Kielletty hedelmä

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi – Ruotsi 2009. Tuotantoyhtiö: Helsinki-Filmi Oy. Tuotantopäällikkö: Janina Kokkonen. Tuottaja: Aleksi Bardy. Ohjaaja: Dome Karukoski. Apulaisohjaaja: Mark Lwoff. Käsikirjoitus: Aleksi Bardy. Kuvaus: Tuomo Hutri. Leikkaus: Harri Ylönen. Lavastus: Antti Mattila, Antti Nikkinen. Musiikki: Adam Nordén. Music supervisor: Markus Bergkvist. Äänisuunnittelu ja miksaus: Micke Nyström (jälkiäänitys), Mattias Eklund, Johan Isaksson (Riviera – Music, Sound & Post). Maskeerauksen suunnittelu: Kati Koskela. Pukusuunnittelu: Anna Vilppunen. Pääosissa: Amanda Pilke (Maria), Marjut Maristo (Raakel), Malla Malmivaara (Eeva), Joel Mäkinen (Toni), Jarkko Nemi (Jussi), Olavi Uusivirta (Johannes), Timo Tikka (Luukas), Jani Volanen (Ilari), Teemu Ojanne (Mäki), Heikki Nousiainen (Joki), Tapio Liinoa (Laakso), Tuija Töyräs (Raakelin äiti), Jouko Puolanto (Raakelin isä), Pentti Korhonen (Marian isä), Riitta Toropainen (Marian äiti), Lotta Kaihua (Tuuli), Tommi Korpela (saarnaaja Suviseuroilla), Ada Kukkonen (kaaso), Anni Turunen (meikkiesittelijä), Asko Sahlman (saarnaaja kaupungissa), Boris Glibusic, Jarkko Nyman, Fabian Silén (miehet yökerhossa). Helsingin ensiesitys: 13.2.2009, Tennispalatsi 3, Kinopalatsi 1, Kino Itäkeskus. VET: A-51773 – K11 – 2835 m / 104 min

Jos 2000-luvun elokuvaohjaajista haetaan nopeimmin ja kiitetyimmin arvostettujen ohjaajien joukkoon noussutta kiintotähteä, on valinta epäilemättä Dome Karukoski. Jo hänen esikoisensa, nuorisokuvaus Tyttö sinä olet tähti kiinnitti kriitikoiden huomion varmuudellaan ja rennolla otteellaan. Vaativa draama sujui yhtä mallikkaasti, kun seuraava pitkä elokuva, vahva poikakotikuvaus Tummien perhosten koti nappasi peräti 10 Jussi-ehdokkuutta.

Dome Karukosken kolmas elokuva on Kielletty hedelmä, kasvutarina rajojen rikkomisesta ja vapauden etsimisestä. Rajat ja vapauden puutteen tunteet kumpuavat Aleksi Bardyn käsikirjoituksessa uskonnosta, pohjoispohjalaisen maaseudun ahdasmielisen uskonnollisuuden mustavalkoasetelmasta. Kaksi nuorta, aikuistuvaa naista päättää jättää ahdistavaksi käyneen yhteisöllisyyden ja suurperheen. Suunta käy kaupunkiin ja sen houkutuksiin, joilla ei ole rajoja. Uudet, suuret kokemukset odottavat tyttöjä, jotka jättävät kieltojen maailman – niihin kuuluvat meikkaus, elokuvat ja televisio, alkoholi, suudelmat ja tietysti esiaviollinen seksi – ja tutustuvat ääriliberaalisuutta maistellen urbaaneihin huvituksiin estoitta. Fyysisesti rankat kokemukset ja henkilöhistorian painamat uurteet henkiseen elämään ovat tietenkin ristiriitainen kokemus. Lopullisen ratkaisun tekeminen ei ole helppoa, mutta kuten usein, se on pakko tehdä.

Nuoret näyttelijät Amanda Pilke ja Marjut Maristo eivät ole suurelle yleisölle kovinkaan tuttuja, vaikka Pilke toki otti hellyttävällä tavalla yleisönsä jo elokuvassa Helmiä ja sikoja (2003). Heidän valkokankaalle heijastuva antaumuksensa kertoo ohjaajan ja näyttelijöiden keskinäisestä luottamuksesta tavalla, joka palkitsee lopputuloksellaan. Itse tarina on monille tuttu, jopa kliseinen ja stereotyyppinen, mutta sen vahvuus perustuu siihen, että kuva on sittenkin, näine hyvineen todenmukainen.

Vahvat yhteisöt omaavat hyviä piirteitä, mutta ne voivat myös muuttua ongelmalliseksi etenkin ristiriitojen myllätessä järjestystä kurinpidon suuntaan. Tällöin yksilöihin kohdistuva paine on suuri: irtaantumisen aiheuttama vastareaktio ei ole helppo sen kokeneelle. Näissä teemoissa liikkuessaan Kielletty hedelmä osallistuu omalla fiktiivisellä kertomuksellaan perin vakavaan keskusteluun, jossa pohditaan ihmisoikeuksien luonnetta ja toteutumista tarkkaan säädellyissä ympäristöissä. Lähempänä arkea voi tietysti pohdiskella myös sitä, mitä vapaus on, miltä se tuntuu ensimmäisellä kerralla ja miltä loputtomiin toistettuna. Miten arvot muodostuvat ja mihin arvoihin voi ja pitää sitoutua? Onko se yksilön valinta vai lopulta luonteeltaan kollektiivista?

Jari Sedergren 22.12.2009