Laila – tunturien tyttö

Alkuperäisnimi: Laila. Valmistusmaa ja -vuosi: Norja 1929. Tuotantoyhtiö: Lunde-film. Tuotannonjohto: Helge Lunde. Ohjaus: George Schnéevoigt. Käsikirjoitus: Jens Andreas Friisin romaaniin (1881). Kuvaus: Valdermar Christenssen, Allan Lynge. Pääosissa: Mona Mårtenson (Laila), Tryggve Larssen (Jåmpa), Harald Schwenzen (Anders), Peter Malberg (Aslak Laagje), Cally Monrad (Aslakin vaimo), Henry Gleditsch (Mallet), Finn Bernhoft (kauppias C. O. Lind), Lilly Larson-Lund (kauppiaan vaimo), Ibe Brekke (Magga, kauppiaan piika), Aslag Aslagsen Sara (palvelijapoika), Rasmus Christiansen (C.O. Lindin veli), Alice O'Frede-ricks (Inger), Mattis Morotaja (Melet pienenä poikana). Helsingin ensiesitys: 10.2.1930 Kinopalatsi. VET 16136 – S – 2670 m / 98 min / 24 fps (oikea: 4584 m / 165 min – 16 fps). Kopio: Norjan filmi-instituutti.

Tanskalaissaksalaisen elokuvaohjaaja George Schnéevoigtin Norjassa 1929 ohjaama romanttinen melodraama Laila nousi vuonna 2008 Italian Pordenonessa pidetyn kansainvälisen mykkäelokuvafestivaalin huippuhetkeksi. Varttia vajaan kolmetuntinen versio sai kiitosta erityisesti Norjan Lapin maisemistaan.

Laila (aikuinen Laila = Mona Mårtenson) on norjalaistyttö, joka putoaa reestä Lapin erämaahan susia pake-nevalta kauppiasperheeltä, mutta tulee pelastetuksi saamelaisyhteisöön. Asiat mutkistuvat kun aikuiseksi varttunut tytön yhyttävät sekä hänen norjalainen serkkunsa Anders (Harald Schweinzen) että hänen saame-laisvelipuolensa Mellet (Henry Gleditsch).
Käsitellessään norjalaissaamelaisten suhteiden monimutkaisuutta ja –muotoisuutta elokuva saa poliittisia piirteitä, vaikka päällisin puolin kyse on romanttisesta melodraamasta, jossa sydämellä on oma vetovoiman-sa ja kotiliedellä omansa. Elokuvan rodullinen kertomus lähenee nykykatsannossa aika ajoin rasismia, niin kuin norjalainen näkökulma saamelaisiin monissa muissakin kulttuurituotteissa – koko yhteiskunnan rodullisesti arveluttavia puolia unohtamatta. Samaa rodullista näkökulmaa on nähtävissä Suomessa Valentin Vaalan tunnetussa elokuvassa Maaret – tunturien tyttö vuodelta 1947. Sen trailerissa puhutaan saamelaisista katoavana rotuna.

Erityisen paljon kiitetyksi on Lailassa tullut neljän Carl Theodor Dreyerin kuvaajana aiemmin tunnetun ohjaa-ja Schnéevoigtin kuvamaailma. Jo alkukohtauksien takaa-ajo, jossa sudet pakottavat vanhemmat jatkamaan pakoaan lapsensa luota, osoittaa tilanteen kiihdytyksineen suurenmoista montaasintajua. Kamera on kiinnitetty rekeen tai muuhun liikkuvaan esineeseen niin, että vasten lyövä lumipyry antaa paolle maksimaalisen tunnelatauksen. Toinen erikoispiirre liittyy lähikuviin kasvoista. Laila on korostetusti ekspressiivisten kasvojen, siis sielun peilin draamaa, mikä tietysti on näyttelijätyön näkökulmasta mykän elokuvan mahdollistama erikoispiirre. Saamelaisuutta korostavat ikoniset neljäntuulenhatut, kertovat kulmakarvat ja huvittavaksi tarkoitetut porojen lassoamiskohtaukset. Yleisvaikutelma on kuitenkin ilo, joka korostuu lapsikuvauksessa ja melodraaman pelisääntöjen mukaisessa rakkaustarinassa, joka loppua kohden saa enemmän sijaa pieneen absurdiuteen saakka.

Osa nykyesitysten menestyksestä perustuu siihen, että tunteen ja toiminnan suhde saatiin kuntoon palauttamalla oikea esitysnopeus 16 freimiin sekunnissa. Elokuvaa oli vuosikymmeniä esitetty väärällä nopeudella (24 fps!) Norjan TV:n 1970-luvulla tekemän restaurointivirheen vuoksi. Ohjaaja teki 1937 elokuvasta uudistetun ääniversion.

Orionin esitykseen keväällä 2011 Jari Sedergren