Liikkumavara

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2009. Tuotantoyhtiö: Illume Oy. Tuottaja: Pertti Veijalainen. Apulaistuottaja: Maarit Mononen. Ohjaus: Annika Grof. Käsikirjoitus: Annika Grof. Suunnittelu: Annika Grof, Janina Kokkonen. Kuvaus: Anssi Leino, Joni Ulmanen, Jarmo Kiuru, Hannu-Pekka Vitikainen. Musiikki, äänitys ja miksaus: Ville Riippa. Muusikot: Antti Hartikainen, Marko Portin, Tero Toivonen, Janne Pulkkinen. Digitointi: Vappu Tuomisto, Joni Ulmanen, Outi Rehn. Online: Ville Lepistö, Mikko Löppönen, Henri Pulla – kaikki Talvi Oy. Leikkaus: Pauliina Punkki. Helsingin ensiesitys: DocPoint 23.1. 2009 – televisioesitys: 11.2.2009, 15.2.2009 YLE TV2 – VET A-51572 – S – 87 min

Iloisimman vastaanoton vuoden 2009 dokumenttielokuvista sai tammikuussa ensi-iltaansa ehtinyt Annika Grofin Liikkumavara. Palkintoraatien, kriitikoiden ja katsojien yksimielinen tuomio oli selvä: politiikasta ja jopa päivänpolitiikasta on dokumentin aiheeksi. Kyse ei kuitenkaan ole pintaa silottelevasta tai kriittisestä politiikkanäkemyksestä, jossa dokumentintekijä määrittelisi kantaa politiikan sisältöihin, vaan siitä, miten politiikkaa tehdään eduskunnassa, kansan omien edustajien arkipäivässä.

Yleisaradion toimittajakokemusta ennen dokumenttiohjaajan uraansa omaavan Annika Grofin elokuva kuvaa yhden lain, terveyskeskus- ja päivämaksujen korotukseen johtavan esityksen synnyn eduskunnassa alusta loppuun. Kamera on päästetty ensimmäistä kertaa (sosiaali- ja terveys)valiokunnan tiukasti suljettujen ovien taakse, eduskuntaryhmien sisäpiiriin ja joskus hieman erikoisiin poliittisiin käytäntöihin kuten käytäväkeskusteluihin.

Vaikka Grofin ote on päällisin puolin reportaasinomainen, kuva politikoivista pukumiehistä ja jakkupukunaisista muuttuu. Taitavilla valinnoilla ja leikkauksilta poliitikon pinta repeilee ja alta paljastuu ihminen, jolla on sekä heikkouksia että vahvuuksia. Samalla poliittisen prosessin monimutkaisuus ja –muotoisuus aukenee tavalliselle, politiikkaa seuraamattomalle katsojalle.

Jos joku myytti murtuu Grofin käsittelyssä kokonaan, on se viime vuosikymmenenä paljon hellitty ajatus kaikkien puolueiden samankaltaisuudesta ja linjanvetojen yhtenäisyydestä. Terveydenhoidon maksut ja päiväkotiasiat osoittavat, että puolueet ovat yhä erimielisiä ja vastakkainasettelu on päivänselvää – asia joka näkyy kansanedustajien istumisjärjestyksessä sekä suuressa istuntosalissa että valikuntien suurten pöytien äärellä. Kansanedustajien henkilökohtainen ote on myös mieliin painuvaa. Kun tärkeitä asioita käsitellään, tunteet ovat pelissä – ja joskus myös hermot. Mikä on sitten paljon kansan suussa parjatun kansanedustajan asema poliittisessa prosessissa. Epäilemättä paljon pienempi kuin mitä yleisesti luullaan – aihe vaatisi oman dokumenttinsa.

Tampereen elokuvajuhlilla 2009 Liikkumavara sai niin pääpalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa kuin myös kotimaisen kilpailun yleisöpalkinnon.

Jari Sedergren 17.12.2009