Rööperi

Suomi 2009. Tuotantoyhtiö: Solar Films Inc. Oy Tuottaja: Markus Selin, Jukka Helle. Ohjaus: Aleksi Mäkelä. Käsikirjoitus: Marko Leino. Kuvaus: Pini Hellstedt. Lavastus: Pirjo Rossi. Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen. Musiikki: Kalle Chydenius. Äänisuunnittelu: Jyrki Rahkonen. Leikkaus: Kimmo Taavila. Pääosissa: Samuli Edelmann (Tomppa), Peter Franzén (Krisu), Kari Hietalahti (Kari), Pihla Viitala (Monika), Kristo Salminen (Arska), Jasper Pääkkönen (Korppu), Hiski Grönstrand (Pera), Tommi Rantamäki (Koistinen), Pekka Valkeejärvi (Uki). Helsingin ensiesitys: 09.01.2009. VET A-51737– K15 – 133 min

Tammikuussa 2009 ensi-iltansa saanut Rööperi on televisiosarjat ja –elokuvat mukaan lukien Aleksi Mäkelän 24. elokuva. Mäkelän repertuaariin kuului ensimmäisestä pitkän elokuvan ohjauksestaan lähtien 1993 seikkailu ja toiminta, suomalaisessa elokuvassa tuolloin varsin laiminlyöty lajityyppi. Ehkä juuri Mäkelän ansioksi voidaan lukea, että puhe amerikkalaisuudesta ja turmiollisuudesta lakkasi elokuvan yhteydessä. Romanovin kivet (1993) ja Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat (1994) osoittivat vauhdikkaan toiminnan kotiutuneen suomalaiseen elokuvaan varsin hyvin. Rikostarina Häjyt osoitti sitten myös yleisön suosion käytännössä – vaikka ei taloudessa. Pahat pojat (2003) lähes tuplasi katsojamäärissä Häjyjen sinällään korkean luvut – nyt puoli miljoonan haamuraja ylittyi todella selvästi, katsojia oli yli 650 000 ja DVD-myynti kasvatti katsojamäärää. Kokenut ohjaaja palkittiinkin valtionpalkinnolla vuonna 2009.

Rööperi ei kuulu Mäkelän suurimpiin tuotantoihin. Alle kahden miljoonan euron budjetilla valmistettu rikollistarina Helsingin Punavuoren tapahtumista perustuu rikostoimittaja ja -kirjailija Harri Nykäsen ja monimuotoisen helsinkiläiselämän omanneen nykyisen yrittäjän Tom Sjöbergin teokseen "Rööperi – Rikoksen vuodet 1955-2005". Sjöbergin muisteluksiin toiminnastaan Punavuoren rikollisjengissä on tietysti edennyt fiktiiviseen suuntaan, eikä dokumentaarisuus ollut elokuvan tekijöiden tavoitteena todellisuutta korostavien mainoslauseiden tuolla puolen. Kyse oli, kuten elokuvayhtiö itsekin mainostaa, siitä että tarinaa oli "vahvasti dramatisoitu, etäännytetty ja sattumanvaraistettu". Vaikka elokuvan tapahtuma perustuisi todella tapahtuneeseen, "sen kokija on saattanut olla täysin toinen henkilö kuin elokuvassa".

Rööperi sijoittuu 1950-luvun takaumajaksoa lukuun ottamatta vuosien 1966–1979 välille, toisin sanoen toimivan hyvinvointivaltion tärkeimpiin kehitysvuosiin. Järjestäytymistä ja organisaatiohalua oli myös elämän nurjalla puolella, jossa osa pääasiassa nuorista ja keski-ikäisistä miehistä valitsi ammatikseen rikollisuuden ympäristössä, jonka karuja puitteita turvavaltio ei vielä ollut päässyt kohentamaan eikä kaikkialle tunkeva taloudellinen muutos kiillottamaan. Näin Rööperi kasvaa mypös kertomukseksi suomalaisen suurkaupungin syrjäisestä kaupunginosasta, sen ihmisistä, vaihtoehdoista ja mentaliteeteista. Asialla on myös nostalginen ja ehkä myös historiallinen puolensa: tätä maailmaa ei enää ole olemassa. Historiallista on myös rikosten luonteen muuttuminen viinan myynnistä ja ryöstöistä, koronkiskontaan, hämärään pornokauppaan ja lopulta huumeisiin. Tämän keinovalikoiman puitteissa elokuva sovitelee ihmiselle tavallisia toiveita ja unelmia.

Tuttujen suomalaisnäyttelijöiden tähdittämä elokuva toki nostalgisoi, mutta tuo esiin myös varjoisan elämän todellisia varjopuolia: karujen elämänehtojen lisäksi väkivalta aina kuolemaa myöten varjostaa vuorokauden ympäri urbaania rikollista toimintaa.

Jari Sedergren 18.12.2009