Elokuvaohjaaja Arto Halonen (s. 1964) aloitti uransa 8-millisen elokuvan parissa opiskellessaan Joensuun kauppaopistossa. Neljä 13 lyhytelokuvasta, jotka valmistui yhteistyössä Risto Rantakosken kanssa vuosina 1983-85 yksi on dokumenttielokuvia ja loput fiktioita. Opiskeluhalu oli suuri ja Halonen alkoi omaksua järjestelmällisesti myös erilaisia animaatiotekniikoita. Näitä ovat esimerkiksi ihmisen muuttumattomuudesta kertova piirrosanimaatio Kahdet kasvot (1987), komediallinen savianimaatio Turisti (1989) ja Anni Swanin tarinaan "Merenkuningatar ja hänen poikansa" perustuva varjoanimaatio Lammenneidin tarina (1990). Turistiin liittyi puolituntinen seurantadokumentti Pitkä matka (1989), joka kertoo yksityiskohtaisesti savianimaatioelokuvan työprosessista.
Fiktiivisten hankkeiden ohella Halonen panosti dokumenttielokuvaan. Hän sai julkisuutta, kun hänen Vain kaksi päivää -elokuvansa päähenkilö, asunnoton joensuulainen, menehtyi tulipalossa kesken kuvausten. Joensuulainen politiikka oli esillä myös virkarikosepäilyjen vuoksi "hyllylle nostetusta" kaupunginjohtaja Aaro Heikkilästä tehdyssä henkilödokumentissa Aaro Iivari Aukusti, maanviljelijän poika (1988).
Vuonna 1989 viideksi vuodeksi Pohjois-Karjalan läänintaitelijaksi valittu Halonen herätti dokumenteillaan ja fiktioillaan kansainvälistäkin huomiota, mutta työteliäs ohjaaja ehti tehdä opetustyön ohella myös elokuvanteosta kertovan "fiktiivisen opetusfilmin" Valoa - erään dokumenttielokuvan anatomia (1991) yhdessä Markku Pölösen kanssa.
Omaperäiset henkilödokumentit aitajuoksija Arto Bryggaresta (Valo varjon takana, 1990) ja nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta (Ringside, 1992) merkitsivät kansallista ja myös kansainvälistä uraa. Nyrkkeilijän viimeisistä yrityksistä päästä huipulle kertova Ringside sai pääpalkinnon Golden Shot of Portorozin urheiluelokuvien festivaaleilla Sloveniassa 1993 sekä samana vuonna myös valtion laatutukipalkinnon.
Venäjän Karjalassa lumimiehiä jäljittävästä Vladimir Oparinista tehty henkilödokumentti Veren perintö (1994) oli teemaltaankin luontevan kansainvälinen hanke ja ennakoi vuosikymmenen jälkipuoliskon suuria hankkeita.
Samaan aikaan Arto Halosen asema tunnettujen kotimaisten elokuvantekijöiden parissa vakiintui myös fiktion alueella. Tv-komedia Onnellinen hääpäivä (1993) kertoi hauskan tarinan poikamiehen mutkikkaaksi osoittautuvasta tiestä työmatkalta hääpaikalle. Se nousi katsojatilastoissa vuoden kolmanneksi katsotuimmaksi televisioelokuvaksi Yleisradion kanavilla.
Myös ihmissuhteiden monimuotoisuuteen keskittyvä Koti (1995) oli virstanpylväs Halosen uralla, mutta dokumentti vei miehen vuosiksi mennessään, vaikka varsin pitkällekin ehtineitä fiktiohankkeita on toki ollut menossa mukana.
Halosen teemat kansainvälistyivät, kun dokumenttielokuvahanke Karmapa - Jumaluuden kaksi tietä (1998) käynnistyi vuonna 1994. Ihmisen sisäisen henkisyyden kehittymisestä kiinnostunut Halonen oli saanut tietää Tiibetissä valitusta uudesta "elävästä Buddhasta", lapsijumala Karmapasta, joka on Buddhan inkarnaatio.
DocPoint ja uudet haasteet
Taivasta vasten tuo esiin Halosen ohjaajakuvassa jo pitkään eläneen piirteen, faktan ja fiktion rajojen tutkimisen ja sekoittamisen. Se oli hänen päälinjauksensa myös Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin, DocPointin perustajana ja festivaalijohtajana vuosina 2001--2004. Sillä linjauksella oli merkityksensä myös yleisön suosiossa, sillä festivaali kasvoi nopeasti maailman kymmenen suurimman dokumenttielokuvatapahtuman joukkoon.
Halosen uusimmat kuvauskohteet löytyvät Kuubasta, jonne moni suomalainen dokumenttielokuvan tekijä on löytänyt tiensä viime vuosina. Kuuban matkan tuliaisina valmistui nopeasti muun muassa Krakovassa ja Italiassa palkittu lyhyt dokumentti Tynnyrimies (2004), joka kertoo bensatynnyriakrobatialla itsensä Havannassa elättävästä Jesus Triguerosta. Elokuva seuraa lähituntumassa Jesusta Havannan kaduilla ja tallentaa niiden ilmiöitä ja ihmisiä konstailematta. Pääteoksena saarelta on kuitenkin pitkä dokumentti Kuuban valloittajat, joka saa ensi-iltansa tammikuussa 2005. Sen päähenkilö on sokeutuva Maximiliano Artiguet, 62, mies, joka rakastaa autoja. Hän omistaa amerikanraudan, johon on saatu moottori Kuuban entisen diktaattorin Fulgencio Batistan autosta. Maximilianon ystävä Mario Borges on taas hankkinut itselleen entisen mafiajohtaja Meyer Lanskyn auton.
Kuuban aiempi historia tulee valotetuksi autojen, heidän omistajiensa ja suurisieluisten miesten historian kristalloimana unohtamatta vallankumousjohtajia ja heidän tuomiaan muutoksia kuubalaiseen elämään.
Lyhennetty versio: täysi juttu julkaistu tammikuussa 2005 Kuuban valloittajat -lehdessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti