"Minäkö isä!"

Ruotsinkielinen nimi: Pappa för en dag. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotanto: Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Valentin Vaala ja Usko Kemppi. Kuvaus: Eino Heino. Pertti Nyberg (kamera-assistentti). Lavastus: Oiva Hovi. Ville Hänninen (lavastusapulainen). Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Georg de Godzinsky. Valokuvaaja: Kosti Lehtinen. Leikkaus: Valentin Vaala. Ääni: Urho Jäntti. Tauno Nurmi (assistentti). Kuvaussihteeri: Jaakko Kuusisto. Pääosissa: Toimi Vartiainen (Kati Jorma), Ruth Johansson (Maire Karvi), Leo Riuttu (ekonomi Vili Jorma), Sakari Jurkka ("Jallu", johtaja Jalmari Karvi), Emmi Jurkka (nti Siviälä), Pirkko Karppi (Elli, kotiapulainen Jorman perheessä), Pentti Viljanen (vahtimestari Johansson), Tarmo Manni (Don Carmelo, brasilialainen insinööri), Arvo Lehesmaa (pääjohtaja), Heikki Savolainen (poliisikomisario), Kerttu Pälvi (rva Makkonen), Eino Räisänen (konstaapeli Räisänen), Helmi Lehosti (tarjoilijatar), Irma Savela (konttorineitonen), Eero Kilpi (professori lentokoneessa), Otto Nyberg (sähkösanomien kantaja), Liisa Rissanen (sairaanhoitajatar), Leila Tiilikainen (pyykkäri-Maija), Heikki Lehtonen (pesulan poika), Paavo Hukkinen (hra Makkonen, pesulanomistaja), Ulla Elo, Matti Lindberg, Birgit Äikäs ja Jorma Äikäs (Makkosen lapsia), Otto Tolvanen (konstaapeli). Helsingin ensiesitys: 1.10. 1954 (Pori, Tampere, Turku, Vaasa 30.4. 54). Televisiolähetyksiä: 8.10. 1966 MTV1, 15.4. 1971 MTV2, 9.2. 1993 ja 2.6. 2000 YLE TV2, 27.7. 2003 YLE TV. Videojulkaisu: Suomi-Filmi Oy 1993. – VET: A-5010 – S – 2075 m / 75 min

Komedian "Minäkö isä!" lähtökohtana oli New Yorkissa 1910 ensi-iltansa saanut Margaret Mayon näytelmä "Baby Mine" (1904), jonka Jalmari Finne oli suomentanut Tampereen Työväen Teatterille (1915) nimellä "Minun vauvani". Tulos oli onnistunut, vaikkakin tempoa olisi voinut lisätä niin alkuun kuin loppuunkin, mutta yleisarvosanaksi Vaala sai kiittävän, ja niin hän oli "maan ainoa todellisena komediaohjaaja" ennen muuta tilannekomiikan ansiosta.

Vaala nosti toiseksi naispäätähdeksi Lyypekissä syntyneen ja saksaa äidinkielenään puhuvan Ruth Johanssonin, joka jatkoi muutaman vähäisemmän roolin jälkeen ensin Saksan liittotasavallassa ja pääsi aina pääosaan asti Gustav Fröhlichin itävaltalaisessa elokuvassa Seine Tochter ist der Peter (1955), jonka suomalaiseksi nimeksi tuli vuonna 1958 maahan tuotaessa Hänen suomalainen morsiamensa.

Suurimmat kiitokset kriitikoilta sai Sakari Jurkka, jota verrattiin peräti Cary Grantiin. Georg de Godzinskyn musiikki sai myönteistä huomiota efektipainotteisesta filmillisyydestään, siinä kun oli hylätty tuolloinkin kriitikoiden kammoama "iskelmälinja".

Pienen budjetin elokuvaan kiinnitettiin näyttelijäkunnaksi lähes Lappi-elokuvien tapaan myös studiohenkilökuntaa ja heidän lapsiaan. Studiopäällikkö Eino Räisänen sai esittää konstaapeli Räsästä, järjestäjä Veikko Äikäksen lapset Makkosen lapsia.

Elokuvan Helsingin ensi-ilta viipyili pitkään siksi, että kaupungissa käytiin kovaa markkinakisaa. Suosittu Isä Camillo ja hänen laumansa (1953) sai ensi-illan ennen suomalaista siksi, että kilpaileva ketju näytti täsmälleen samasta päivästä lähtien Isä Camillon kylää (1952). Ehkä siksi yleisömenestyskään ei ollut huikea, vaikkakin kohtalainen.

– Jari Sedergren 12.11. 2003