan."
Kriitikkojen tuomio oli lähes yksituumainen: "Täytyykö nyttemmin jo tällaisin keinoin puolustaa renkutusmusiikkia, taidemusiikkia ja kulttuuriharrastuksia vastaan", kysyi Helsingin Sanomien Paula Talaskivi tiivistäen korkeakulttuurin ajatukset matalasta.
Elokuvien vastaanottoa tutkinnut Merja Haakana kuitenkin toteaa, että aika tekee tehtävänsä. Kritiikin sävy on muuttunut nykypäivää lähestyttäessä. "Rillumarei-elokuvista puhutaan kulttuurina, Rovaniemen markkinoilla on saanut kulttielokuvan maineen", Haakana toteaa.
Rillumarei-elokuvista onkin tullut eräänlaisia historiallisia dokumentteja. Ne saivat aikaan sen, että sankareiksi nousivat tavalliset kulkurit ja jätkät, jotka sittemmin tulivat merkittävään osaan 1950-luvun elokuvassa. Näin ne syrjäyttivät aiemmat tapahtumaympäristöt kuten pääkaupungin seurapiirit ja romanttiset maaseutuidyllit. Samalla syntyi ns. syvien rivien kulttuuri.
Rillumarei-elokuvien arvostuksen takana on Haakanan mukaan myös ns. camp-asenne. "Tämä postmodernistiselle kulttuurille ominainen piirre voidaan ymmärtää muka-vakavana suhtautumisena ei-vakavana pidettyihin kulttuurituotteisiin. Esimerkiksi elokuvien tekotapa saa nykykatsannossakin luonnehdinnakseen 'hutaisemalla tehty', 'alkeellinen' tai 'lapsenomainen'".
"Niiden voima on kuitenkin aitoudessa ja rehellisyydessä. Elokuvat eivät pyri olemaan yhtään sen enempää kuin ovatkaan. Samalla niistä löytyy campille ominainen kieli poskella –meininki."

Filmiseppo katsaus 28
Suomi 1949. Tuotantoyhtiö: Filmiseppo Oy. Ohjaus, käsikirjoitus: Veli Tamminen. Kuvaus: Armas Hirvonen, Veli Tamminen, Pekka Lahti (assistentti). Leikkaus: Nils Holm. Esiintyjät: Louis Armstrong, Thelma Middleson, Ossi Aalto, Ossi Runne, Toivo Kärki, Erik Lindström, Klaus Salmi. VET: A-3031 / 13.10.1949 – Va – 210 m – 10 min (esitetään n. 2 min ote)

Tässä harvinaisessa uutisvälähdyksessä nähdää kuinka helsinkiläiset musiikki-ihmiset ottavat vastaan idoliaan, jazzkuningas Louis Armstrongia orkestereineen Malmin lentokentällä syksyllä 1949. Vastaanottajien iloisessa joukossa musiikkitervehdyksensä antavat mm. Klaus Salmi, Toivo Kärki, Ossi Runne, Erik Lindström ja Ossi Aalto. Messuhallissa pidettävän konsertin ilmoitetaan olevan loppuunmyyty. Taiteilijoita piirittävät myös konserttitoimiston ja aikakauslehtien edustajat.


Juhannusyö Kuusamossa
Suomi-Filmi 1948. Tuotanto: Kansan Elokuva Oy. Käsikirjoitus, leikkaus: Ahti Ilomäki. Kuvaus: Reino Tenkanen. Selostus: Topo Leistelä. Esiintyjät: Reino Helismaa, Lulu Paasipuro, Maininki Wilska, Kalle Karvonen, Veikko Usva, Topo Leistelä. VET: A-2771 / 21.12.1948 – Va – 250 m / 9 min

Elokuvan tilasi Työväen Ohjelmapalvelu ry (TOP) Kansan Elokuva Oy:lta, jossa Toivo Kärki työskenteli ennen Fazer-Musiikkiin siirtymistään. Yhdistyksen toiminnan kuvaus alkaa ohjelmatoimistosta, jossa valmistellaan esiintymismatkaa Kuusamoon. Suunnittelemassa ovat matkaajat Reino Helismaa sekä jatkosodan rintamakiertuetähti Lulu Paasipuro. Juhannusjuhlat Kuusamossa käynnistyvät sodan osittain turmelemien maisemien näyttämisellä. Kuusamon kirkonkylä on jouduttu rakentamaan uudelleen saksalaisten tuhopolton jälkeen. Perinteistä juhlaa vietetään Kuusamon Rukatunturilla eli luonnossa suomalaisittain. Läsnä ovat romanit ja tietenkin paikallinen kauneuskuningatar Miss Rukatunturi valitaan. Juhlayleisö tanssii lavalla ja nauttii taiteilijoiden lausunta- ja lauluesityksistä. Myös paikallispoliitikot (Kalle Karvonen ja Veikko Puskala) ovat äänessä. Valokuvaaja ottaa taustafondia vasten kuvia juhannusasuisista pariskunnista. Lulu Paasipuro laulaa Reino Helismaan säestäessä häntä kitaralla.

Laulu tunturille
Suomi 1949. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus: Aimo Jäderholm. Laulujen sanat: Reino Helismaa. Esiintyjät: Tapio Rautavaara, Reino Helismaa. VET: A-2942 / 16.6.1949 – Va – 275 m / 10 min

Sodanjälkeinen viihdetrubaduuriparivaljakko Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara esittävät kaksiäänisesti Helismaan sanoittaman laulun Lähde lähde tunturille. Laulun sävel on lainattu kansansävelmästä Rakkauden tuli palaa. Maisemakuvissa parivaljakko on vaimoineen ja ystävineen (Olli, Kale, Kirsti) yksityisellä hiihtolomalla ja antanut kameran seurata mukana aivan estottomasti lasketteluja kaatumisineen ja sen jälkeisine syleilyineen. Päivän railakkaiden touhujen jälkeen asetutaan rakovalkealle, jonka hohteessa Tapio Rautavaara laulaa Helismaan säveltämän ja sanoittaman, myöhemmin kuuluisuuteen nousseen Rakovalkealla -kappaleensa. Reino Helismaa laulaa toista ääntä kertosäkeessä tässä parivaljakon hienoimmassa tunnelmapalassa. Äänitykset ovat aivan ainutlaatuisia. Näitä versioita ei koskaan julkaistu. Tapio Rautavaara levytti Rakovalkealla vasta vuoden 1950 lokakuussa, jossa kertosäkeessä häntä avusti mieskvartetti (Rytmi R 6090, 30.10.1950). Sovituksen teki levytykseen Toivo Kärki, molempien herrojen yhteistyökumppani.

– Juha Seitajärvi, Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 27.9.2006