Muukalainen

Valmistusmaat ja -vuosi: Suomi – Saksa – Viro – Iso-Britannia 2008. Tuotantoyhtiöt: blueLight, Helsinki-Filmi. Tuotannonjohto: Janina Kokkonen, Niko Remus (post-prod. supervisor). Tuottajat: Aleksi Bardy, Alain de la Mata. Ohjaus: Jukka-Pekka Valkeapää. Käsikirjoitus: Jan Forsström ja Valkeapää. Kuvaus: Tuomi Hutri. Leikkaus: Mervi Junkkonen. Lavastus: Kaisa Mäkinen. Musiikki: Helena Tulve. Ääni: Micke Nyström, Sami Sarhamaa, Rolando Camilo.Ansgar Frerich (miksaus). Erikoistehosteet: Armin Altorf, Kalju Kivi. Visuaaliset efektit: Andras Fröhlich (koloristi), Sebastian Kühne (digitaalinen taiteilija). Puvut: Sari Suominen, Tarja Westman. Makeup: Kairit Nieländer. Pääosissa: Vitali Bobrov (poika), Emilia Ikäheimo (äiti), Pavel LIska (vierailija), Jorma Tommila (isä), Heini Jaanus (bussikuski), Valmar Kass ja Lauri-Kare Laos (poliiseja), Martin Loo, Carmen Oropery, Annabel Lepiste, Ats-Anton Varustin (lapsia), Hendrik Toompere, Allan Bernard, Armin Pajula, Maksim Podolski (vartijoita), Pauli Poranen (mies puvussa). Helsingin ensiesitys: 30.1.2009 Kinopalatsi 4. VET: A-51644 – K13 – 2880 m / 106 min

Ensimmäisen pitkän esikoisen ohjannut Jukka-Pekka Valkeapää sai elokuvallaan Muukalainen poikkeuksellisen vastaanoton. Kriitikot tykkäsivät ja kehut keskittyivät erityisesti elokuvataiteeseen ja sen tuottamaan elämykseen katsojille. Elokuva toimitettiinkin saman tiensä kiertueelle maailmalle, Venetsiaan ja Göteborgiin kilpasarjaan.

Elokuvan juoni ei sinällään ole monimutkainen. Nuori poika (Vitali Bobrov) elää äitinsä (Emilia Ikäheimo) kanssa syrjäisessä maatalossa keskellä metsää. Isä (Jorma Tommila) on vankilassa, poika vie hänelle silloin tällöin tupakkaa. Sateen keskeltä taloon tulee vieras mies (Pavel Liška) ampumahaava kyljessä, mukanaan avun takaava kirje pojan isältä.

Tilannetta tarkastellaan nuoren pojan silmin, mikä tuo tarinaan oman vivahteensa, "runollisen" ja "mysteerisen", arvostelijoiden sanoja lainaten. Tässä erikoistehosteilla ja digitaalisella kuvan ja värin käsittelyllä on oma tärkeä sijansa. Koulusta Itäkeskuksesta Helsingistä löytynyt Vitali Bobrov ja kollegan suosittelema Emilia Ikäheimo eivät olleet koulutukseltaan näyttelijöitä, mutta suoriutuivat tehtävistään jopa yli odotusten, sillä ohjaaja kehuu haastattelussa voineensa keskittyä ”tilanteen kuvien ja rytmin hake-miseen”.

”Itse talo ja miljöö on aivan fantastinen löytö”, Mikko Piela kirjoitti arviossaan Uudessa Suomessa. ”Paikka on kuin suoraan edesmenneen venäläisen mestarin Andrei Tarkovskin unesta niihin aikoihin kun hän teki hienoa elokuvaansa ”Peili”. [– –] Elokuvassa ei pitkään aikaan alussa puhuta mitään, eikä sen puoleen paljon myöhemminkään. Tuntuu siltä kuin tekijä haluaisi antaa vanhalle talolle itselleen puheenvuoron. Mikäs siinä, se ansaitsee sen”. Mielleyhtymä Tarkovskiin on jotenkin liiankin ilmeinen ja tiettyä slaavilaista tunnelmaa luo sekin, että pääosassa on klanipäiseksi keritty nuori poika, etenkin monista venäläisistä klassikoista tuttu hahmo.”

Piela havaitsi toisenkin vaikutteen tai yhtymäkohdan ”vanhaan mestariin”, ranskalaiseen Robert Bressoniin. ”Hänellähän oli usein tämmöisiä kohtauksia, joissa jostakin tapahtumasta näytetään vain sen syy tai seuraus. Jompikumpi poissaoleva saatetaan ilmaista esimerkiksi vain äänellä. Taloudellinen tyyli on paitsi tunnelmallisesti tehokas, niin se myös pakottaa katsojan ajattelemaan filosofisesti, jopa ns. korkeampien voimien osuutta sattumuksiin. Kun kaikkea ei koko ajan selitetä ja näytetä, sitä joutuu myös miettimään henkilöhahmojen luonteita, persoonaa ja motiiveja aivan eri tavalla kuin normaalielokuvassa.” Ohjaaja itse sanoo olevansa imarreltu Tarkovski-vertailusta, mutta saaneensa vaikutteita eri lähteistä, katsomistaan elokuvista, jotka ovat tyylillisesti ”laidasta laitaan”.

Jari Sedergren 21.2.2009 pääosin Mikko Pielan arvostelua (US 29.1.2009) seuraten. Lainaus myös Film-A-Holicin haas-tattelusta: http://www.film-o-holic.com/haastattelut/jukka-pekka-valkeapaa-muukalainen/ (Toni Puurtinen)